Euroopan unionin jäsenvaltioiden erityisalueet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: huonoa suomea monin paikoin, lienee tehty googlella
Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Euroopan lippu
Jäsenvaltiot

Jäsenehdokkaat

Perussopimukset ja julistukset

Muut sopimukset

Hylätyt sopimukset

Toimeenpanovalta
Eurooppa-neuvosto

Euroopan komissio

Lainsäädäntövalta

Euroopan unionin neuvosto

Neuvostot

Euroopan parlamentti

Tuomiovalta
Euroopan unionin tuomioistuin
Tarkastusvalta
Euroopan keskuspankki
Muut toimielimet

Neuvoa-antavat

Sisäiset

Vaalit
Oikeus
Politiikka
Ulkosuhteet
Entiset toimielimet

Euroopan unionin jäsenvaltioiden erityisalueet ovat 31 erityisaluetta, jotka historiallisista, maantieteellisistä tai poliittisista syistä nauttivat erityisasemaa Euroopan unionissa tai sen ulkopuolella. Erityisalueet jakautuvat kahteen luokkaan: 9 ulkoaluetta, jotka ovat osa Euroopan unionia, vaikka niiden osalta EU:n lainsäädännöstä on tehty poikkeuksia niiden Manner-Euroopasta erillisen maantieteellisen sijainnin vuoksi, ja 22 merentakaista maata ja aluetta, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin, vaikka ne tekevät yhteistyötä EU:n kanssa merentakaisten maiden ja alueiden liiton kautta.

Ulkoalueet tunnustettiin Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä vuonna 1992[1], ja niiden asema vahvistettiin Lissabonin sopimuksessa vuonna 2007.[2] Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa todetaan, että Euroopan unionin ensi- ja toissijaista oikeutta sovelletaan automaattisesti ulkoalueisiin, ellei näiden alueiden erityispiirteiden vuoksi ole säädetty poikkeuksia. Merentakaiset maat ja alueet tunnustetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 198 artiklassa, jonka nojalla ne voivat valita EU:n säännökset työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta ja sijoittautumisvapaudesta ja kehottaa heitä liittymään merentakaisiin maihin ja jotta voitaisiin parantaa yhteistyötä Euroopan unionin kanssa.[3]

Erityisalueet käsittävät kaikkiaan noin 6 miljoonaa asukasta, ja niiden pinta-ala on yhteensä noin 2 723 510 neliökilometriä. Suurimman osan tästä pinta-alasta, 2 166 000 neliökilometriä, muodostaa Grönlanti. Väkiluvultaan suurin erityisalueista taas on Kanariansaaret, jossa asuu yli kolmasosa kaikkien erityisalueiden asukkaista.

Kartta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan unioniin kuuluvat maat merentakaisine alueineen ja ulkoalueineen.

Ulkoalueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoalueet ovat alueita, jotka kuuluvat Euroopan unionin jäsenvaltioon, mutta sijaitsevat kaukana Manner-Euroopasta. Niiden sijainnin vuoksi niiden osalta on tehty poikkeuksia EU:n yleisestä politiikasta, vaikka ne ovat osa Euroopan unionia. Euroopan unionin yhdeksän ulkoaluetta ovat:

Lippu Vaakuna Alue Sijainti Pinta-ala Väkiluku Pääkaupunki Suurin asuinpaikka Viralliset kielet Emämaa
lcenter Azorit Pohjois-Atlantti 2 333 245 746 Angra do Heroísmo, Horta ja Ponta Delgada Ponta Delgada portugali  Portugali
Kanariansaaret Pohjois-Atlantti 7 493 2 101 924 Santa Cruz de Tenerife ja Las Palmas Las Palmas espanja  Espanja
Ranskan Guyana Etelä-Amerikka 83 534 281 612 Cayenne Cayenne ranska  Ranska
Guadeloupe Karibia 1 628 402 119 Basse-Terre Les Abymes ranska  Ranska
Madeira Pohjois-Atlantti 801 289 000 Funchal Funchal portugali  Portugali
Martinique Karibia 1 128 385 551 Fort-de-France Fort-de-France ranska  Ranska
Mayotte Intian valtameri 374 256 518 Dzaoudzi (de jure),
Mamoudzou (de facto) 		Mamoudzou ranska  Ranska
La Réunion Intian valtameri 2511 865 826 Saint-Denis Saint-Denis ranska  Ranska
Saint Martin Karibia 53 36 286 Marigot Marigot ranska  Ranska
Yhteensä 99 855 4 864 582

Asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan sekä ensi- että toissijaista Euroopan unionin lainsäädäntöä sovelletaan automaattisesti näihin alueisiin, mutta mahdollisia poikkeuksia voidaan tehdä niiden "rakenteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen aseman huomioon ottamiseksi". Perusteina tällaisiin poikkeuksiin voi olla esimerkiksi syrjäinen sijainti, saaristo-olosuhteet, pieni koko, vaikea topografia, haastava ilmasto tai taloudellinen riippuvuus muutamista tuotteista, joiden pysyvyys ja yhdistelmä rajoittavat vakavasti niiden kehitystä.[4] Kaikki ovat osa Euroopan unionin tulliliittoa, mutta osa niistä ei kuulu Schengen-alueeseen eikä niissä sovelleta Euroopan unionin arvonlisäverosäännöksiä.

Seitsemän ulkoaluetta tunnustettiin Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä vuonna 1992.[5] Lissabonin sopimukseen sisältyi kaksi uutta aluetta (Saint Barthélemy ja Saint Martin) vuonna 2007.[4] Saint-Barthélemy muutti asemaansa ulkoalueesta merentakaiseksi alueeksi 1. tammikuuta 2012 alkaen. Mayotte on kuulunut ulkoalueisiin 1. tammikuuta 2014 lähtien.[6]

Portugalin autonomiset alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Azorit ja Madeira ovat Portugaliin kuuluvia saaria tai saariryhmä Atlantilla. Ne kuuluvat erottamattomina osina Portugalin tasavallan alueeseen, mutta molemmilla on jonkin verran itsehallinto-oikeuksia. Vaikka niiden osalta voitaisiin tehdä poikkeuksia EU:n lainsäädännöstä, niin ei ole tehty. Arvonlisävero niissä on kuitenkin pienempi kuin muualla Portugalissa, eivätkä ne kuulu EU:n arvon­lisä­vero­alueeseen.

Kanariansaaret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanariansaaret ovat Afrikan rannikon läheisyydessä sijaitseva Espanjaan kuuluva saaristo, joka muodostaa yhden Espanjan 17 itse­hallinto­alueesta eli maan tärkeimmistä ensimmäisen tason hallinnollisista alueista. Ne ovat EU:n arvon­lisä­vero­alueen ulkopuolella[7]. Kanariansaaret ovat kaikkien Euroopan unionin erityis­alueista väki­rikkain ja taloudellisesti kehittynein. Syrjäisimpien alueiden tuki- ja tiedotustoimistot sijaitsevat näillä saarilla, Las Palmasin kaupungissa Gran Canarian saarella.

Ranskan merentakaiset departementit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskaan kuuluu viisi merentakaista departementtia: Ranskan Guayana, Guadeloupe, Martinique, Mayotte ja Réunion. Ranskan lainsäädännön mukaan niitä pidetään tasavallan olennaisina osina. Niissä euro on laillinen maksuväline;[8], mutta ne eivät kuulu Schengen-alueeseen eivätkä EU:n arvonlisäveroalueeseen.[7]

Mayotte on uusin viidestä merentakaisesta departementista, ja se on muuttunut EU:n merentakaisesta asemasta ulkoalueeksi 31. maaliskuuta 2011. Se tuli ulkoalueeksi ja näin ollen osaksi Euroopan unionia 1. tammikuuta 2014 lähtien[9]

Saint Martin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint Martin on Ranskan ainoa merentakainen yhteisö, jonka asema on EU:n syrjäisin alue.[10] Kuten Ranskan merentakaisissa departementeissa, euro on laillinen maksuväline myös Saint Martinissa, mutta se ei kuulu Schengen-alueeseen eikä EU:n arvon­lisä­vero­­alueeseen.

22. helmikuuta 2007 Saint-Martin ja Saint-Barthélemy erosivat Ranskan merentakaisesta departementista Guadeloupesta tullakseen uusiksi merentakaisiksi yhteisöiksi. Sen seurauksena niiden status osana EU:ta oli hetken aikaa epäselvä. Siinä missä Ranskan parlamentin julkaisema raportti esitti saarten pysyneen EU:ssa sen ulkoalueina,[11] Euroopan komission asiakirjoissa niitä pidettiin Euroopan yhteisön ulkopuolella olevina.[12]Saarten juridinen asema selkiytyi Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, jonka mukaan ne ovat ulkoalueita. Kuitenkin Saint-Barthélemy lakkasi olemasta ulkoalue ja jätti EU:n tullakseen merentakaiseksi alueeksi 1. tammikuuta 2012.

Merentakaiset maat ja alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merentakaiset maat ja alueet ovat riippuvaisia alueita, joilla on erityissuhde johonkin EU:n jäsenvaltioon. Niiden asemaa kuvataan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, eivätkä ne kuulu Euroopan unioniin tai Euroopan sisämarkkinoihin. Merentakaisten maiden ja alueiden yhdistys perustettiin EU:n taloudellisen kehityksen ja yhteistyön parantamiseksi,[13] ja siihen kuuluvat useimmat merentakaiset maat ja alueet lukuun ottamatta kolmea, joilla ei ole pysyvää asutusta.

Lippu Vaakuna Alue Sijainti Pinta-ala Väkiluku Pääkaupunki Suurin siirtokunta Viralliset kielet Emämaa
Ranskan Polynesia Tyynimeri 4167 275 918 Pape'ete Fa'a'ā ranska  Ranska
Uusi-Kaledonia Tyynimeri 18 576 268 767 Nouméa Nouméa ranska  Ranska
Curaçao Karibia 444 160 337 Willemstad Willemstad hollanti, papiamento, englanti Alankomaiden kuningaskunnan lippu Alankomaiden kuningaskunta
Aruba Karibia 179 104 822 Oranjestad Oranjestad hollanti papiamento Alankomaiden kuningaskunnan lippu Alankomaiden kuningaskunta
Grönlanti Pohjois-Atlantti 2 166 086 56 483 Nuuk Nuuk grönlanti  Tanska
Sint Maarten Karibia 37 33 609 Philipsburg Lower Prince's Quarter hollanti, englanti Alankomaiden kuningaskunnan lippu Alankomaiden kuningaskunta
Bonaire Karibia 294 18 905 Kralendijk Kralendijk hollanti Alankomaiden kuningaskunnan lippu Alankomaiden kuningaskunta
Wallis ja Futuna Tyynimeri 142 11 899 Mata-Utu Mata-Utu ranska  Ranska
Saint Barthélemy Karibia 25 9 279 Gustavia Gustavia ranska  Ranska
Saint-Pierre ja Miquelon Pohjois-Atlantti 242 6 080 Saint-Pierre Saint-Pierre  Ranska
Sint Eustatius Karibia 21 3 193 Oranjestad Oranjestad hollanti Alankomaiden kuningaskunnan lippu Alankomaiden kuningaskunta
Saba Karibia 13 1 991 The Bottom The Bottom hollanti Alankomaiden kuningaskunnan lippu Alankomaiden kuningaskunta
Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet Intian valtameri & Etelämanner 439 781 0 Saint-Pierre Port-aux-Français (tukikohta) ranska  Ranska
Yhteensä 2 643 654 km2 1 162 985

Merentakaisten maiden ja alueiden liitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merentakaisten maiden ja alueiden liitto on 17. marraskuuta 2000 perustettu ja Brysselissä toimiva organisaatio. Sen tarkoituksena on parantaa merentakaisten maiden ja alueiden taloudellista kehitystä sekä yhteistyötä Euroopan unionin kanssa. Brysselissä allekirjoitettiin 25. kesäkuuta 2008 EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden liiton välinen yhteistyösopimus.[14] Nykyinen puheenjohtaja on Turks- ja Caicossaarien pääministeri Sharlene Cartwright Robinson.[15]

Sen jälkeen kun Bermuda heinäkuussa 2014 liittyi merentakaisten maiden ja alueiden yhdistykseen, siihen kuuluu 22 EU:n kaikkiaan 25 merentakaisesta alueesta.[16] Ainoat kolme merentakaista maata ja aluetta, jotka eivät kuulu merentakaisten maiden ja alueiden liittoon, ovat Brittiläinen Etelämantereen alue, Brittiläinen Intian valtameren alue ja Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret, mutta niillä ei myöskään ole vakinaisia asukkaita.[17]

Asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n sopimus on nimenomaisesti kutsunut merentakaisia maita ja alueita liittymään EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden yhdistykseen.[18] Ne lueteltiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 198. artiklassa, jossa niitä ei kehotettu liittymään merentakaisten maiden ja alueiden yhdistykseen, ja niille myös annettiin mahdollisuus itse päättää, ovatko työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat EU:n säännökset voimassa myös niiden alueella.[19] sijoittautumisvapautta.[20] Sijoittautumisvapautta rajoittaa kuitenkin SEUT:n 203 artikla ja merentakaisten maiden ja alueiden yhdistyksestä annettu neuvoston päätös. Sen 51. artiklan 1. kohdan a-alakohdassa säädetään ainoastaan, että "unioni myöntää merentakaisten maiden ja alueiden yhdistyksen luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille kohtelun, joka ei ole yhtä suotuisa kuin sellaisen kolmannen maan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kannalta edullisin kohtelu, joiden kanssa unioni tekee tai on tehnyt taloudellisen yhdentymis­sopimuksen." Tämä voi jälleen olla 51. artiklan 2. kohdan b-alakohdan mukaisesti rajoitettu. Tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita ei sovelleta kohteluun, joka myönnetään tutkintojen, lisenssien tai toiminnan vakautta koskevien toimenpiteiden tunnustamista koskevien toimenpiteiden mukaisesti palveluita koskevan yleissopimuksen (GATS) VII artiklan tai GATS-sopimuksen rahoitussopimuksen liitteen mukaisesti.

Merentakaisissa maissa ja alueissa ei sovelleta EU:n yhteisiä ulkoisia tullitariffeja[21] mutta nämä alueet voivat vaatia tullia EU:sta tuoduille tavaroille.[22] Ne eivät kuulu EU:hun, eikä niihin sovelleta EU:n säännöstöä (Acquis communautaire), vaikka merentakaisten maiden ja alueiden liiton on noudatettava tässä assosiaatiosopimuksessa esitettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä ja menettelyjä (neuvoston päätös 2013/755 / EU).[23] Merentakaisten maiden ja alueiden liiton jäsenillä on oikeus pyytää EU:n rahoitustukea.[24]

Kun Rooman sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1957, merentakaisia alueita oli kaikkiaan 15: Ranskan Länsi-Afrikka, Ranskan Päiväntasaajan-Afrikka, Saint-Pierre ja Miquelon, Komorit, Ranskan Madagaskar, Ranskan Somalimaa, Uusi-Kaledonia, Ranskan Polynesia, Ranskan etelä- ja Etelämantereen maat , Ranskan Togomaa, Ranskan Kamerun, Belgian Kongo, Ruanda-Urundi, Somalian huoltohallintoalue ja Alankomaiden Uusi-Guinea. Monet näistä kuitenkin itsenäistyivät jo muutamaa vuotta myöhemmin, mutta toisaalta Britannia viimeisine jäljellä olevine siirtomaineen liittyi EEC:hen vuonna 1972. Tämän vuoksi luetteloa on tarkistettu useaan kertaan. Vuonna 2007 se sisälsi 25 merentakaista aluetta, kuten Lissabonin sopimuksessa todettiinkin. Yksi Ranskan alueista, Saint-Barthélemy, muuttui myöhemmin ulkoalueesta merentakaiseksi alueeksi (Saint Barthélemy), kun taas toinen Ranskan alue, Mayotte, muuttui merentakaisesta alueesta ulkoalueeksi. Heinäkuusta 2014 lähtien on edelleen 25 merentakaista aluetta, joista kaksitoista kuuluu Britanniaan, kuusi Ranskaan, kuusi Alankomaihin ja yksi Tanskaan,[25] joista 22 on liittynyt ulkoalueisiin.[16] Kolmella merentakaisilla alueilla, jotka eivät ole osa ulkoalueita (Brittiläinen Etelämantereen alue, Brittiläinen Intian valtameren alue ja Etelä-Georgia ja Etelä-Sandwichsaaret), ei ole pysyvää väestöä.[17]

Ranskan merentakaiset alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan eteläiset ja antarktiset maat, joihin kuuluvat Intian valtameren erillissaaret ja Adélienmaa Etelämantereella, ovat Ranskan merentakaisia alueita, mutta niillä ei ole pysyvää väestöä.[26]Sillä on sui generis-asema Ranskassa.[27][28]

Saint-Pierre ja Miquelon, Saint Barthélemy, Ranskan Polynesia ja Wallis ja Futuna ovat Ranskan merentakaisia yhteisöjä (entisiä merentakaisia alueita), kun taas Uusi-Kaledonia on sui generis -yhteisö. Saint Barthélemy[29] ja Saint-Pierre ja Miquelon käyttävät euroa,[30] kun taas Uusi-Kaledonia, Ranskan Polynesia ja Wallis ja Futuna käyttävät CFP-frangia, joka on euroon sidottu ja Ranskan takaama valuutta. Kollektiivien edustajat ovat Euroopan kansalaisia, koska heillä on Ranskan kansalaisuus, ja Euroopan parlamentin vaalit pidetään yhteisöissä.

Saint Barthélemy ja Saint Martin erotettiin Ranskan merentakaisesta departementista Guadeloupesta 22. helmikuuta 2007, jotta muodostettaisiin uusia merentakaisia yhteisöjä. Tämän seurauksena niiden EU-asema oli epäselvä jonkin aikaa. Ranskan parlamentin laatimassa raportissa ehdotettiin, että saaret pysyisivät EU:ssa ulkoalueina.[11] Euroopan komission asiakirjojen mukaan ne ovat Euroopan yhteisön ulkopuolella.[12] Saarten oikeudellinen asema selveni Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, jossa ne lueteltiin ulkoalueiksi.lähde? Saint Barthélemy kuitenkin päätti ulkoalueen asemansa ja erosi EU:sta muuttuen merentakaiseksi alueeksi 1. tammikuuta 2012. Muutos tehtiin helpottamaan kauppaa EU:n ulkopuolisten maiden, erityisesti Yhdysvaltojen, kanssa[31] ja se oli mahdollinen johtuen Lissabonin sopimuksen määräyksestä, jonka nojalla Eurooppa-neuvosto voi muuttaa Tanskan, Hollannin tai Ranskan alueen asemaa asianomaisen jäsenvaltion aloitteesta.[32]

Alankomaiden merentakaiset alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusi Alankomaiden aluetta, jotka kaikki ovat Karibian saaria, ovat merentakaisia alueita. Siksi ne hyötyvät siitä, että heillä on mahdollisuus omaan vienti- ja tuontipolitiikkaansa EU:in ja EU:sta, mutta niillä on edelleen mahdollisuus saada erilaisia EU:n varoja (eli Euroopan kehitysrahastosta). Saaren asukkaat ovat EU:n kansalaisia Alankomaiden kansalaisuuden vuoksi, ja heillä on oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa.[33] Aluksi heillä ei ollut äänioikeutta näissä vaaleissa, mutta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin myönsi heille tällaiset oikeudet päättäessään, että heidän poissulkemisensa franchising-sopimuksesta oli EU:n lainsäädännön vastaista, koska kaikilla muilla EU:n ulkopuolella asuvilla Alankomaiden kansalaisilla oli äänioikeus.[34] Yksikään saari ei käytä euroa valuuttana. Yhdysvaltain dollaria käytetään Bonairessa, Sint Eustatiussa ja Sabassa, kun taas Curaçao ja Sint Maarten käyttävät omaa yhteistä valuuttaa Alankomaiden Antillien guldenia ja viimeisimpänä Aruba käyttää Aruban floriinia.[33]

Aruba, Curaçao ja Sint Maarten luokitellaan "kunniksi" Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti, ja niillä on huomattava sisäinen autonomia. Kesäkuussa 2008 Alankomaiden hallitus julkaisi raportin siitä, miten saarten asemaan vaikuttaisi, jos ne liittyisivät EU:in ulkoalueina.[35][36] Siinä todettiin, että saarten olisi itse harkittava EU:n ulkoalueisiin liittymisen etuja ja haittoja ja että mitään ei tehdä, jos saaret eivät nimenomaan pyydä sitä.[37]

Bonaire, Sint Eustatius ja Saba (yhdessä nimeltään Alankomaiden Karibia) ovat Alankomaiden kuntia. Alankomaiden parlamentti tarkistaa niiden nykyisen merentakaisten alueiden aseman ja selvittää, parantaisiko niiden liittyminen EU:n ulkoalueisiin niiden asemaa.[38] Tämä tehtiin osana Alankomaiden lainsäädännön (WOLBES ja FINBES) suunniteltua uudelleentarkastelua, joka koskee niiden hiljattain toteutettujen uusien julkishallinnon elinten laatua.[39] Lokakuussa 2015 uudelleentarkastelussa todettiin, että nykyiset hallinnolliset ja Euroopan Alankomaiden yhdentymisen oikeudelliset rakenteet eivät toimineet hyvin WOLBESin puitteissa, mutta ei esitetty suosituksia siitä, olisiko siirtyminen merentakaisesta alueesta ulkoalueeksi parantanut tilannetta.[40][41][42][43]

Saaret perivät merentakaisen alueen asemansa Alankomaiden Antilleilta, joka purettiin vuonna 2010. Alankomaiden Antillit jätettiin alun perin nimenomaisesti pois kaikesta assosiaatiosta EEC:n kanssa Rooman sopimukseen liitetyn pöytäkirjan perusteella, jotta Alankomaat voisi ratifioida sopimuksen vain Alankomaiden eurooppalaisen osan ja Alankomaiden Uuden-Guinean osalta, kuten se myöhemmin tekikin.[44] Johtuen 1. lokakuuta 1964 tehdyn yleissopimuksen Alankomaiden Antillien assosiaatiosta Euroopan talousyhteisö voimaantulosta Alankomaiden Antilleista tuli osa merentakaisia alueita.

Grönlanti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlanti liittyi Euroopan yhteisöön vuonna 1973 lääninä Tanskan kanssa, mutta saatuaan itsehallinnollisen aseman, kun Tanskan kuningaskunnassa otettiin käyttöön sisäinen itsehallinto, Grönlanti äänesti eroamisesta vuonna 1982 ja jätti vuonna 1985 merentakaisen alueiden yhteisön. Tärkein syy eroamiselle oli erimielisyydet yhteisestä kalastuspolitiikasta ja Grönlannin kalavarojen valvonnan palauttamisesta, jotta ne jäävät myöhemmin EU:n vesien ulkopuolelle. Grönlannin kansalaiset ovat kuitenkin EU:n kansalaisia EU:n perustamissopimusten ja Tanskan kansalaisuuslain mukaan.

EU:n ja Grönlannin välinen suhde on kattava kumppanuus, joka täydentää merentakaisten alueiden assosiaatiosopimuksia "neuvoston päätöksen 2013/755/EU" mukaisesti, joka perustuu erityisesti "14. maaliskuuta 2014 tehtyyn neuvoston päätökseen 2014/137" (kuvailee suhteita)[45] ja 30. heinäkuuta 2006 tehtyyn kalastuskumppanuussopimukseen.[46]

Erityistapaukset Euroopassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka ulkoalueet ja merentakaiset maat ja alueet kuuluvat rakenteellisiin luokkiin, joihin sovelletaan yhteisiä mekanismeja, tämä ei päde kaikkiin erityisalueisiin. Joillakin alueilla on tapauskohtaisia suhteita EU:hun. Joitakin näistä voidaan kutsua "protokolla-alueiksi", koska niiden asemaa ohjaavat niiden maiden liittymissopimuksiin liitetyt protokollat. Loput ovat niiden asemassa Euroopan unionin lainsäädännössä, jotka jättävät alueet pois kyseisen lainsäädännön soveltamisesta. Monet valittiin pois alv-alueesta tai tulliliitosta tai molemmista.[47]

Lippu Vaakuna Alue Pinta-ala Väkiluku Itsenäinen valtio Virallinen kieli EU:n jäsen Tulliliitossa EU:n arvonlisäverokannassa Valmisteverosäännöksissä
Melilla 12,3 km2 (5 sq mi) 86 384  Espanja espanja kyllä ei ei ei
Ceuta 18,5 km2 (7 sq mi) 85 144 kyllä ei ei ei
Ahvenanmaa 1 580 km2 (610 sq mi) 30 129  Suomi ruotsi kyllä kyllä ei ei
 Färsaaret 1 399 km2 (540 sq mi) 52 337  Tanska fääri, tanska ei ei ei ei
Yhdistyneiden kansakuntien puskurivyöhyke Kyproksella 346 km2 (134 sq mi) 8 686[48]  Kypros (de jure) kreikka (de jure) kyllä kyllä ei kyllä
Livigno 227,3 km2 (88 sq mi) 6 721  Italia italia kyllä ei ei ei
Campione d'Italia 2,68 km2 (1 sq mi) 1 961 kyllä kyllä ei kyllä
Büsingen am Hochrhein 7,62 km2 (3 sq mi) 1 536  Saksa saksa kyllä ei ei ei
Helgoland 1,7 km2 (1 sq mi) 1 265 kyllä ei ei ei
Athos-vuori 335,63 km2 (130 sq mi) 1 811  Kreikka kreikka (de jure) kyllä kyllä ei kyllä


Ahvenanmaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaa on Suomelle kuuluva saaristo Ruotsin ja Suomen välissä, jolla on osittainen itsehallinto ja jonka väestö on pääasiassa ruotsinkielistä. Ahvenanmaa liittyi Suomen kanssa vuonna 1995 Euroopan unionin jäseneksi. Saarilla oli erillinen kansanäänestys liittymisestä ja Manner-Suomen tavoin ahvenanmaalaiset äänestivät jäsenyyden puolesta.

Ahvenanmaalla sovelletaan EU:n lainsäädäntöä, mukaan lukien neljää perusoikeutta.[49] Saaren erityisaseman vuoksi on kuitenkin joitakin poikkeuksia. Ahvenanmaa on EU:n arvonlisäveroalueen ulkopuolella[7] ja se on vapautettu yhteisistä säännöistä koskien arvonlisäveroa, valmisteveroja ja välillisiä veroja.[50] Lisäksi paikallisen talouden suojelemiseksi liittymissopimus salli kotiseutuoikeuden (alueellinen kansalaisuus). Täten on olemassa rajoituksia koskien omaisuuden ja kiinteistöjen omistamista, sijoittautumisoikeutta liiketoiminnallisiin tarkoituksiin ja rajoituksia sille, ketkä voivat tarjota palveluja Ahvenanmaalla henkilöille, joilla ei ole kotiseutuoikeutta.[51] Kotiseutuoikeuden voi saada jokainen Suomen kansalainen, joka asuu laillisesti Ahvenanmaalla viiden vuoden ajan ja joka voi osoittaa riittävän ruotsin kielen taidon[52]

Büsingen am Hochrhein

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen Büsingen am Hochrheinin kylä on Sveitsin ympäröimä enklaavi, joka on käytännön syistä tulliliitossa EU:n ulkopuolisen maan kanssa.[53] Euro on laillinen maksuväline, vaikka Sveitsin frangi on yleisesti käytössä.[54] Büsingen ei kuulu EU:n tulliliittoon eikä EU:n arvonlisäveroalueeseen.[7] Büsingenissä sovelletaan Sveitsin arvonlisäverokantaa.[55] Büsingen oli myös Schengen-alueen ulkopuolella ennen Sveitsin liittymistä Schengen-alueeseen 12. joulukuuta 2008.

Campione d'Italia ja Livigno

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian eksklaavi Campione d'Italia on Sveitsin Ticinon kantonin sekä Luganonjärven (tai Ceresion) ympäröimä, ja se on Comon maakunnassa oleva kunta, kun taas Livigno, pieni ja etäinen vuoristoalue Sondrion maakunnassa oleva kunta. Molemmat kunnat ovat osa Lombardian aluetta. Vaikka ne ovat osa EU:a, ne on tulliliiton ja arvonlisäveroalueen ulkopuolella, ja Livignon verotuksellinen asema on peräisin Napoleonin ajoista.[7] Lisäksi ainoa laillinen maksuväline Campione d'Italiassa on Sveitsin frangi,[56][57] vaikka käytännössä kaupat ja ravintolat hyväksyvät maksut myös euroissa - ja laskut esitetään kaksoishintaisina sekä euroissa että frangeissa.[58]

Ceuta ja Melilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ceuta ja Melilla ovat kaksi Espanjalle kuuluvaa kaupunkia Pohjois-Afrikan rannikolla. Ne ovat osa EU:a, mutta ne eivät kuulu yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan piiriin.[59] Ne ovat myös tulliliiton ja arvolisäveroalueen ulkopuolella,[7] mutta Ceutaan ja Melillaan Euroopan unionista viedyistä tavaroista ei peritä tullimaksuja ja tietyt Ceutan ja Melillan alkuperäistuotteet on vapautettu tullista.

Huolimatta alueiden muodollisestä kuulumisesta Schengen-alueeseen (Schengen-viisumit ovat päteviä), Espanja suorittaa henkilöllisyystarkastuksia kaikille meri- ja lentomatkustajille, jotka lähtevät enklaavista muualle Schengen-alueelle.[60]

Kypros

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyproksen tasavallan tullessa Euroopan unionin jäseneksi 1. toukokuuta 2004 saaren pohjoisosassa ei ollut hallinnon tehokasta valvontaa johtuen Turkin hyökkäyksestä Kyprokseen. Yhdistyneiden kansakuntien puskurivyöhyke erosi kahdesta Britannian tukikohdasta jotka ovat (Britannian suvereniteetin alaisuudessa vuoteen 1960) 3 prosenttia saaren pinta-alastaselvennä. Tähän monimutkaiseen tilanteeseen heijastuvat kaksi liittymissopimuksen pöytäkirjaa 2003, numerot 3 ja 10, joita kutsutaan "suvereniteettialueen pöytäkirjaksi" ja "Kyproksen pöytäkirjaksi".

EU:n lainsäädäntöä sovelletaan vain siihen osaan saaresta, jota Kyproksen tasavallan hallitus tosiasiallisesti valvoo. EU:n lainsäädäntö on keskeytetty saaren pohjoisosassa (Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta, jonka riippumattomuuden tunnustaa vain Turkki) Kyproksen pöytäkirjan 1 artiklan 1 kohdassa.[61] Jos saari on yhdistetty uudelleen, Euroopan unionin neuvosto kumoaa lykkäämisen päätöksellä. Neljä kuukautta sen jälkeen, kun tällainen päätös on tehty, saarella järjestetään uusia Euroopan parlamentin vaaleja Kyproksen edustajien valitsemiseksi koko saarelta.[62]

Kyproksen kansalaisuuslainsäädäntöä sovelletaan koko saarelle, ja se on näin ollen Pohjois-Kyproksen ja Ison-Britannian tukikohtien lukuun ottamatta on asukkaiden käytettävissä samalla tavoin kuin Kyproksen tasavallan määräysvallassa olevilla alueilla.[63][64] Pohjois-Kyproksessa asuvat Kyproksen tasavallan kansalaiset ovat EU:n kansalaisia, ja heillä on nimellisesti oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa; Euroopan parlamentin vaaleja ei kuitenkaan ole järjestetty Pohjois-Kyproksessa, koska sitä hallinnoidaan tosiasiallisesti erilliseksi valtioksi, vaikka valtiota ei ole tunnustettu kansainvälisesti.

Färsaaret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Färsaaret eivät kuulu EU:in eivätkä ne ole kuuluneet EU:in Tanskan liittyessä yhteisöön vuonna 1973. Saarilla asuvia Tanskan kansalaisia ei pidetä perussopimuksissa tarkoitettuina jäsenvaltion kansalaisina tai näin ollen Euroopan unionin kansalaisina.[65] Färsaarelaiset voivat kuitenkin tulla EU:n kansalaisiksi muuttamalla asuinpaikkansa manner-Tanskaan.

Färsaaret eivät kuulu Schengen-alueeseen eikä Schengen-viisumit ole voimassa. Saaret ovat kuitenkin osa Pohjoismaiden passiunionia ja Schengen-sopimuksessa määrätään, että saarien ja Schengen-alueen välillä kulkevia matkustajia ei pidetä alueen ulkorajan ylittämisenä.[66] Tämä tarkoittaa, että alueella ei ole virallista passintarkastusta, vaan henkilöllisyys selvitetään lento- tai laivaliikenteen lähtöselvityksessä kuten matkustettaisiin Pohjoismaiden sisällä, näyttäen vain matkalipun ja henkilöllisyystodistuksen.[67]

Gibraltar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gibraltar on brittiläinen merentakainen alue, joka sijaitsee lähellä Iberian niemimaan eteläisintä kärkiä ja josta on näkymät Gibraltarinsalmelle ja joka jakaa rajan Espanjan kanssa pohjoiseen. Gibraltar on osa EU:a ja on liittynyt Euroopan talousyhteisöön Britannian alaisuudessa vuonna 1973. Perustamissopimuksen 355 artiklan 3 kohdassa (entinen 299 artiklan 4 kohta) sovelletaan sopimusta "Euroopan alueille, joiden ulkosuhteista jäsenvaltio on vastuussa", säännöstä, joka käytännössä koskee vain Gibraltaria. Vaikka Gibraltar on osa EU:a, on se tulliliiton ja arvonlisäveroalueen ulkopuolella, ja se on vapautettu yhteisestä maatalouspolitiikasta; se ei kuulu Schengen-alueeseen.[68] Britanniasta erillisenä toimivaltanaan Gibraltarin hallitus ja Gibraltarin parlamentti vastaavat EU:n lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Vuonna 2016 Gibraltar äänesti "Pysyä" Yhdistyneen kuningaskunnan EU-jäsenyyttä koskevassa kansanäänestyksessä; Gibraltarin jäsenyys ei kuitenkaan eroa Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Gibraltar on sidottu "lähtemisen" yleiseen tulokseen.

Britannian EEC:n kanssa vuonna 1982 tekemän ilmoituksen vuoksi gibraltarilaiset oli pidettävä yhteisön kansalaisina osana Britannian kansalaisina. Tästä huolimatta ne eivät olleet tuolloin brittiläisiä, mutta olivat Britannian merentakaisten alueiden kansalaisia, joilla oli oikeus rekisteröityä Britannian kansalaisiksi. Gibraltarilaiset ovat näin ollen nauttineet Euroopan yhteisön perustamissopimusoikeuksista Britannian liittymisestä Euroopan yhteisöön ja sen jälkeen Euroopan unionin kansalaisiksi Maastrichtin sopimuksen jälkeen.

Vasta 21. toukokuuta 2002 gibtaltarilaisille, jotka eivät hakeneet Britannian kansalaisuutta, myönnettiin Britannian kansalaisuus automaattisesti, mutta säilytettiin edelleen Britannian merentakaisten alueiden kansalaisuus. Gibraltarissa 21. toukokuuta 2002 jälkeen syntyneet lapset saavat nyt myös Britannian kansalaisuuden samojen sääntöjen mukaisesti kuin Britanniassa syntyneet lapset.

Huolimatta EU:n kansalaisten asemasta EU:ssa, Euroopan parlamentin vaaleja ei pidetty Gibraltarissa ennen vuotta 2004. Osallistuminen johtui Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuonna 1999 tekemästä päätöksestä, jonka mukaan Gibraltarin poissulkeminen eurovaaleista rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjassa 1 olevaa 3 artiklaa ihmisoikeuksista. Vuoden 2004 Euroopan parlamentin vaaleissa alue oli osa Lounais-Englannin vaalipiiriä Britanniassa. Espanja haastoi osallistumisen epäonnistuneesti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen.[34]

Britannian tavoin Gibraltar ei kuulu Schengen-alueeseen ja sen seurauksena Espanjan ja Gibraltarin välinen raja on Schengenin ulkoraja, jonka kautta Espanja on laillisesti velvollinen suorittamaan täyden pääsyn ja poistumisen valvonnan. Gibraltar osallistuu kuitenkin tiettyihin Schengenin säännöstön poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön näkökohtiin Britannian pyynnöstä osallistua samoihin toimenpiteisiin.[69]

Mitä tulee EU:n lainsäädännön soveltamiseen Gibraltariin, Espanjan ja Britannian hallitukset antoivat seuraavan julistuksen, joka liitetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen julistukseen 55: "Perussopimuksia sovelletaan Gibraltariin eurooppalaisena alueena, jonka ulkosuhteet, joihin jäsenvaltio on vastuussa, ei merkitse muutoksia asianomaisten jäsenvaltioiden kantoihin."[70]

Heligoland

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heligoland on Saksan saari, joka sijaitsee Pohjanmerellä 70 km:n päässä Saksan luoteisrannikolta. Se on osa EU:a, mutta ei kuulu tulliliittoon eikä arvonlisäveroalueeseen[7]

Athos-vuori

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Athos-vuori on Kreikan autonominen luostarialue. Kreikan EU:n liittymissopimuksessa määriteltiin, että Athos-vuorella on vuosisatoja vanha erityinen oikeudellinen asema[71] Kreikan perustuslain 105 pykälän mukaisesti. Se on osa tulliliittoa, mutta ei osa arvonlisäveroaluetta.[7] Huolimatta siitä, että niemimaalle pääsemiseen tarvitaan erityislupa ja että naisilta on kielletty alueelle pääseminen, se on osa Schengen-aluetta.[72] Luostarilla on tiettyjä oikeuksia majoittaa munkkeja EU:n ulkopuolisista maista. Kreikan Schengenin sopimuksen liittymissopimukseen liitetyssä julistuksessa todetaan, että Athos-vuoren "erityisasema" olisi otettava huomioon Schengenin sääntöjä sovellettaessa.[73]

EU:n ulkopuoliset maat ja alueet, jotka ovat osittain integroituneet EU:hun

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden Euroopan valtioiden erityisalueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäsenmaat ja alueet Eurooppaoikeuden soveltaminen EURATOM Schengen-alue Euroopan unionin arvolisäverokannassa Euroopan unionin tulliliitossa Euroopan unionin sisämarkkinoissa Euroalue
 Norja, paitsi Osittain Ei Kyllä Ei Ei Poikkeuksia, osana ETAa Ei, Norjan kruunu
 Huippuvuoret Osittain Ei Ei[74] Ei, arvonlisäverovapaa-alue[75] Ei Ei Ei, Norjan kruunu
 Jan Mayen Osittain Ei Kyllä[74][76] Ei, arvonlisäverovapaa-alue[77] Ei Kuten muualla Norjassa Ei, Norjan kruunu
 Bouvet’nsaari Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei, Norjan kruunu
Pietari I:n saaren lippu Pietari I:n saari Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei, Norjan kruunu
Kuningatar Maudin maan lippu Kuningatar Maudin maa Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei, Norjan kruunu
 Sveitsi, paitsi Osittain Kyllä (Liitännäisvaltio) Kyllä Ei, (Sveitsi-Liechtensteinin arvonlisäverokanta) Ei, (Sveitsi-Liechtensteinin tulliliitto) Poikkeuksin, ei ETAssa Ei, Sveitsin frangi
Samnaun ja Val Sampuoir Osittain Kyllä (osana Sveitsiä) Kyllä Ei, (arvonlisäverovapaa-alue) Ei, (Sveitsi-Liechtensteinin tulliliitto) Poikkeuksin, ei ETAssa Ei, Sveitsin frangi
 Yhdistynyt kuningaskunta ja kruununsiirtomaat paitsi: ei Liittänäisvaltio ei ei ei ei Englannin punta
 Pohjois-Irlanti[78] (Pohjois-Irlannin pöytäkirjassa sovelletaan EU:n lainsäädäntöä vain siinä määrin kuin on tarpeen tullirajan estämiseksi Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välillä.) Liittänäisvaltio ei Vain tavarat, de facto Vain tavarat, de factoo Vain tavarat, de facto Englannin punta
 Akrotíri ja Dekéleia [78] Osittain Liittänäisvaltio Ota käyttöön myöhemmin Kyllä Kyllä Osittain Kyllä
 Gibraltar [78] Osittain Liittänäisvaltio Ota käyttöön myöhemmin ei Ota käyttöön myöhemmin osittain Gibraltarin punta
Muut Britannian merentakaiset alueet ei Liittänäisvaltio ei ei ei ei useita
Jäsenmaat ja alueet Eurooppaoikeuden soveltaminen EURATOM Schengen-alue Euroopan unionin arvolisäverokannassa Euroopan unionin tulliliitossa Euroopan unionin sisämarkkinoissa Euroalue

EU:n vertailutaulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä taulukossa esitetään yhteenveto EU:n jäsenvaltioiden eri osista ja niiden suvereeneista alueista. Jäsenvaltioita, joilla ei ole erityisasemaa, ei ole otettu mukaan, koska EU:n lainsäädäntöä sovelletaan täysimääräisesti lukuun ottamatta Euroopan unionissa ja valtioissa olevia suojalausekkeita tai siirtymäkautta koskevia poikkeuksia. Joillakin EFTA-jäsenvaltioiden alueilla on myös erityinen asema EU:n lainsäädännön osalta, kuten joissakin eurooppalaisissa mikrovaltioissa.

Jäsenmaat ja -alueet Eurooppaoikeuden soveltaminen EURATOM Euroopan unionin kansalaisuus EU-vaalit Schengen-alue Euroopan unionin arvonlisäverokannassa Euroopan unionin tulliliitossa Euroopan unionin sisämarkkinoissa Euroalue
 Kyproksen tasavalta,
paitsi: 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä osittain Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä
  Yhdistyneiden kansakuntien puskurivyöhyke Kyproksella Poikkeuksia Ei tiedossa Kyllä Ei Ei Kyllä Kyllä Poikkeuksia [79] Kyllä
 Pohjois-Kypros Keskeytetty Ei Kyproksen kansalaiset Ei Ei Ei Ei[80] Ei[81] Ei, Turkin liira
 Tanska,
paitsi:[78] 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Tanskan kruunu (ERM II)
   Grönlanti Minimaalinen [82] Ei[83] Kyllä Ei Ei Ei Ei[80] osittain[84] Tanskan kruunu (ERM II)
 Färsaaret Ei Ei[85] Ei Ei Ei Ei Ei[80] Minimaalinen [86] Färsaarten kruunu (ERM II)
 Suomi,
paitsi: 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä
   Ahvenanmaa [78] Poikkeus Kyllä[87] Kyllä Kyllä Kyllä Ei Kyllä[80] Poikkeus Kyllä
 Ranska ,
paitsi: 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä
   Ranskan Guayana[78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei arvonlisäveroa, vapaakauppa-alue Kyllä[80] Kyllä Kyllä
 Guadeloupe[78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei, alhaisempi arvonlisäverokanta Kyllä[80] Kyllä Kyllä
 Martinique[78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei, alhaisempi arvonlisäverokanta Kyllä[80] Kyllä Kyllä
 Réunion[78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei, alhaisempi arvonlisäverokanta Kyllä[80] Kyllä Kyllä
 Mayotte[78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei arvonlisäveroa, vapaakauppa-alue Kyllä[80] Kyllä Kyllä
 Saint Martin[78] Poikkeuksia [89] Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei, alhaisempi arvonlisäverokanta Kyllä[80] Kyllä Kyllä[90]
 Saint-Barthélemy Minimaalinen [82] Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei osittain[84] Kyllä[90]
 Saint-Pierre ja Miquelon Minimaalinen [82] Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[80] osittain[84] Kyllä[90]
 Wallis ja Futuna Minimaalinen [82] Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[80] osittain[84] CFP-frangi, sidottu euroon
 Ranskan Polynesia Minimaalinen [82] Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[80] osittain[84] CFP-frangi, sidottu euroon
Uuden-Kaledonian lippu Uusi-Kaledonia Minimaalinen [82] Kyllä Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[80] osittain[84] CFP-frangi, sidottu euroon
Ranskan eteläisten ja antarktisten alueiden lippu Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet Minimaalinen [82] Kyllä Kyllä Ei Ei[88] Ei Ei[80] osittain[84] Kyllä[91]
 Clippertoninsaari Ei tiedossa Kyllä[92] Kyllä[91] Ei Ei[88] Ei tiedossa Ei tiedossa Ei tiedossa Kyllä[91]
 Saksa,
paitsi: 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä
   Büsingen am Hochrhein [78] Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Osallistuu Sveitsin kanssa Ei Ei[80] Kyllä Kyllä
Helgoland[78] Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei[80] Kyllä Kyllä
 Kreikka,
paitsi: 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä
  Athos-vuori Athos-vuori [78] Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Ei arvonlisäveroa, vapaakauppa-alue[7] Kyllä[80] Kyllä Kyllä
 Italia,
paitsi: 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä
  Italia Livigno [78] Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Ei Ei[80] Kyllä Kyllä
Campione d'Italia [78] Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Osallistuu Sveitsin kanssa Ei[80] Kyllä[80][93] Kyllä Ei, Sveitsin frangi[56]
Alankomaiden kuningaskunnan lippu Alankomaiden kuningaskunta [78] ,
paitsi: 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä
   Bonaire Minimaalinen [82] Ei Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[94] osittain[84] Ei, Yhdysvaltain dollari
 Saba Minimaalinen [82] Ei Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[94] osittain[84] Ei, Yhdysvaltain dollari
 Sint Eustatius Minimaalinen [82] Ei Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[94] osittain[84] Ei, Yhdysvaltain dollari
 Curaçao Minimaalinen [82] Ei[95] Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[94] osittain[84] Ei, Alankomaiden Antillien guldeni
 Sint Maarten Minimaalinen [82] Ei[95] Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[94] osittain[84] Ei, Alankomaiden Antillien guldeni
 Aruba Minimaalinen [82] Ei tiedossa[85][96] Kyllä Kyllä Ei[88] Ei Ei[94] osittain[84] Ei, Aruban floriini
 Portugali,
paitsi: 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä
   Azorit[78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä, alempi arvonlisäverokanta Ei Kyllä Kyllä
 Madeira[78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä, alempi arvonlisäverokanta Ei Kyllä Kyllä
 Espanja,
paitsi: 		Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä
   Kanariansaaret[78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Ei arvonlisäveroa, vapaakauppa-alue Ei Kyllä Kyllä
 Ceuta [78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä osittain[97] Ei Ei Kyllä Kyllä
 Melilla[78] Poikkeuksia Kyllä Kyllä Kyllä Osittain Ei Ei Kyllä Kyllä
Jäsenmaat ja alueet Eurooppaoikeuden soveltaminen EURATOM Euroopan unionin kansalaisuus EU-vaalit Schengen-alue Euroopan unionin arvolisaverokannassa Euroopan unionin tulliliitossa Euroopan unionin sisämarkkinoissa Euroalue

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Maastricht Treaty of 1992 (Treaty on European Union): Declaration on the outermost regions of the Community
  2. ↑ AFP: La collectivité de Saint-Barthélémy obtient un nouveau statut européen Ministère de l’Outre-Mer. 29 .10.2010. Viitattu 8 .4.2011. (ranskaksi)
  3. ↑ Council Decision of 27 November 2001 on the association of the overseas countries and territories with the European Community ("Overseas Association Decision") (2001/822/EC).
  4. ↑ a b Article 349 of the Treaty on the Functioning of the European Union.
  5. ↑ The Maastricht Treaty of 1992 (Treaty on European Union): Declaration on the outermost regions of the Community
  6. ↑ Council Directive 2013/61/EU of December 2013 (PDF) eur-lex.europa.eu. 17.12.2013. Viitattu 1.1.2014.
  7. ↑ a b c d e f g h i Article 6 of Council Directive 2006/112/EC of 28 November 2006 (as amended) on the common system of value added tax (OJ L 347, 11.12.2006, p. 1) Eur-lex.europa.eu.
  8. ↑ Article 3(1) of Council Regulation 2913/92/EEC of 12 October 1992 establishing the Community Customs Code (as amended) (OJ L 302, 19.10.1992, p. 1-50) Eur-lex.europa.eu.
  9. ↑ Council Directive 2013/61/EU of December 2013 (PDF) eur-lex.europa.eu. 17.12.2013. Viitattu 1.1.2014.
  10. ↑ Outermost regions, Fact Sheets on the European Union, European Parliament. Retrieved 22 March 2017.
  11. ↑ a b Rapport d'information nombre 329 (2004–2005) de MM. Jean-Jacques Hyest, Christian Cointat et Simon Sutour, fait au nom de la commission des lois, déposé le 10 mai 2005. (ranskaksi)
  12. ↑ a b Guidelines on Trading with the European Community (EC) eeas.europa.eu. January 2008. Viitattu 26 July 2011.
  13. ↑ OCTA Presentation octassociation.org. Arkistoitu 27.10.2017. Viitattu 12.3.2018.
  14. ↑ Future relations between the EU and the Overseas Countries and Territories, s. 17. Brussels: Commission of the European Communities, 25 .5.2008. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Current Chair – Turks and Caicos Islands octassociation.org. Arkistoitu 14.5.2019. Viitattu 11 .10.2017.
  16. ↑ a b A new member for OCTA: Bermuda joins the association of overseas countries and territories 2 .7.2014. OCTA. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 4 .7.2014.
  17. ↑ a b Organisation: OCTA OCTA. Arkistoitu 2.10.2015. Viitattu 4 .7.2014.
  18. ↑ Council Decision of 27 November 2001 on the association of the overseas countries and territories with the European Community ("Overseas Association Decision") (2001/822/EC).
  19. ↑ Article 202 [ex Article 186)]
  20. ↑ Article 199(5) [ex Article 183(5)]
  21. ↑ Article 200(1) [ex Article 184(1)]
  22. ↑ Article 200(3) and 200(5) [ex Article 184(3) and (5)]
  23. ↑ COUNCIL DECISION 2013/755/EU of 25 November 2013: On the association of the overseas countries and territories with the European Union (‘Overseas Association Decision’) (PDF) 19 .12.2013. Official Journal of the European Union.
  24. ↑ EU relations with Overseas Countries and Territories 4 .6.2014. European Commission.
  25. ↑ Overseas Countries and Territories (OCTs) EU Directorate-General for International Cooperation and Development. Viitattu 9.1.2019.
  26. ↑ French Southern and Antarctic Lands The Central Intelligence Agency. Arkistoitu 24.12.2018. Viitattu 8 .2.2010.
  27. ↑ Art. 9, Loi n° 55-1052 du 6 août 1955 modifiée portant statut des Terres australes et antarctiques françaises et de l'île de Clipperton.
  28. ↑ Décret du 31 janvier 2008 relatif à l'administration de l'île de Clipperton.
  29. ↑ Council Decision of 12 July 2011 on the signing and conclusion of the Monetary Agreement between the European Union and the French Republic on keeping the euro in Saint-Barthélemy following the amendment of its status with regard to the European Union (OJ L 189, 20.7.2011, p. 1-2).
  30. ↑ Council Decision 1999/95/EC of 31 December 1998 concerning the monetary arrangements in the French territorial communities of Saint-Pierre-et-Miquelon and Mayotte (OJ L 30, 4.2.1999, p. 29-30).
  31. ↑ AFP: La collectivité de Saint-Barthélémy obtient un nouveau statut européen Ministère de l’Outre-Mer. 29 .10.2010. Viitattu 8 .4.2011. (ranskaksi)
  32. ↑ See Article 355(6) of the Treaty on the Functioning of the European Union [1].
  33. ↑ a b The Kingdom of the Netherlands: One Kingdom - Four Countries; European and Caribbean) huhtikuu 2015. Ministerie van Buitenlandse Zaken.
  34. ↑ a b [2]
  35. ↑ Schurende rechtsordes: Over juridische implicaties van de UPG-status voor de eilandgebieden van de Nederlandse Antillen en Aruba (Rijksuniversiteit Groningen) (PDF) 19 .6.2008. Eerstekamer.nl. (hollanniksi)
  36. ↑ Economische gevolgen van de status van ultraperifeer gebied voor de Nederlandse Antillen en Aruba / SEOR (PDF) 19 .6.2008. Eerstekamer.nl. (hollanniksi)
  37. ↑ Tweede Kamer, vergaderjaar 2008–2009, 31700 IV, nr.3: Brief van de staatssecretaris van Binnenlandse Zaken en Koninkrijksrelaties met het kabinetsstandpunt over de rapporten over de UPG status voor de eilandgebieden van de Nederlandse Antillen en Aruba (PDF) 21 .10.2008. Eerstekamer.nl. (hollanniksi)
  38. ↑ Kamerstuk 31954 nr.7: Regels met betrekking tot de openbare lichamen Bonaire, Sint Eustatius en Saba (Wet openbare lichamen Bonaire, Sint Eustatius en Saba) 14 .10.2009. Overheid.nl. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 14.5.2019. (hollanniksi)
  39. ↑ Kamerstuk 31954+31958 D: BRIEF VAN DE MINISTER VAN BINNENLANDSE ZAKEN EN KONINKRIJKSRELATIES 9 .3.2012. Overheid.nl. Arkistoitu 5.2.2019. Viitattu 14.5.2019. (hollanniksi)
  40. ↑ Pro Facto - Rijksuniversiteit Groningen: Vijf jaar Caribisch Nederland: De werking van wetgeving (PDF) zoek.officielebekendmakingen.nl. elokuu 2015. (hollanniksi)
  41. ↑ DSP-Groep: Vijf jaar Caribisch Nederland: Werking van de nieuwe bestuurlijke structuur (PDF) zoek.officielebekendmakingen.nl. 23 .9.2015. (hollanniksi)
  42. ↑ Sociaal en Cultureel Planbureau: Vijf jaar Caribisch Nederland: Gevolgen voor de bevolking (PDF) zoek.officielebekendmakingen.nl. .10.2015. (hollanniksi)
  43. ↑ Evaluatiecommissie Caribisch Nederland: VIJFJAAR VERBONDE BONAIRE, SINT EUSTATIUS, SABA EN EUROPEES NEDERLAND (Rapport van de commissie evaluatie uitwerking van de nieuwe staatkundige structuur Caribisch Nederland) (PDF) deugdelijkbestuuraruba.org. 12 .10.2015. (hollanniksi)
  44. ↑ Treaty establishing the EEC
  45. ↑ COUNCIL DECISION 2014/137/EU of 14 March 2014: On relations between the European Union on the one hand, and Greenland and the Kingdom of Denmark on the other (PDF) 15 .3.2014. Official Journal of the European Union.
  46. ↑ Protocol: Setting out the fishing opportunities and financial contribution provided for in the Fisheries Partnership Agreement between the European Community (1) on the one hand, and the Government of Denmark and the Home Rule Government of Greenland (2), on the other hand (PDF) 23 .10+.2012. Official Journal of the European Union.
  47. ↑ Territorial status of EU countries and certain territories taxation-customs.ec.europa.eu. Viitattu 29.12.2022. (englanniksi)
  48. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä UNFICYP ei löytynyt
  49. ↑ Archived copy naringsliv.ax. Arkistoitu 1 joulukuu 2012. Viitattu 16 February 2013.
  50. ↑ Article 2 of Protocol 2 (on the Åland Islands) of the Finnish accession treaty (OJ C 241, 29.08.1994) [3] (Arkistoitu – Internet Archive)
  51. ↑ Article 1 of Protocol 2 (on the Åland Islands) of the Finnish accession treaty (OJ C 241, 29.08.1994) [4] (Arkistoitu – Internet Archive)
  52. ↑ Archived copy naringsliv.ax. Arkistoitu 11 toukokuu 2013. Viitattu 16 February 2013.
  53. ↑ Treaty of 23 November 1964 between the Federal Republic of Germany and the Swiss Confederation on the inclusion of the municipality of Büsingen am Hochrhein in the customs territory of the Swiss Confederation, as referred to in Article 3(1) of Council Regulation 2913/92/EEC of 12 October 1992 establishing the Community Customs Code (as amended) (OJ L 302, 19.10.1992, p. 1-50) [5].
  54. ↑ From http://www.buesingen.de click Touristik and Hotel + Gasthäuser and find that every hotel and restaurant quote prices in SFr only.
  55. ↑ German Wikipedia about Büsingen am Hochrhein
  56. ↑ a b Comune di Campione d'Italia ((italiaksi)) comune.campione-d-italia.co.it. Viitattu 12.1.2009.)
  57. ↑ European small exclaves: Campione d'Italia Municipality of Campione d'Italia. Viitattu 20 January 2015.
  58. ↑ CAMPIONE D'ITALIA - Italy in Switzerland ENCLAVES This other world. Viitattu 21 February 2017.
  59. ↑ Act concerning the conditions of accession of the Kingdom of Spain and the Portuguese Republic and the adjustments to the Treaties. Retrieved 20 August 2016.
  60. ↑ Declaration No. 1. on Ceuta and Melilla attached to the Final Act of the Accession Treaty of the Kingdom of Spain to the Schengen Agreement (OJ L 239, 22.9.2000, p. 69)
  61. ↑ Protocol 10 to the Treaty of Accession 2003 (OJ L 236, 23.9.2003, p. 955).
  62. ↑ COUNCIL DECISION of 10 June 2004 concerning the representation of the people of Cyprus in the European Parliament in case of a settlement of the Cyprus problem (2004/511/EC) eur-lex.europa.eu.
  63. ↑ Skoutaris, Nikos: On Citizenship and Donkeys in Cyprus Citizenship in Southern Europe. CITSEE. Viitattu 5 January 2013.
  64. ↑ law of the Republic of Cyprus (Arkistoitu – Internet Archive), Source: Cyprus Ministry of Justice compilation and translation (updated to June 2000).
  65. ↑ See Article 4 of the Faroe Islands Protocol, 355(5)(a) of the Treaty on the Functioning of the European Union and Article of the Treaty on European Union (as amended).
  66. ↑ Spørgsmål og svar Danish Parliament. Arkistoitu 12 February 2014. Viitattu 21 June 2015. (tanska)
  67. ↑ Pas Atlantic Airways. Arkistoitu 21 kesäkuu 2015. Viitattu 21 June 2015. (tanska)
  68. ↑ Act concerning the conditions of accession of the UK, Ireland and Denmark to the European Communities, Art. 28
  69. ↑ See Article 5(2) of 2000/365/EC: Council Decision of 29 May 2000 concerning the request of the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland to take part in some of the provisions of the Schengen acquis
  70. ↑ Declaration 55 appended to the Treaty on European Union
  71. ↑ Monks see Schengen as Devil's work 26 October 1997. British Broadcasting Corporation. Viitattu 14.10.2007.
  72. ↑ The Greek accession treaty does not specifically exclude Mount Athos from the Convention's territorial scope.
  73. ↑ Joint Declaration No. 5 attached to the Final Act of the accession treaty.
  74. ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Schengen-NO-IS ei löytynyt
  75. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Svalbard ei löytynyt
  76. ↑ THE SCHENGEN AREA (Council of the European Union, 2015)
  77. ↑ Moms på kjøp av tjenester fra Svalbard eller Jan Mayen
  78. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Territorial status of EU countries and certain territories taxation-customs.ec.europa.eu. Viitattu 29.12.2022. (englanniksi)
  79. ↑ 1 - UNFICYP Buffer Zone permits
  80. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Information for Businesses/01 Customs and fiscal territories/index.jsp The customs and fiscal territories of the European Community[vanhentunut linkki]
  81. ↑ 0466en01.pdf Direct Trade Regulation proposal, not yet implemented (Arkistoitu – Internet Archive)
  82. ↑ a b c d e f g h i j k l m Overseas Countries and Territories (OCTs) EU Directorate-General for International Cooperation and Development. Viitattu 9.1.2019.
  83. ↑ Procedure File: 2006/2012(INI) - Legislative Observatory - European Parliament europarl.europa.eu.
  84. ↑ a b c d e f g h i j k l m 2002325EN.003301.html Treaty Establishing the European Community, part four eur-lex.europa.eu.
  85. ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä EURATOM-treaty ei löytynyt
  86. ↑ Agreement between the European Community, of the one part, and the Government of Denmark and the Home Government of the Faroe Islands consilium.europa.eu. Arkistoitu 28.5.2016. Viitattu 14.5.2019.
  87. ↑ Lauri Hannikainen: Autonomy and Demilitarisation in International Law: The Åland Islands in a Changing Europe, s. 94. Martinus Nijhoff Publishers, 1997. ISBN 978-90-411-0271-3 Teoksen verkkoversio.
  88. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Schengen Borders Code Article (21)
  89. ↑ Treaty of Lisbon, Article 2, points 287 and 293 eur-lex.europa.eu. Viitattu 31.1.2008.
  90. ↑ a b c summaries/economic and monetary affairs/institutional and economic framework/l25042 en.htm Agreements concerning the French territorial communities (Arkistoitu – Internet Archive)
  91. ↑ a b c Art. 1-1-6°, Loi n°55-1052 du 6 août 1955 portant statut des Terres australes et antarctiques françaises et de l'île de Clipperton.
  92. ↑ Article 108 of the Euratom Treaty
  93. ↑ NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/475, annettu 18 päivänä helmikuuta 2019, direktiivien 2006/112/EY ja 2008/118/EY muuttamisesta Italian kunnan Campione d'Italian sekä Luganonjärven Italialle kuuluvien vesialueiden sisällyttämiseksi unionin tullialueeseen ja direktiivin 2008/118/EY alueelliseen soveltamisalaan Euroopan unionin virallinen lehti L 83/42. 25.3.2019. Viitattu 29.5.2020.
  94. ↑ a b c d e f Customs territory of the Community
  95. ↑ a b Rijkswet aanpassing rijkswetten, nr. 3 MEMORIE VAN TOELICHTING zoek.officielebekendmakingen.nl. Viitattu 6 November 2010. (hollanniksi)
  96. ↑ See the PRO PRI.htm Protocol on the application of the Treaty establishing the European Atomic Energy Community to the non European parts of the Kingdom of the Netherlands and Act ratifying the EAEC Treaty in the Netherlands. ).
  97. ↑ Declaration on the towns of Ceuta and Melilla regarding Schengen eur-lex.europa.eu. Arkistoitu 20.5.2011. Viitattu 14.5.2019.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroopan_unionin_jäsenvaltioiden_erityisalueet&oldid=22290392”