Valkea laiva
Valkea laiva | |
---|---|
Белый пароход | |
Ohjaaja | Bolot Šamšijev |
Käsikirjoittaja |
Tšingiz Aitmatov Bolot Šamšijev |
Perustuu | Tšingiz Aitmatovin romaaniin Valkoinen laiva (1970, suom. 1972) |
Säveltäjä | Alfred Schnittke |
Kuvaaja | Manasbek Musaev |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Neuvostoliitto |
Tuotantoyhtiö | Kirgizfilm |
Ensi-ilta | 1976, Suomessa 1978 |
Kesto | 99 minuuttia |
Alkuperäiskieli | kirgiisi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Valkea laiva (Belyi parohod) on Bolot Šamšijevin ohjaama neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1976. Se perustuu Tšingiz Aitmatovin romaaniin Valkoinen laiva, jonka pohjalta kirjailija ja ohjaaja laativat elokuvan käsikirjoituksen.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirgisialaisia tarinoita hyödyntävän elokuvan päähenkilö on isätön pieni poika, joka on jätetty isovanhempiensa hoiviin yksinhuoltajaäidin lähdettyä kaupunkiin elantoa hankkimaan. Poika kuuntelee isoisänsä tarinoita ja saa niistä sytykkeitä omille kuvitelmilleen. Niiden avulla hän pakenee todellisuutta, köyhää elämää sukuriitojen keskellä Kirgisian maaseudulla.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nurgazy Sydygalijev | … | poika |
Asankul Kuttubajev | … | isoisä Momun |
Sabira Kumushalijeva | … | isoäiti Karyz |
Orozbek Kutmanalijev | … | Orozkul |
Aiturgan Temirova | … | Guldzhamal |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkea laiva sai Suomessa teatteriensi-iltansa tammikuussa 1978. Yksi sen kolmesta tv-esityksestä 1980-luvulla oli Yle TV1 -kanavalla maaliskuussa 1987 osana Tšingiz Aitmatovin teksteihin perustuvien elokuvien sarjaa. Tuolloin Helsingin Sanomien televisiosivulla Mikael Fränti kritisoi elokuvan keikaroivaa ja temppuilevaa värikuvaustyyliä, jota ilman se olisi hänestä vivahteikas kuvaus lapsen maailmasta.[1]
Valkea laiva oli ohjaajansa läpimurtoelokuva, ja se sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon vuonna 1977.