Iisvesi
| Iisvesi (Iisvesi–Virmasvesi–Rasvangin järvenosa) |
|
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pohjois-Savo |
| Kunnat | Rautalampi, Suonenjoki, Tervo |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Iisveden−Virmasveden alue (14.722) |
| Tulouomat |
Pulkkilansalmi ja Airosalmi Rasvangista, Lietesalmi Virmasvedestä, Suonenjoki Suontienselältä |
| Lasku-uoma | Vaajasalmi ja Säynätsalmi Niiniveteen |
| Taajamat | Iisvesi |
| Järvinumero | 14.722.1.001 |
| Mittaustietoja (järvenosa) | |
| Pinnankorkeus | 97,9 m [1] |
| Pituus | 32,7 km [1] |
| Leveys | 4,4 km [1] |
| Pinta-ala | 70 km² [2][3] |
| Tilavuus | 0,726 km³ [4] |
| Keskisyvyys | 11 m [4] |
| Suurin syvyys | 35,3 m [5] |
| Valuma-alue | 3 667 km² [6] |
| Keskivirtaama | 31 m³/s [7][a] |
| Saaria | noin 100 [b] |
| Kuninkaansaari, Honkasaari | |
 Iisvesi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Iisvesi on Pohjois-Savossa Suonenjoella, Rautalammilla ja Tervossa sijaitsevan Iisvesi–Virmasvesi–Rasvangin järvenosa. Ainoa järven rannassa sijaitseva taajama on Suonenjoen kaupunginosa Iisvesi.[8][1]
Vaikka paikalliset asukkaat käyttävät nimitystä Iisvesi, ei se ole itsenäinen järvi. Vesistöviranomaiset liittävät siihen myös Virmasveden ja Rasvangin, sillä niitä yhdistävät toisiinsa leveät salmet ja järvenosien vedenpinnan korkeudet ovat likimain samat. Sen sijaan lähellä sijaitsevaa Niinivettä ei lueta mukaan järveen, vaikka tämän vedenpinnan korkeus on Karttapaikan mukaan sama.[8][1]
Iisvesi–Virmasvesi–Rasvangin yleisiä asioita käsitellään omassa artikkelissa ja tässä artikkelissa esitellään Iisveden järvenosan asiat yksityiskohtaisemmin.
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisveden järvenosan pituus on 32,1 kilometriä mitattuna luoteessa Pulkkilansaaren Hyvölänsalmesta ja kaakossa Iisveden taajamassa Suonenjoen joensuusta. Järvenosan suurin poikittaissuunnan leveys on 4,4 kilometriä mitattuna Kuninkaansaaren luoteispuolella järvenselän ylitse. Iisveden rantaviivan pituudesta ei ole tietoa, mutta järvenosan pinta-ala on noin 70 neliökilometriä [2][3] (tai 66 km² [4]). Sen eteläosa jää lounaispuolelta 7,6 kilometriä pitkän Nokisenkoskelle päättyvän niemimaan ja itäpuolelta 24 kilometriä pitkän Lieteniemeen päätyvän rannan väliin. Lieteniemen kärjessä on kapean ja Virmasveteen johtavan Lietesalmen takana sijaitseva Käpysaari. Käpysaaren luoteispuolella sijaitsee Rasvankiin johtavan Airosalmen takana Pulkkilansaari. Mantereen ja Pulkkilansaaren väliin jää Rasvankiin johtavat Pulkkilansalmi ja Hyvölänsalmi. On tulkinnanvaraista missä kohdassa salmet muuttuvat Rasvangiksi, mutta tässä artikkelissa rajakohta sijaitsee Hyvölänsalmessa. Pulkkilansalmen vieressä on niemimaa, jolla sijaitsee Verkkokylä. Niemi kätkee kainaloonsa Haapalahden, jonne johtaa leveämpi Kohtrannansalmi. Haapalahden länsipuolella sijaitsee laaja niemimaa Vekaroniemi, jonka rantaviiva on erityisen muotoinen. Siitä työntyy järvenselälle kolme piikkimäistä niemeä. Haudanniemi on kaksi kilometriä pitkä mutta vain 180 metriä leveä. Seuraava on yhtä pitkä Tuomioniemi, joka kapenee tasaisesti kohti kärkeään. Kolmas on muita leveämpi niemi, joka Vekarovuorelta laskeutuessaan painuu järveen yhtä pitkänä kuin muut niemet. Niemien länsipuolella sijaitsevat Vekarolahti, Tuomiolahti ja Haudanlahti. Vekarolahdelta alkaa yli 14 kilometriä pitkä Saikarinniemi, joka erottaa Iisveden Niinivedestä. Iisvedestä virtaa vähäinen vesimäärä Niiniveteen Saikarinniemen tyven läpi kaivetun Tervolan kanavan kautta. Runsaammin vettä Niiniveteen virtaa niemen kaakkoispään Säynätsalmen, Vaajavirran ja Putaansalmen kautta. Salmet jäävät järvenselkien välissä sijaitsevien Vaajasaaren (78 hehtaaria [c]) ja Eteissaaren (15 ha [c]) väleihin. Järvenosan kapean kaakkoispään halkaisee neljä kilometriä pitkä ja lähes 700 metriä leveä Kinnulanniemi. Se erottaa järvenselästä Jauholahden, jonka lahdensuu kapenee Kokinsalmeksi. Iisveden rannat ovat pääosin loivarantaisia metsämaita, joita rikkovat pienet peltoalat. Poikkeuksena ovat esimerkiksi kaakkoispään pohjoisrannat, jossa on kallioisia rinteitä, kuten myös Lieteniemen mäet, jotka kohoavat yli 50 metrin korkeuteen vedenpinnasta, sekä pohjoisessa Verkkokylän ja Pulkkilansaaren jyrkkärinteiset mutta pienet mäet.[1][9]
Syvyyssuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvenosan syvyyskarttoja voi tutkia vanhoista peruskartoista. Järvenosan keskisyvyydeksi on määritetty 11,0 metriä ja sen vesitilavuudeksi 0,726 kuutiokilometriä eli 726 miljoonaa kuutiometriä [4]. Iisveden kaakkoislahdessa on lounaisrannikko matalaa mutta koillisranta se putoaa syvännejaksoon, jossa voi olla jopa 20 metriä syvää. Jauholahtea ei ole peruskarttoissa merkitty syvyyskäyriä.[10] Luotaamaton vesialue jatkuu Mustasaarelle asti. Koillisrannikon syvännejakso syvenee ja on yleisesti yli 20 metriä syvää. Sen syvänteet painuvat usein 25 metrin ja paikoin yli 30 metrin syvyyteen. Järven pohja on epätasainen ja saaristoinen Vaajasaarelle asti, mutta pohjoisempana syvyyserot tasoittuvat alle 20-metriseksi.[11] Järvenosan keskiosissa rannat lähenevät toisiaan, mutta niiden keskellä kulkee yli neljä kilometriä pitkä syvännejakso. Sen kaksi syvännettä ovat 35-metrisiä, mutta luotauksen loppuessa Kuninkaansaaren lounaispuolella, ei sen jatkumisesta ole tässä tietoa. Sinne on kuitenkin merkitty järven syvin kohta 35,3 metriä [12][8]. Saaren koillispuolella on vain muutama 20-metrinen syvänne.[13] Iisveden keskiosissa Käpysaaren ja Lieteniemen välissä on matalaa. Siellä kulkeekin matala veneväylä. Kun lähestytään Pulkkilansaarta, esiintyy syvyyskäyriä enää laivaväylän ympäristössä [14] ja Pulkkilansalmessa niitä ei ole enää ollenkaan.[15]
Vesiväylät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvenosan veneväylät on merkitty karttoihin kolmella eri syväyksellä, jotka ovat 2,4 m, 1,8 m ja 1,0 metriä. Suurimman 2,4-metrin syväyksen väylät liittyvät järvien kanavoimiseen, jossa Keiteleeltä tuleva väylä kulkee ensin Neiturin kanavan läpi Konnevedelle, sitten Kiesimän kanavan läpi Kiesimälle ja edelleen Kerkonkosken kanavan kautta Niiniveteen. Niinivedestä tulee väylä Säynätsalmen kanavan kautta Iisveteen, josta se haarautuu pohjoiseen Pulkkilansalmen kautta Rasvankiin ja etelään Iisveden satamaan [16]. Keskisyväyksen 1,8-metrin väylät haarautuvat kaakkoispäässä syväväylältä Jauholahteen ja venesatamaan Suonenjoen suistossa. Säynätsalmesta haarautuu yksi 1,8-metrinen rinnakkaisväylä Jauholahteen Mustasaaren länsipuolelta. Myös Vaajavirran salmessa on ollut 1,8-metrinen veneväylä [11]. Pienveneiden vesiliikenteelle on tarkoitettu 1,0-metrinen väylä Lietesalmen läpi Virmasvedelle.[1]
Saaria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisvedessä on kartoista laskien noin 100 saarta tai luotoa [b]. Pohjoisessa sen yhdistää Rasvankiin ja Virmasveteen Pulkkilansaaren ja Käpysaaren salmet, ja etelässä Niiniveteen Vaajasaari ja Eteissaaren salmet. Iisveden suurin saari on Kuninkaansaari, joka on 3,5 kilometriä pitkä, yli 700 metriä leveä ja sen pinta-ala on 1,5 neliökilometriä [d]. Se sijaitsee suurimman järvenselän reunalla yhdessä Honkasaaren (37,8 ha), Vuorisaaren (7,6 ha), Hirsisaaren (2,3 ha) ja Huutsaaren (10,0 ha) kanssa. Näiden läheltä voidaan mainita myös Siverinsaari (1,8 ha), Marjasaari, Heinäsaari, Kumpusaari (5,9 ha), Uittosaari, Keräsaari ja järvenselällä Iisluoto. Niiniveteen johtavien salmien yhteydessä kaakossa sijaitsevat myös esimerkiksi Mäntysaari (8,0 ha), Jänissaari (9,3 ha), Kahkosaari, Sipinsaari ja Mustasaari (13,0 ha), sekä vastarannassa Hoikkasaari (1,3 ha) ja Iisakinsaari (2,3 ha). Iisveden luoteispäässä Kohtrannansalmessa ovat Arvonsaari (1,7 ha) ja Korpsaari (12,4 ha), sekä Pulkkilansalmen pohjoispuolella Kivisaari (3,1 ha), Niittysaari (1,4 ha), Leväsensaari (4,3 ha), Rytösaari (6,7 ha), Siekkinen (1,9 ha) ja Kannassaari.[d]
Asutusta ja liikenneolot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvenosan rantojen ainoa taajama on Iisvesi, joka sijaitsee kaakossa lahdenpohjukassa. Osa taajamasta ulottuu myös Jauholahden rantaan, jossa sijaitsee Iisveden Rantakylä ja Kolikkoinmäki ja jossa toimii Iisveden Metsä Oy, eli Suonenjoen sahalaitos [17]. Karsikkomäen vedenpuhdistamo sijaitsee vajaa viiden kilometrin päässä Iisveden pohjukasta ja sieltä lasketaan puhdistetut jätevedet lahteen [18]. Muut kylät ja kulmakunnat ovat varsin pieniä. Järven keskiosissa sijaitsee itärannassa Ranta ja Rieponlahti, Saikarinniemessä Etelä-Saikari ja Kohtrannansalmessa Verkkokylä. Vuonna 1988 todettiin järvenosassa noin 300 loma-asuntoa [4]. Järven ympäri pääsee autolla ajamalla, mutta Iisveden ympäri ei pystyta ajamaan. Ympäriajon katkos muodostuu Airosalmeen, jonka yli ei ole siltaa. Reitti voidaan aloittaa Iisvedeltä, josta alkaa länsirantoja seuraava seututie 545. Ennen Vaajasalmea haarautuu pohjoiseen yhdystie 5460, joka ylittää Putaansalmen, Vaajavirran ja Säynätsalmen. Tie jatkaa Saikarinniemeä ylös ja saapuu Rasvangin rannassa sijaitsevaan Tervon kirkonkylään. Tervosta alkaa Karttulan kirkonkylälle johtava seututie 551 ja sieltä Suonenjoelle seututie 548. Lähemmäksi Iisveden itärantoja haarautuu seututieltä 548 haarautuva yhdystie 16151, joka nousee pohjoiseen Rieponlahden kautta Lieteniemeen. Tie siirtyy siellä Käpysaareen, jossa voi ajaa metsäautotietä pitkin Airosalmelle asti. Airosalmen vastapuolella on Pulkkilansaari, jonne pääsee Verkkokylästän lautalla.[1]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vedenlaatu ja luonnonsuojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisveden vedenlaatu on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan erinomainen. Vesi on vähähumuksista ja varsin kirkasta.[19] Vedenväri vaihtelee arvojen 20–40 mpPt/l välillä ja ravinnetasot ovat karun järven rajoissa. Kuitenkin Suonejoen suulla on havaittu kunnallisten jätevesien purkautumiskohdan ympärillä lievää rehevöitymistä. Nykyään on etenkin kevättalvella havaittavissa syvänteissä jonkinasteista happivajausta.[4]
Ainoat järveen rajoittuvat luonnonsuojelualueet sijaitsevat Pulkkilansalmella. Siellä on suojeltu mantereelta Vehkarantaa ja Leväsenlahden niemi. Myös Pulkkilansaaren rantaa Aittolahdella on suojeltu, sekä saaristosta Kivisaari, Niittysaari, Haasiansaari ja siihen osoittava niemenkärki, osa Leväsensaarta, Siekkinen ja Tahkosaari.[1]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisveden lahdenpohjukassa sijaitsee vedenkorkeuden mittausasema, jonka vuosina 1910–2023 mittaamia pinnantasoja käytetään seuraavassa. Karttoihin on järven vedenpinnan korkeudeksi merkitty 97,9 metriä mpy. [1] Pinnankorkeus on kuitenkin vaihdellut korkeudesta 97,07 metriä (HW, mitattu 17.4.1942) korkeuteen 98,46 metriä (NW, 10.6.1988). Keskimääräinen yläkorkeus (MHW) on ollut 98,01 metriä ja alakorkeus (MNW) 97,45 metriä mpy.[20]
Iisveden keskivirtaamaa (MQ) ei anneta missään suoraan, vaan sen suuruutta tulee arvioida alapuolella virtaavan Nokisenkosken virtaamatiedoista. Vanha, vuonna 1977 julkaistu, arvio keskivirtaamasta on Vesihallituksen koski-inventoinnista, jossa sen arvoksi ilmoitettiin 40 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) [6]. Tuoreempi arvio on hieman pienempi 33 m³/s.[21] Tämä arvo sisältää myös Niiniveden kautta tulevaa virtaamaa, joka pitäisi vähentää pois. Jos suhteutetaan keskivirtaamia valuma-alueiden pinta-aloihin, päästään karkeasti arvioiden lähelle oikeaa tulosta. Nokisenkosken valuma-alueen pinta-ala on noin 4 205 neliökilometriä ja jos siitä vähentää Niiniveden valuma-alueen pinta-alan, saadaan pinta-alaksi 3 980 neiökilometriä. Silloin saadaan pinta-aloilla suhteuttamalla 33 m³/s keskivirtaamalla Iisveden keskivirtaamaksi 31 m³/s.[21]
Vesistösuhteita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Iisvesi–Virmasvesi–Rasvanki sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Virmasveden alueella (14.72), jonka Iisveden–Virmasveden alueeseen (14.722) järvi kuuluu.[22]
Iisvesi muodostaa järvikompleksin alimman järvialtaan. Siihen virtaa vettä Virmasvedestä Lietesalmen kautta ja Rasvangista Pulkkilansalmen ja Airosalmen kautta. Iisvesi laskee Niiniveteen sekä Tervon kanavaa että Vaajasaaren ja Eteissaaren ohittavista salmista, Säynätsalmesta, Vaajavirrasta ja Putaansalmesta. Nämä virtaukset vastaavat suurimmasta osasta järvenosaan tulevasta vedestä. Niiden lisäksi on pieniä ojia. Pohjoispään Haapalahteen laskevat lyhyet Haapajoki ja Välipuro, itäiseen rantaan laskeva Tervalammen laskuoja, Kekkolanlahteen laskeva Lahdenpuro, Rieponlahdessa Venehiekanlahteen laskeva johto-oja, Mustolanmäellä Saaroslammen ja Rantolammen laskuojat, edellisten viereen Rantolahteen laskevat Sormulanpuro ja Ruunapuro, kaakkoispään rantaan lyhyt puro Kohiseva ja lopuksi järvenosan suurin joki Suonenjoki.[1]
Suonenjoki on Suonenjoen valuma-alueen (14.78) laskujoen ja sen valuma-alueen pinta-ala on 337 neliökilometriä. Iisveden valuma-alueen pinta-ala on sama kuin koko Iisveden-Virmasveden alueen (14.722) valuma-alueen pinta-ala eli 3 667 neliökilometriä. Virmasveden alueen lasku-uoma on Niinivedestä alkava Nokisenkoski, jonka valuma-alueen pinta-ala on 4 205 neliökilometriä ja keskivirtaama (MQ) on 40 kuutiometriä sekunnissa [7]. Iisveden keskivirtaamaksi saadaan suhteuttamalla Nokisenkosken keskivirtaama valuma-alueiden pinta-aloihin, eli se on noin 35 kuutiometriä sekunnissa [a]. Suurin osa tästä vedestä vaikuttaisi virtaavan Vaajavirran läpi, sillä se on mainittu lasku-uomana erikseen.[6]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanhinta tunnettua vesiliikennettä edustivat tervaveneet, joilla kuljetettiin 1600-luvulla Iisvedeltäkin tervaa Saimaan kautta Lappeenrantaan. Tervanvienti hiljeni kuitenkin 1700-luvulla, kun Venäjän raja työntyi länteen päin. Samalla alkoi kehittymään Savon sahateollisuus. Tervan kuljetusreittiä voitiin hyödyntää tukkipuun uitossa. Puut sahattiin aluksi Sorsakosken sahalla.[23]
Iisveden lahdenpohjukkaan, eli Iisvedenpäähän, alkoi liikennöidä ensimmäisenä Sourun rautaruukin siipirataslaiva Lintu. Vuonna 1886 aloitti höyrylaiva Alli aikataulun mukaisen matkustajaliikenteen reitillä Iisvesi-Karttula-Niinivesi. Vuonna 1895 käynnistyi H.G. Portanin omistama laiva, joka tunnettiin kansan suussa nimellä ”Porttu”, liikennöinnin Iisvedeltä Viitasaarelle. Kaksikko sai nopeasti kilpailijoita esimerkiksi höyrylaiva Nilakasta, Pielavedestä, Karttulasta ja Metsän Tapiosta, jotka liikennöivät samassa vesistössä. Matkustajalaivojen lisäksi järvessä liikennöi puutavaraa hinaajilla uittamalla, lotjilla ja pienemmillä veneillä kuljetettamalla. Vesiliikenne vilkastui edelleen, kun Savon rata ja siitä Iisveden pohjukkaan rakennettu pistoraide valmistuivat vuonna 1889. Iisveden sataman ympärille alkoi kerääntyä asutusta, josta muodostui kohtalaisen vilkas taajama. Korholan kartanon omistaja Heikki Peura rakensi rautatien viereen Issvedenpäähän vuonna 1895 sahalaitoksen. Sahan ja puutavaraliikkeiden vaatima uitto alkoi heikentää Iisvedenpään vedenlaatua. Kymi Oy lahdenpohjukkaan oman sahan vuonna 1906 ja vuonna 1908 siellä käynnistyi Heikki Peuran rullatehdas. Vuonna 1924 perustettiin jauholahden rantaan Iisveden Metsä Oy, jonka sahaustoiminta on edelleen käynnissä. Junarataa jatkettiin Kinnulanniemeen vuonna 1925, missä varastoitiin sahatavaraa.[23][24]
Järveen tulevan vesiliikenteen laivakoko saattoi kasvaa sen jälkeen, kun Kiesimän, Neiturin ja Kerkonkosken sulkukanavien ja Säynätsalmen avokanavan kanavaketju valmistui. Säynätsalmen kanava valmistui vuosien 1925–1926 rakentamisen jälkeen ja sulkukanavien vuonna 1927.[25][26] Viimeinen höyrylaiva, joka liikennöi Iisvedellä vuoteen 1986 saakka, oli Metsän Tapio.[24]
Huomautukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Iisveden virtaama on laskettu suhteuttamalla se Nokiskenkosken keskivirtaamaan valuma-alueiden pinta-alojen suhteessa. Asia on selostettu kappaleessa Hydrologiaa.
- ↑ a b Saarien laskenta on suoritettu Karttapaikan verkkopalvelussa huomioimalla vain sinisellä rantaviivalla merkittyjä saaria. Järvenosien reuna-alueella sijaitsevia yhteisiä saaria ei ole huomioitu, mutta samalla lukumäärä on pyöristetty 10 saaren tarkkuuteen.
- ↑ a b Vaajasaaren ja Eteissaaren pinta-ala on mitattu Karttapaikan verkkopalvelun pinta-ala työkalulla. Pinta-ala-arvioon on otettu kahden numeron tarkkuus.
- ↑ a b Saarien pinta-alat on katsottu ruotsinkielisestä Wikipediasta saarien omista artikkelista, jossa niille on ilmoitettu pinta-alat ja alalle on lähde.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Iisvesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.11.2022.
- ↑ a b WSOY Facta - Iisvesi[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Syrjänen, Jukka & Heinimaa, Petri & Sivonen, Olli & Valkeajärvi, Pentti: Rautalammin reitin yläosan taimenkannan hoito- ja kalastussuunnitelma, s. 26,. (Raportteja 17) Helsinki: Pohjois-Savon ELY-keskus, 2018. ISBN 978-952-314-679-2 ISSN 2242-2854 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c d e f Rautalammin reitti – Kansallisvesi, s. 18, 39–41, 66. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 108) Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1992. ISBN 951-47-6365-3 ISSN 0786-9592 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Pohjois-Savon ympäristökeskus: Iisvesi – ymparisto.fi ymparisto.fi. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b Koski-inventointi, s. 80. (raportti 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 ISSN 0355-0745 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Iisvesi (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3242 01 Iisvesi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2023)
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3224 10 Vaajasalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2023)
- ↑ Järven syvin kohta (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 11 Saikarinniemi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 12 Karttula. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 09 Vehkaranta. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 23.10.2023)
- ↑ Hurskainen, Tarmo: Kymijoen vesistö kanaler.arnholm.nu. 2005. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ Iisveden Metsä Oy iisveden.fi. Suonenjoki: Iisveden Metsä Oy. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ Malinen, Markku: Suonenjoen jätevedenpuhdistamosta tehty valitus hylättiin – laitos käyntiin lähiaikoina yle.fi. 3.2.2016. Helsinki: YLE. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ Pohjois-Savon ELY: Rautalammin reitti Pohjois-Savon ELY. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Kymijoen vesistöalue - Iisvesi (vesi.fi, vesistöennusteet) ymparisto.fi. Helsinki: Suomen ympäristöhallinto. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ a b Virtaamatiedot: Pohjois-Savo (vuosilta 1981–2010), vesi.fi, Viitattu: 19.6.2024
- ↑ Iisvesi–Virmasvesi–Rasvanki (14.722.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.4.2024.
- ↑ a b Iisvesiseura iisvesiseura.fi. Suonenjoki: Iisvesiseura ry. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ a b Karppinen, Sami: Kun vesi- ja rautatie kohtasivat metsalehti.fi. 24.7.2020. Helsinki: Tapio Palvelut Oy. Viitattu 19.6.2024.
- ↑ Hurskainen, Tarmo & Korhonen, Hannu: Säynätsalmen kanava kanaler.arnholm.nu. 2005. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ Hurskainen, Tarmo: Kerkonkosken, Kiesimän ja Neiturin kanavat kanaler.arnholm.nu. 2005. Viitattu 18.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Uutisia: Iisvesi, Suonenjoki
- Iisveden rantapaviljonki
- https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/155067/Raportteja_17_2018.pdf;jsessionid=200BF2DF8F78A44F54B98017A7BE4244?sequence=5
- Suontienselkä–Paasvesi
- Pielavesi – Säviänvirran kanava – Haapajärvi – Pieksänjärvi
- Iisvesi – Rasvanki – Virmasvesi – Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovu
- Nilakka – Kolun kanava – Äyskoski
- Koskelovesi-Miekkavesi – Nokisenkoski – Niinivesi – Säynätsalmen kanava – Iisvesi
- Kiesimä – Kerkonkosken kanava – Sonkari – Vesantojärvi – Kiesimän kanava – Neiturin kanava
- Konnekoski – Hankavesi – Myhinkoski – Myhinjärvi
- Konnevesi – Kellanvirta – Liesvesi – Vanginvesi – Korholankosket – Kynsivesi–Leivonvesi – Simunankoski – Kuusvesi
- Armisvesi – Hankavesi – Kuuhankavesi – Venejoki
- Lievestuoreenjärvi – Sahinjoki
- Uurainen – Nurminen – Ahveninen
- Tarvaalankoski – Saraavesi