Bruce Halford
| Bruce Halford | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Bruce Henley Halford |
| Kansalaisuus |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1956–1957, 1959-1960 |
| Talli(t) | Maserati, Lotus, Cooper |
| Kilpailuja | 9 (8 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 0 |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian Grand Prix 1956 |
| Viimeinen kilpailu | Ranskan Grand Prix 1960 |
Bruce Henley Halford (18. toukokuuta 1931 Hampton-in-Arden – 2. joulukuuta 2001 Churston, Devon)[1][2][3] oli brittiläinen F1-kuljettaja.[1][2][3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Halford aloitti kilpa-ajamisen ostamalla itselleen Maseratin vanhan Formula 1 -auton Stirling Mossin mekaanikolta Tony Robinsonilta ja jota hän kuljetti kilparadoille vanhalla bussilla.[1][3] Halford vietti enemmän aikaa kiertolaisena bussissa kuin kilpa-ajajana Maseratissaan, koska hän sai elantonsa palkintorahoista sekä varaosientoimittajiensa sponsorirahoista.[1][3]
Hän osallistui yhdeksään F1-osakilpailuun kausina 1956–1957 ja 1959–1960.[1][2][3] Halford ajoi Maseratin, Lotusin ja Cooperin autoilla ja oli parhaimmillaan kahdeksas Ranskan GP:ssä 1960.[1][2][3][4] Hän osallistui myös lukemattomiin MM-sarjaan kuulumattomaan kilpailuihin Formula 2 -autolla.[2][3]
Halfordin kilpa-ajot eivät sujuneet ongelmitta. Caenin GP:n 1957 kolmannen sijan ansiosta hän pääsi ajamaan Saksan GP:hen ja sijoittui 11., mutta lähtöä varjosti hänen kiistelynsä starttirahasta kisajärjestäjien kanssa.[1][3] Kaudella 1958 hän ajoi sarjan ulkopuolisissa kilpailuissa Maseratinsa kilpailukyvyn heikennyttyä.[2][1][3] Kaudella 1959 Halford vaihtoi ajokikseen Lotus-auton, mutta ajoi vain Monacon osakilpailussa, koska hän keskeytti jo toisella kierroksella joukkokolariin.[1][3] Viimeisellä kaudellaan hän karsiutui ulos Monacon osakilpailusta ja Ranskan GP:ssä sijoittui parhaimmalle sijoitukselleen.[1][2][3]
| Vuosi | Talli | Valmistaja | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | Sijoitus | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1956 | Bruce Halford | Maserati 250F | Maserati S6 | ARG | MON | 500 | BEL | FRA | GBR Kesk. |
GER DSQ |
ITA Kesk. |
- | 0[1][2] | ||
| 1957 | Bruce Halford | Maserati 250F | Maserati S6 | ARG | MON | 500 | FRA | GBR | GER 11 |
PES Kesk. |
ITA Kesk. |
- | 0[1][2] | ||
| 1959 | John Fisher | Lotus 16 | Climax S4 | MON Kesk. |
500 | NED | FRA | GBR | GER | POR | ITA | USA | - | 0[2][1] | |
| 1960 | Fred Tuck Cars | Cooper T45 | Climax S4 | ARG | MON DNQ |
500 | NED | BEL | - | 0[1][2] | |||||
| Yeoman Credit Racing Team |
Cooper T51 | Climax S4 | FRA 8 |
GBR | POR | ITA | USA |
Halford ajoi formuloiden ohella 1950-1960-luvuilla Le Mansin 24 tunnin ajoja heikolla menestyksellä ja vuoden 1961 kilpailussa hän kolaroi autonsa varikonjälkeiseen Dunlop Curveen, minkä jälkeen hänen ajourakkansa vähenivät merkittävästi.[1][3]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kilpa-ajan ammattinsa lisäksi Halford työskenteli vanhempiensa Warberry Hotellissa Torquayssä, piti vaimonsa kanssa Lord's Cafe -kahvilaa Dartmoorissa.[1][3] Hän omisti myös troolareita ja huvipursia sekä toimi British Racing Drivers' Clubin jäsenenä.[1][3] Halfordin viimeisiä elinvuosia varjostivat hänen poikansa Peterin kuolema vuonna 1996 liikenneonnettomuudessa, ja vaimo Patsy kuoli hieman myöhemmin poikansa onnettomuuden jälkeen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Bruce Halford - Great Britain ESPN. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Bruce Halford ChicaneF1.com. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Bruce Halford Obituaries. 6.12.2001. The Telegraph. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)
- ↑ 1960 French Grand Prix - Race Result Results - Archive 1950-2016. Formula 1. Viitattu 19.7.2016. (englanniksi)