Vapaustaistelija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Vapaustaistelu” ohjaa tänne. Sanalla viitataan myös Suomen sisällissotaan.
Tämä artikkeli käsittelee käsitettä. Elokuvasta, katso Vapaustaistelija (elokuva).

Vapaustaistelija on myönteinen nimitys ihmisestä, joka toimii aktiivisesti vapauden puolesta tavalla tai toisella, ja vapaustaistelu on myönteinen termi tästä toiminnasta. Termi on suhteellinen, sitä käytetään yleensä vain niistä tahoista, joiden tavoitteita kannatetaan. Varsinkin, jos vapaustaistelijana itseään pitävä turvautuu väkivaltaan tai vahingontekoon, voi hänen vastustajansa käyttää kielteisempiä nimityksiä, kuten kapinallinen, rikollinen, bandiitti, vandaali tai terroristi. Tässä artikkelissa käytetään termejä "vapaustaistelija" ja "vapaustaistelu" ottamatta kantaa siihen, onko tahojen toiminta oikeutettua vai ei. Neutraalimmalla sanalla separatismi viitataan samankaltaiseen ilmiöön. Vapaustaistelu voi olla myös väkivallatonta. Esimerkiksi 14. dalai-lama on sanonut olevansa vapaustaistelija, vaikka vastustaa väkivaltaa.

Yleensä vapaustaistelijat toimivat jonkin ryhmän, kuten etnisen ryhmän vapauden puolesta sortajaksi koettua tahoa, esimerkiksi valloittajaa tai vallanpitäjää vastaan. Etnisen ryhmän vapaustaistelu pohjautuu usein nationalistiseen ajatukseen, että kansalla pitäisi olla oikeus päättää omista asioistaan. Usein tavoitteena on oma valtio tai itsehallinto. Tunnetuimpia kansallista tai etnistä vapautta ajavia, vapaustaistelijoiksi kutsuttuja henkilöitä ovat olleet esimerkiksi Nelson Mandela, Mahatma Gandhi ja 14. dalai-lama. Nämä ovat tulleet tunnetuiksi myös väkivallattomuudestaan (vaikka Nelson Mandela eräässä vaiheessa kannattikin väkivaltaa).

Väkivallaton ja väkivaltainen vapaustaistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkivaltaisen vapaustaistelun keinoja ovat esimerkiksi aseellinen taistelu, kuten sissisota, aseelliset iskut tai väkivallanteot, tai lievät vahingonteot, kuten sabotaasi. Vapaustaistelu voi olla myös väkivallatonta ja rauhanomaista. Rauhanomainen vapaustaistelu voi olla esimerkiksi mielensä osoittamista, kieltäytymistä työnteosta, yhteiskunnan toiminnan (kuten liikenteen kulun) häirintää, tai lakien ja määräysten tottelematta jättämistä. Vapaustaistelua, jossa lähinnä kieltäydytään osallistumasta yhteiskunnan toimintaan, voidaan kutsua passiiviseksi vastarinnaksi.

Vapaustaistelu on usein myös sivistyksellistä "taistelua", kuten tiedon levitystä tai koulutusta. Valistusajasta lähtien on ajateltu, että kansan sivistäminen johtaa suurempaan vapauteen paitsi taikauskosta ja tietämättömyydestä, myös vallanpitäjän kontrollista. Perustana on ajatus, että tiedonsaannin kontrolloiminen tai rajoittaminen on merkittävä osa vallankäyttöä, ja vapaa tieto vapauttaa ihmiset kahleistaan. Ajatellaan, että kansan tai ryhmän aivopesu tai pitäminen tietämättömyydestä mahdollistaa ryhmän hyväksikäytön. 1800-luvulla Suomen suuriruhtinaskunnassa alkanut alempien yhteiskuntaluokkien peruskoulutus pohjautui juuri valistuksen oppeihin, ja sillä katsottiin saavutetun niitä tuloksia joihin oli pyrittykin.

Eräänlaista vapaustaistelua voidaan käydä myös oikeusteitse, jolloin oikeuslaitoksen halutaan tuomitsevan sorroksi koetut vallanpitäjän toimet. Tämän onnistuminen edellyttää kuitenkin, ettei oikeuslaitos ole vallanpitäjästä riippuvainen, eli että yhteiskunnassa on jo tietyt perustavanlaatuiset vapauden edellytykset.

Joidenkin mukaan historia on osoittanut, että ryhmän on helpompi vapautua väkivallattoman vastarinnan keinoin. Heidän mielestään väkivallattomat taistelut ovat onnistuneet useammin, ja väkivaltaiset ovat useammin johtaneet pitkällisiin sissisotiin tai sisällissotiin, jopa pahempaan sortoon. Toisaalta on esimerkkejä onnistuneista aseellisista vapaustaisteluista, kuten Yhdysvaltain itsenäisyyssota.

Oikeistoa vai vasemmistoa?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaustaistelija voi sijoittua vasemmisto-oikeisto-akselilla joko oikeistoon tai vasemmistoon tai olla tällä tavoin määrittelemättömissä. Esimerkiksi nationalistista vapaustaistelua käynyt baskijärjestö ETA on tai ainakin oli äärivasemmistolainen. Toisaalta nationalistista vapaustaistelua käyneet Karjalan metsäsissit olivat oikeistolaisia. Vapaustaistelijat saavat oikeistolainen ja vasemmistolainen-leimansa usein siitä, mitä näiden ryhmien vastapuoli edustaa. Esimerkiksi ETA perustettiin sortavaksi koetun oikeistolaisen Francon diktatuurin aikaan. Näin siitä tuli vasemmistolainen. Toisaalta Karjalan metsäsissit vastustivat kommunistista Neuvostoliittoa, joten heistä tuli oikeistolaisia. Irlantilaisten itsenäisyyttä ajava IRA:n liikkui edestakaisin pitkin oikeisto-vasemmisto akselia. IRA syntyi oikeistolaiseksi ja jyrkän uskonnolliseksi järjestöksi. Ennen toista maailmansotaa se kuitenkin alkoi etsiä yhteyksiä sosialisteihin. Sodan aikana IRA suunnitteli yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa. Myöhemmin 1960-1980 luvuilla IRA turvautui jälleen sosialistiseen, jopa marxilaiseen retoriikkaan hakiessaan tukea äärivasemmistolta. Yhteistä näille linjanvedoille on ollut tuen hakeminen sortajaksi koetun Ison-Britannian sen hetkisen politiikan vastustajilta. Olennaisinta on aina ollut Irlannin itsenäisyys. Käytännössä nationalististen vapaustaisteluiden tavoitteet ovatkin useimmiten samankaltaiset, ja talous- ja sosiaalipolitiikan järjestäminen oikeiston tai vasemmiston näkemysten mukaiseksi on toissijainen asia, joka on vasta sen ajan murhe, kun kansa on saatu jo vapautettua.

"Vapaustaistelijoita"

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä on esimerkkejä ryhmistä, jotka kutsuvat itseään vapaustaistelijoiksi. Osa näistä ei vastaa edellä määriteltyä, esimerkiksi niin sanotut "kettutytöt" voivat käsittää itsensä eräänlaisiksi "vapaustaistelijoiksi", ajavathan he turkiseläinten vapautta häkeistään.

Muita vapaustaistelijoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vapaustaistelija&oldid=22483258”