Fokker D.VII
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Fokker D.VII | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | hävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja |
Fokker Albatros |
| Suunnittelija | Reinhold Platz |
| Ensilento | 1918 |
Fokker D.VII oli ensimmäisen maailmansodan lopun hävittäjälentokone, jonka pääsuunnittelijana oli Rheinhold Platz. Sitä valmistettiin vähän ennen ensimmäisen maailmansodan loppua Fokkerin ja Albatrosin tehtaalla Saksassa
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikuussa 1918 Fokkerin prototyyppi V.11 voitti Berliinin Johannisthalissa järjestetyn hävittäjävertailun testaajanaan muun muassa hävittäjälentäjä Manfred von Richthofen. Koelentojen perusteella prototyypin runkoa jatkettiin ja sivuvakain muutettiin toisentyyppiseksi. Koneen sarjatuotanto aloitettiin keväällä 1918 sekä Fokkerin että sen kilpailijayhtiö Albatros Flugzeugwerken tehtailla.
Koneessa yhdistyivät kestävyys ja suorituskyky, joka oli varsinkin korkealla lennettäessä erinomainen. Sodan päätyttyä liittoutuneet vaativat kaikkien D.VII-koneiden luovuttamista. Anthony Fokker onnistui kuitenkin siirtämään useita koneita Hollantiin, jossa Fokkerin lentokoneet saivat uuden tulevaisuuden.
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]D.VII:n perusrakenne oli aikaansa edellä: koneessa oli teräsputkirunko, vanerisiivet mäntyisillä siipisaloilla ja kangasverhous. Ilmanvastusta lisääviä pingotusjänteitä oli itsekantavan rakenteen ansiosta vain pyrstössä ja laskutelineissä.
Moottoreina käytettiin alkusarjassa Mercedes D.III -moottoreita, joiden tehoksi on ilmoitettu eri lähteissä 160 tai 180 hv. Sarjavalmistuksen keskivaiheilta käytettiin BMW D.IIIa- tai Mercedes D.IIIaü -moottoreita, joista BMW-moottorin teho oli jopa 185 hv.
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksalaiset käyttivät konetta ensimmäisen maailmansodan lopputaisteluissa. Myöhemmin sodan loputtua ja liittoutuneiden saatua koneita käyttäjämaita olivat myös Belgia, Hollanti, Puola, Romania, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Tšekkoslovakia, Unkari, Venäjä ja Yhdysvallat, jossa koneita oli käytössä 142 kappaletta.
Kone oli rakenteellisesti erittäin kestävä. Siinä oli kuitenkin joitain ongelmia muun muassa polttoainesäiliöissä. Moottorin ja aseistuksen kanssa oli lämpöongelmia. Kone oli kuitenkin lentäjien mielestä helppo ohjattava.
Sodan lopussa Saksalla oli 775 D.VII-konetta. Ne saavuttivat 565 ilmavoittoa. Ernst Udet saavutti konetyypillä 42 voittoa ja hänet palkittiin Pour le Merite-ristillä. Myös Hermann Göring lensi konetyypillä.
Käyttö Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen ilmavoimat oli neuvotellut 20–30 saksalaisen sotilaskoneen hankinnasta vuonna 1918. Koneet jäivät kuitenkin saapumatta Saksan antauduttua. Vuonna 1919 suomalaisten onnistui kuitenkin hankkia kolme konetta ilman liittoutuneiden välikäsiä, vaikka liittoutuneet tekivät kaikkensa myydäkseen huomattavasti kalliimmalla omia lentokoneitaan, kuten Spad S.XIII ja Martinsyde F.4 Buzzard. Suomi ostikin liittoutuneilta muun muassa Breguet 14-, Georges Levy G.L. 40- ja Caudron G.3 -lentokoneita.
Kolme Fokker D.VII -konetta saapui yhdessä kahden Albatros C.III -koneen kanssa Uttiin loppukesästä 1919. D.VII-koneet olivat Ostdeutsche Albatros Werke GmbH:n (O.A.W.) valmistamasta erästä 8300/18–8469/18. Koneiden tunnukset olivat aluksi 1C.350–1C.352, joiden tilalle muunnettiin myöhemmin 1C.355–357.
| Suomen ilmavoimien Fokker D.VII-lentokoneet | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Valmistenumero | 1. rekisteri | 2. rekisteri | Poisto | ||||||||||
| 8515/18 | 1C.351 | 1C.356 | Sakkasi lentoonlähdön jälkeen 11.1.1920 | ||||||||||
| 8532/18 | 1C.350 | 1C.355 | Pakkolasku jäi vajaaksi 6.2.1920 | ||||||||||
| 8545/18 | 1C.352 | 1C.357, 1D.357 | Syöksyi maahan sumussa Porvoon lähellä 30.1.1924 | ||||||||||
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 7,0 m
- Kärkiväli: 7,02 m
- Korkeus: 2,75 m
- Siipipinta-ala: 20,8 m²
- Tyhjäpaino: 670–700 kg
- Lentopaino: ~900 kg
- Voimalaite: 1 × Mercedes D.III -kuusisylinterinen rivimoottori; 134 kW (180 hv)
- Potkuri: kaksilapainen Axial Edultz, halkaisija 2,75 m
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 190 km/h
- Lentoaika: 1 h 30 min
- Lakikorkeus: ~6 000 m
- Nousuaika: ~4 min 1 000 metriin
Aseistus
- 2 × 7,92 mm Spandau-konekivääriä
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska, Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918-1939, Tietoteos, 1976.
- Timo Heinonen, Thulinista Hornetiin, Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 3, Gummerus Kirjapaino Oy, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
- Kyösti Partonen, Fokker D.VII - Hyvä hävittäjä, vanha vokkeri, Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 2/1996, ISSN 1237-2315.