Ydintriadi
Ydintriadi on sotastrategiassa kolmesta erilaisesta ydinaseiden kuljetustusvälineestä muodostuva rakenne. Yleensä triadista puhuttaessa tarkoitetaan tuhovoimaisempien strategisten ydinaseiden kuljettamistapoja. Triadin osat ovat maalta laukaistavat mannertenväliset ballistiset ohjukset (ICBM), sukellusveneestä laukaistavat ballistiset ohjukset (SLBM) ja lentokoneiden, yleensä strategisten pommikoneiden, kantamat ydinaseet. Koska triadissa valtion ydinaseet ovat hajautettuna monelle osa-alueelle, parantaa se valtioon kohdistuvan mahdollisen ydinhyökkäyksen (ensi-isku) jälkeen tapahtuvan vastaiskun mahdollisuutta huomattavasti, minkä pitäisi klassisen peloteteorian mukaan nostaa ydinpelotteen toimivuutta merkittävästi.[1] Tiettävästi neljä maata (Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Intia) omaavat ydintriadin kyvyt ja Israelin uskotaan omaavan myös.
Ydintriadin perinteiset elementit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pommikoneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentokone on vanhin, perinteisin ja joustavin tapa toimittaa ydinase. Nykyään se tarkoittaa pudotettavan ydinpommin tai ilmasta laukaistavan ydinristeilyohjuksen kuljettamista. Pommikoneiden etu on, että ne voivat kantaa raskaan aselastin (myös muita kuin ydinaseita), niitä voidaan lähettää jo pelotemielessä kohdealueelle ja päätös ydiniskusta voidaan tehdä vasta aivan kohteessa tai perua matkalla. Nykyään vain muutamalla maalla on varsinaiseen ydinpommittamiseen suunnattuja strategisia pommikoneita. Myös hävittäjälentokoneita voidaan aseistaa ydinaseilla.[2]
Maalta laukaistavat ohjukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ydinkärjillä varustetut maalta laukaistavat mannertenväliset ballistiset ohjukset (ICBM) kykenevät iskemään nopeasti myös pitkältä etäisyydeltä. Ne ovat välitön ydinisku, jota on vaikea torjua. Ne laukaistaan usein siiloista, mutta myös liikkuvia rekka- ja juna-alustaisia laukaisualustoja on kehitetty. Pelotteen kannalta nämä ovat heikoimpia ja haavoittuvaisia, koska ne ovat useimmiten omalla maaperällä, eikä niitä voi siirtää arvaamattomasti lähemmäs vihollista. Mannertenvälisten lisäksi on kehitetty myös keskimatkan ballistisia ohjuksia (MRBM) ja maalta laukaistavia risteilyohjuksia, jotka voidaan aseistaa ydinkärjillä. Näitä on yritetty rajoittaa erinäisillä sopimuksilla, koska ne ovat todella arvaamattomasti sijoitettavissa ja läheltä laukaistavissa.[2]
Sukellusveneistä laukaistavat ohjukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukellusveneestä laukaistavat ballistiset ohjukset (SLBM) ovat tehokas pelote, sillä ydinsukellusveneet voivat partioida hyvin pitkiä aikoja missä vain maailman merillä piilossa. Siksi ne ovat vähiten haavoittuvissa oleva osa-alue ja soveltuvatkin parhaiten vastaiskun tekemiseen. On myös suunniteltu sukellusveneestä laukaistavia, ydinkärjillä varustettuja, risteilyohjuksia. Sukellusveneet ovat kuitenkin kalliita ja teknisesti monimutkaisia. Myös onnettomuuden riski on olemassa.[2]
Ydintriadin omaavat valtiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Yhdysvaltojen joukkotuhoaseet
Yhdysvaltain ydintriadi on kenties tunnetuin ja jo 1960-luvulla alkanut. Eri kuljetustapoja alettiin tutkia jo heti kylmän sodan alussa. Nykyään triadi on jaettu ilmavoimien ja laivaston kesken, mutta hallinta tulee USSTRATCOMista. Ilmavoimilla on strategisia B-52H ja B-2 -pommikoneita, joiden aseistusvaihtoehtoja on erilaisia. Ilmavoimat huolehtii myös lukuisiin osavaltioihin siiloihin sijoitetuista Minuteman III -ohjuksista. Laivaston hoidettavana on Ohio-luokan ydinsukellusveneet, joiden aseina ovat Trident II -ohjukset.[3]
Koska teknologia on alkanut vanheta, Yhdysvalloissa on päätetty strategisen ydinpelotteen uusimisesta. Tulevaisuudessa uudeksi strategiseksi pommikoneeksi tulee B-21 ja ICBM:n rooliin LGM-35 Sentinel. Laivasto saa uudet Columbia-luokan ydinsukellusveneet, joiden Tridentit aseistetaan uusilla W93-ydinkärjillä.
- Pääartikkeli: Venäjän joukkotuhoaseet
Neuvostoliitto kehitti omia ydinaseita ja niiden kuljetusmekanismeja pian Yhdysvaltojen jälkeen. Venäjällä on monimutkainen ja laaja ydinarsenaali. Maaohjuksiin kuuluvat siiloista, autolaveteilta ja junalaveteilta laukaistavat lukuisat erimalliset mannertenväliset ohjukset, joita hallitsee Venäjän strategiset ohjusjoukot. Venäjän laivastolla on Borei, Akula ja Delta -luokkien ydinsukellusveneitä. Laivastolla on monia eri ohjustyyppejä, esimerkiksi Bulava. Venäjän ilmavoimat operoi Tupolev Tu-22M, Tu-95 ja Tu-160 -mallien strategisia pommikoneita sekä joitakin ydinasekykyisiä hävittäjälentokoneita.[4]
- Pääartikkeli: Kiinan joukkotuhoaseet
Kiinan ydinasearsenaali on paljon pienempi kuin USA:lla ja Venäjällä, noin 300 kärkeä. Uskotaan, että Kiina säilyttää suurta osaa ydinaseitaan varastoituna maan alle, eikä laukaisuvalmiina. Kansan vapautusarmeijan strategiset ohjusjoukot vastaavat maalle sijoitetuista ohjuksista, jotka ovat pääasiassa Dongfeng-ohjuksia. Laivastolla on tyyppien 092 ja 094 -ydinsukellusveneitä, jotka on aseistettu JL-1 ja JL-2 -ohjuksilla. Xi’an H-6 on Kiinan ilmavoimien strateginen pommikone, mutta ydinasekykyisiä ovat myös useat hävittäjämallit. Kiina on laajentanut ja tulee todennäköisesti laajentamaan arsenaaliaan 2020-luvulla.[5]
- Pääartikkeli: Intian joukkotuhoaseet
Intian ydinasedoktriini sallii vain vastaiskun. Intialla on Prithvi ja Agni -sarjojen ballistisia ohjuksia. Intialla on kaksi ydinasein varustettua sukellusvenettä: INS Arihant ja INS Arighat Ilmavoimien konetyypeistä neljä voi kantaa ydinpommeja: Dassault Mirage 2000H, Dassault Rafale, SEPECAT Jaguar ja Suhoi Su-30MKI.[6]
Entiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ranskan joukkotuhoaseet
Kylmän sodan aikana Ranska kehitti kaikki triadin elementit.[7] Ranska oli neljäs tämän saavuttanut valtio. Sittemmin maalta laukaistavista ohjuksista on luovuttu. Nykyään Ranskan ydinpelote perustuu Triomphant-luokan ydinsukellusveneiden M45 ja M51 -ohjuksiin. Niiden lisäksi Ranskalla on Mirage 2000N ja Rafale -hävittäjistä ammuttavia ASMP -ydinristeilyohjuksia. Rafalen M-versioita on lentotukialus FS Charles de Gaullella.
Mahdolliset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Israelin joukkotuhoaseet
Uskotaan, että Israel on kehittänyt ydinaseita käyttöönsä, mutta maa ei ole virallisesti koskaan myöntänyt tai kieltänyt sitä. On myös arvioitu, että maalla olisi triadinomaisia ydinasekykyjä. Jeriko-ohjusperheen ohjukset saattavat olla varustettavissa ydinkärjillä, kuten olisivat myös Dolphin-luokan sukellusveneiden Popeye Turbo -ohjukset. Popeye Turbo on AGM-142 -ohjuksesta kehitetty sukellusveneestä laukaistava risteilyohjus.[8] Israelin ilmavoimien lentokoneista F-15, F-16 ja F-35 -hävittäjät on suunniteltu Yhdysvalloissa ydinpommien kuljettamiseen kykeneviksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Chris Suellentrop: What Is the Nuclear Triad? Slate. 15.11.2001. Viitattu 12.1.2024. (englanti)
- ↑ a b c Pruning the Nuclear Triad? Pros and Cons of Submarines, Bombers, and Missiles Center for Arms Control and Non-Proliferation. 16.5.2013. Viitattu 12.1.2024. (englanti)
- ↑ America's Nuclear Triad U.S. Department of Defense. Viitattu 12.1.2024. (englanti)
- ↑ Anna Schumann: Fact Sheet: Russia's Nuclear Inventory Center for Arms Control and Non-Proliferation. 15.9.2022. Viitattu 12.1.2024. (englanti)
- ↑ China's nuclear expansion and implications Nuclear Threat Initiative. Viitattu 12.1.2024.
- ↑ India’s nuclear triad: still a work in progress orfonline.org. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Caleb Larson: France: The Forgotten Nuclear Power That Could Kill Billions of People The National Interest. 26.4.2020. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Israel Nuclear Threat Initiative. Viitattu 12.1.2024.
