Club Ninja
| Club Ninja Blue Öyster Cult | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | Bearsville-, Boogie Hotel-, Tallysin- ja Warehouse-studiot, New York 1985 | |
| Julkaistu |  marraskuu 1985  joulukuu 1985 tammikuu 1986
| |
| Tuottaja(t) | Sandy Pearlman | |
| Tyylilaji | hard rock AOR | |
| Kesto | 45.04 | |
| Levy-yhtiö | Columbia Records | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Blue Öyster Cultin muut julkaisut | ||
| The Revölution By Night 1983 |
Club Ninja 1986 |
Imaginos 1988 |
Club Ninja on Blue Öyster Cultin albumi vuodelta 1986. Albumi sai heikkoa kritiikkiä eikä menestynyt kaupallisesti kovinkaan vahvasti.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen edellinen, vuoden 1983 The Revölution by Night-albumi oli epäonnistunut kaupallisesti[1] ja albumin kiertueen jälkeen alkuperäisjäsen, kosketinsoittaja-kitaristi Allen Lanier ja rumpali Rick Downey erosivat yhtyeestä pettyneinä sen uuteen linjaan.[2] Alkuperäiskolmikko (vokalisti-kitaristi Eric Bloom, kitaristi Donald Roeser ja basisti Joe Bouchard) jatkoivat yhtyeen toimintaa ja uusiksi jäseniksi tulivat kosketinsoittaja Tommy Zvoncheck ja rumpali Jimmy Wilcox. Yhtyeen sisäpiiri käytti nyt yhtyeestä nimitystä "3OC - Three Öyster Cult", koska mukana oli enää kolme alkuperäisjäsentä.[2]
Albumilla käytettiin myös vierailevia sanoittajia ja muusikoita. Uuden albumi oli tarkoitus olla ns. comeback ja palauttaa yhtye kultalevy-kantaan vuoden 1981 Fire of Unknown Origin-levyn tapaan. Musiikillisena suuntana tuli olemaan 1980-luvun valtavirran kosketinsoitin-voittoinen kaupallinen hard rock. Tuottajaksi palasi tauon jälkeen yhtyeen manageri Sandy Pearlman.
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albumin avaa Hugh ja Gordon Leggattin (Leggatt Bros.) säveltämä "White Flags". Kappale on hyvin AOR-vaikutteinen ja 1980-luvun radioystävällisen rockin mukainen kosketinsoittimien ja konerumpujen ollessa vahvasti esillä. Leggatt Bros oli julkaissut kappaleen alun perin vuoden 1982 Illuminations-albumillaan. Albumin ensimmäinen Britannian painos sisältää hieman erilaisen miksauksen kappaleesta.[3]
Larry Gottliebin ja Jason Scanlonin säveltämä ja Roeserin laulama "Dancin' in the Ruins" julkaistiin singlenä ja videonakin. Kappale tuli yhtyeelle alun perin kustantajan kautta ja se on vahvasti samanhenkinen yhtyeen vuoden 1981 hitin "Burnin' for You" kanssa.
Kantaa ottava "Make Rock, Not War" jatkaa albumin kaupallista linjaa, sisältäen voimakkaan kertosäkeen. Kappaleen sävelsi Bob Halligan Jr., lauluntekijä joka oli tehnyt kappaleita mm. Judas Priestille.
Tunnelmallisempi, kosketinsoitinvoittoinen balladi "Perfect Water" oli Roeserin ja kirjailija-muusikko Jim Carrollin sävellys. Roeser myös laulaa kappaleen.
Myös Roeserin säveltämä (yhdessä yhtyeen lähipiiriin kuuluneen Richard Meltzerin kanssa) ja laulama nopeampitempoinen "Spy in the House of the Night" palaa sanoituksiltaan yhtyeen perinteisiin mystiikka- ja "salaperäisyys"-henkisiin lyriikoihin ja se kulkee tarttuvan kitara- ja kosketinsoitin-riffin myötä, edustaen 1980-luvun puolivälin kaupallista hard rockia.
Bob Halligan Jr.:n toinen sävellys "Beat 'em Up" on albumin raskainta osastoa. Kappale kulkee raskaammaan riffin ja kompin myötä, unohtamatta tosin kosketinsoittimia. Hieman raskaampaa puolta on myös basisti Joe Bouchardin ja Sandy Pearlmanin säveltämä pitkä "When the War Comes". Kappaleen "avauspuheen" pitää radiopersoona Howard Stern. Tätä puhetta ei ole albumin eurooppalaisissa miksauksissa.[3]
Eric Bloomin, Roeserin ja kirjailija Eric Van Lustbaderin säveltämä "Shadow Warrior" edustaa hieman progressiivisempaa ja myös raskaampaa ilmaisua. Van Lustbader oli kirjoittanut The Ninja-nimisen kirjan ja "Shadow Warrior" onkin suora käännös japanin kielen ninja-sanasta. Kappaleen nimi oli aiemmin ollut "I'm a Rebel" ja se oli kirjoitettu (mutta ei käytetty) alun perin vuoden 1984 Teachers-elokuvan soundtrackille.[3]
Albumin päättää pitkä balladi "Madness to the Method", jonka Roeser oli säveltänyt yhdessä muusikko Dick Trismenin kanssa.
Albumin julkaisu ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Club Ninja (nimi tulee kappaleesta "Shadow Warrior", joka on suora käännös japanilaisesta ninja-sanasta)[2] julkaistiin vuosien 1985-1986 vaihteessa kolmenlaisella miksauksella (Iso-Britannia (marraskuu 1985), Alankomaat (joulukuu 1985) ja Yhdysvallat (tammikuu 1986)) ja se oli ensimmäinen suoraan CD:nä julkaistu BÖC-albumi.[3] Albumin kansikuvana oli yhtyeen symbolin muotoinen avaruusalus. Ensimmäisenä singlenä ja videonakin julkaistiin kappale "Dancin' in the Ruins", joka sai pienehköä menestystä Billboardin Rock Tracks-listoilla.[4]
Albumi ei ollut odotusten mukainen menetys. Listasijoitus oli tosin parempi kuin edellisellä albumilla (US 63.), mutta myynti jäi kauaksi yhtyeen kulta-ajoista. Yhtyeen itsensäkin mukaan kohtaloksi koitui lukuisten ulkopuolisten säveltäjien käyttäminen, jonka myötä albumista tuli sekava.[1] Kriitikot antoivat pääosin negatiivista palautetta albumille, mm. suomalaisen Suosikki-lehden arvostelija tyrmäsi albumin täysin[5] ja Allmusic-sivuston kriitikko sanoo albumin jatkavan "yhtyeen jo alkanutta alamäkeä".[6] Brittiläisen Kerrang!-lehden arvostelija tosin kehui albumia "yhtyeen parhaaksi sitten Cultösaurus Erectusin".[4] Yhtye itse ja monet fanit pitävät albumia yhtyeen heikompiin kuuluvaksi.[1]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- White Flags – 4.42 (säv. Leggatt Bros.)
- Dancin' in the Ruins – 4.01 (säv. L. Gottlieb, J. Scanlon)
- Make Rock, Not War – 3.58 (säv. B. Halligan Jr.)
- Perfect Water – 5.31 (säv. D. Roeser, J. Carroll)
- Spy in the House of the Night – 4.23 (säv. D. Roeser, R. Meltzer)
- Beat 'em Up – 3.24 (säv. B. Halligan Jr.)
- When the War Comes – 6.03 (säv. J. Bouchard, S. Pearlman)
- Shadow Warrior – 5.42 (säv. E. Bloom, D. Roeser, Eric Van Lustbader)
- Madness to the Method – 7.26 (säv. D. Roeser, D. Trismen)
Singlejulkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Dancin' in the Ruins" / "Shadow Warrior" (lokakuu 1985,
Billboard Hot Mainstream Rock Tracks #9.) - "White Flags" / "Make Rock, Not War" (joulukuu 1985)
- "Perfect Water" / "Spy in the House of the Night" (helmikuu 1986)
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eric Bloom – laulu ja kitara
- Joe Bouchard – basso, laulu ja kitara
- Donald "Buck Dharma" Roeser – laulu, kitara ja kosketinsoittimet
- Jimmy Wilcox – taustalaulu, lyömäsoittimet ja rummut
- Tommy Zvoncheck – syntetisaattori, piano ja urut
Muut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Thommy Price – rummut
- Phil Grande – kitara
- Kenny Aaronson – basso
- Howard Stern - avauspuhe (kpl. 7)
- David Lucas, Joni Peltz, Dave Immer ja Joe Caro - taustalaulu
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sandy Pearlman - tuottaja
- Paul Mandl - nauhoitus, ohjelmointi
- John Devlin ja Toby Scott - nauhoitus
- David Lucas - osittainen tuotanto
- Brian McGee - miksaus
Arvosteluja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sputnik Music (
) linkki - Rateyourmusic () linkki
- Allmusic (
) linkki - Progarchives () linkki
- Brian Burks (
) linkki - Mark Prindle (4/10) linkki
Julkaisuhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- marraskuu 1985: CBS, 26775, UK, LP
- joulukuu 1985: CBS, 26775, EU, LP
- joulukuu 1985: Columbia, 471210 2, EU, CD
- tammikuu 1986: Columbia, PC 39979, US, LP
- tammikuu 1986: Columbia, CK 39979, US, CD
- 1992: Epic, "Collector's Choice", CD
- 1997: Koch Records, KOC-CD-7943, US, CD
- 2009: Lemon Recordings, CD LEM 140, UK, CD
- 2012: Sony Music, osana The Complete Columbia Albums-boksia, remasteroitu, CD
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c http://www.blueoystercult.com/History/history8.html historia 1982-1985 yhtyeen kotisivuilla
- ↑ a b c http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_02.htm#02_03 BÖC faq - "history"
- ↑ a b c d http://www.hotrails.co.uk/bocfaq/faq_03.htm#03_01 BÖC faq - "discography"
- ↑ a b http://www.blueoystercult.com/Studio/dCN.html info albumista yhtyeen kotisivuilla
- ↑ arvostelu Suosikki-lehdessä, 1986
- ↑ http://www.allmusic.com/album/club-ninja-mw0000189271 arvostelu Allmusic-sivustolla