Tristan ja Isolde

Tristan ja Isolde. Edmund Blair Leightonin maalaus vuodelta 1902.

Tristan ja Isolde on alkujaan kelttiläinen tarina, joka kertoo sankari Tristanin ja kuninkaantytär Isolden intohimosesta rakkaudesta ja heidän yhteiseen surmaan päättyvästä traagisesta kohtalostaan. Tarina on levinnyt laajalle, ja sitä ovat käsitelleet ja muokanneet monet runoilijat. Vanhimmat teokset ovat Béroulin ja Thomas d'Angleterren runoelmat 1100-luvulta. Béroulin teokseen perustuu Eilhart von Obergen saksankielinen runoelma Tristrant, kun taas Thomas on ollut Gottfried von Strassburgin runoromaanin Tristan und Isolde lähteenä. Samaan tarinaan perustuu Richard Wagnerin ooppera Tristan ja Isolde.

Rakkaustarina perustuu alun perin kelttiläiseen legendaan, jonka esikuvana on ollut todellinen piktikuningas. Tämä alkuperäinen runoelma ei ole kuitenkaan säilynyt, mutta tarinan keskiajalla kirjoitettuja versioita vertailemalla voi saada käsityksen sen sisällöstä. Päähenkilöt ovat Tristan – jota on kutsuttu myös nimillä Tristram tai Tristrem – sekä Isolde, jota on kutsuttu myös nimillä Iseult, Isolt tai Yseult. Varhainen Tristanin tarina on sekava yhdistelmä eri alueilta peräisin olevia erilaisia aiheita. Keskeinen teema saattaa olla peräisin Walesista, jossa pariskuntaa kutsutaan Drystaniksi ja Essylltiksi. Muita vaikutteita ovat Irlannista peräisin oleva kertomus Diarmaidista ja Gráinnesta, legendat historiallisesta Drustista, piktien kuninkaasta, ja erilaiset kaukaisesta historiasta peräisin olevat aiheet.

Sittemmin vakiintui perinne, jonka mukaan tarina sijoittuu Cornwalliin. Sen tietyt yksityiskohdat paljastavat, että alueen maantiede on ollut kirjoittajille tuttu. Mark on Cornwallin kuningas ja Tristan hänen veljenpoikansa. Iseult on Markin nuori vaimo. Tristanin koti on Lyonesse, joka on mahdollisesti ollut aikoinaan Skotlannissa sijainneen Lothianin nimi, mutta joka tässä tapauksessa tarkoittaa Cornwallin niemimaan lounaispuolella sijaitsevaa maata, joka paikallisen legendan mukaan on nykyisin uponnut meren alle.

Tarinan taustalla oleva alkuperäinen runoelma vaikuttaa olleen synkkä ja väkivaltainen teos, joka sisälsi karkeita ja jopa farssimaisia jaksoja. Keskiajalla laadituissa sovituksissa alkuperäisteoksen karuutta oli jo kevennetty huomattavasti. Gottfried von Strassburgin tekemää Thomasin sovituksen sulavaa saksankielistä käännöstä pidetään yleisesti keskiaikaisen saksalaisen runouden helmenä. 1300-luvulta lähtien Tristanin ja Isolden tarina liitettiin kuningas Arthurin tarinoihin, ja juuri tässä muodossa Sir Thomas Malory oppi tuntemaan legendan 1400-luvun lopulla ja teki siitä osan Le Morte d’Arthur -teoksestaan. Vanhojen runojen löydyttyä 1800-luvulla kiinnostus Tristanin ja Isolden tarua kohtaan heräsi uudelleen. Richard Wagnerin ooppera Tristan ja Isolde sai innoituksensa Gottfried von Strassburgin saksankielisestä runoelmasta.

Tarinan juoni on pääpiirteissään seuraava:

Nuori Tristan lähtee Irlantiin pyytämään prinsessa Isolden kättä setänsä, Cornwallin kuningas Markin puolesta. Kun Tristan on ensin tappanut maata hävittäneen lohikäärmeen, hän onnistuu viemään tehtävän päätökseen. Kotimatkalla Tristan ja Isolde juovat epäonnekseen kuningattaren tyttärelleen ja kuningas Markille valmistamaa lemmenjuomaa. Tästä lähtien heidät sitoo toisiinsa intohimoinen ja sammumaton rakkaus, joka uhmaa kaikkia vaaroja ja vastoinkäymisiä, mutta ei kuitenkaan tuhoa heidän uskollisuuttaan kuningasta kohtaan.

Suurin osa romanssista koostuu juonesta ja vastajuonesta: Mark hovimiehineen pyrkii saamaan rakastavaiset ansaan, ja Tristan ja Isolde taas onnistuvat väistämään heille asetetut ansat, kunnes Mark lopulta saa todisteen heidän syyllisyydestään ja päättää rangaista heitä. Tristan, joka on jo matkalla roviolle, pakenee ihmeellisen hypyn avulla kallion päällä olevasta kappelista ja pelastaa Isolden, jonka Mark on vienyt spitaalisten joukkoon. Rakastavaiset pakenevat Morrois'n metsään ja ovat siellä piilossa, kunnes Mark eräänä päivänä löytää heidät nukkumasta miekka välissään. Pian tämän jälkeen he tekevät rauhan Markin kanssa, ja Tristan suostuu palauttamaan Isolden Markille ja lähtemään maasta.

Bretagneen saapuessaan Tristan nai paikallisen herttuan tyttären Isolde Valkokäden "hänen nimensä ja kauneutensa vuoksi", mutta ottaa hänet vaimokseen vain nimellisesti. Haavoituttuaan myrkytetystä aseesta hän kutsuu paikalle Isolden Cornwallista, joka yksin voi parantaa hänet. Jos Isolde suostuu tulemaan, laivassa jolla hän saapuu on oltava valkoinen purje, jos hän kieltäytyy, musta. Tristanin mustasukkainen vaimo, joka on saanut selville miehensä salaisuuden, näkee lähestyvän laivan, jolla Isolde on tulossa rakastajansa avuksi. Vaimo valehtelee Tristanille, että laivassa on musta purje. Tristan kääntää kasvonsa seinään päin ja kuolee, ja Isolde, joka saapuu liian myöhään pelastamaan rakkaansa, luopuu elämästään heidän viimeisessä syleilyssään. Parin kuolemaa seuraa ihme: heidän haudallaan alkaa kasvaa kaksi puuta, joiden oksat kietoutuvat toisiinsa niin, ettei niitä voi erottaa millään keinolla.