Tokion rautatieasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
東京駅 Tōkyō-eki
Tokion rautatieasema
Tokion rautatieaseman Marunouchin puolen rakennus valaistuna
Tokion rautatieaseman Marunouchin puolen rakennus valaistuna
Perustiedot
Sijainti 35°40′51″N, 139°46′01″E
Kunta Chiyoda, Tokio
Valtio Japani
Avattu 1914
Liikenne
Käyttäjiä 415 908 (JR Higashi-Nihonin aseman junaannousuja päivittäin vuonna 2013)
Liikennöitsijä(t) JR Higashi-Nihon, JR Tōkai, Tōkyō metro
Kaukoliikenne Tōhoku Shinkansen (Yamagata Shinkansen, Akita Shinkansen, Jōetsu Shinkansen, Hokuriku Shinkansen), Tōkaidō Shinkansen
Paikallisjunat Ueno–Tōkyō Line (Tōkaidō-päälinja, Utsunomiya-linja, Takasaki-linja, Jōban-linja), Keihin-Tōhoku-linja, Yamanote-linja, Chūō-linja, Sōbu-pikalinja, Yokosuka-linja, Keiyō-linja
Vaihtoyhteydet Tōkyō metron Marunouchi-linja
Asemarakennus
Suunnittelija Kingo Tatsuno
Aiheesta muualla

Tokion rautatieasema (jap. 東京駅, Tōkyō-eki) on rautatieasema Marunouchin kaupunginosassa Chiyodan erillisalueella Tokiossa, Japanissa. Se on yksi Tokion ja koko maan vilkkaimmista rautatieasemista sekä Shinkansen-suurnopeusjunien lähtöpaikkana Tokion tärkein kaukoliikenteen asema. JR liikennöi asemalta lisäksi useita konventionaalisia kauko- ja paikallisjunalinjoja. Sieltä on myös vaihtoyhteys Tokion metroon.

Aseman länsipuolinen, keisarillisen palatsin suuntaan katsova punatiilinen päärakennus on valmistunut vuonna 1914. Se on yksi Tokion tärkeimmistä historiallisista maamerkeistä, joka restauroitiin perusteellisesti vuosina 2007–2012.

Historia

Japanin ensimmäinen rautatielinja avattiin vuonna 1872 Shinbashin ja Jokohaman välille. Seuraavina vuosikymmeninä rautatieverkko pääkaupungin alueella laajeni nopeasti, mutta Shinbashin ja Uenon välinen osuus oli pitkään rakentamatta. Sen varrelle päätettiin suunnitella keskusrautatieasema, joka toimisi alueen rataverkon keskipisteenä. Uuden linjan suunnittelua valvomaan palkattiin saksalainen insinööri Franz Balzter, joka teki suunnitelman myös Tokion rautatieasemasta, mutta hänen visiotaan pidettiin nopeasti länsimaistuvassa maassa liian japanilaisena. Tehtävään valittiin hänen sijaansa japanilainen arkkitehti Kingo Tatsuno, joka piirsi Balzterin rakennesuunnitelmaan pohjautuen eurooppalaistyylisen rakennuksen. Suunnittelussa kesti kahdeksan vuotta ja aseman rakentamiseen osallistui noin 740 000 henkeä. Se valmistui lopulta vuonna 1914.[1]

Tokion rautatieasemalla tapahtui kaksi poliittista murhaa ennen toisen maailmansotaa: pääministeri Hara Takashi puukotettiin aseman eteläisellä sisäänkäynnillä vuonna 1921 ja pääministeri Osachi Hamaguchia ammuttiin aseman laiturilla vuonna 1930.[1]

Rakennus selvisi vuoden 1923 Kantōn suuresta maanjäristyksestä vähin vahingoin, mutta tuhoutui pahasti toisen maailmansodan pommituksissa. Sodan jälkeen aseman katto korvattiin nopeasti väliaikaisella, kulmikkaalla rakenteella, joka kuitenkin jäi paikoilleen 60 vuoden ajaksi. Asema valittiin lopulta tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi vuonna 2003 ja päätettiin restauroida alkuperäiseen asuunsa. Korjaustyöt alkoivat vuonna 2007 ja saatiin päätökseen vuonna 2012. Vilkasliikenteinen asema oli käytössä korjaustöiden ajan, joten tietyillä alueilla töitä voitiin tehdä vain öisin muutama tunti kerrallaan. Restauroinnin jälkeen asema on noussut matkailukohteeksi ja työt ovat elävöittäneet myös ympäröivää kaupunkia.[1][2]

Rakennus

Tokion rautatieaseman vuonna 1914 valmistunut Marunouchin puoleinen Kingo Tatsunon suunnittelema päärakennus on kolmikerroksinen, 335 metrin pituinen[2] kupolein varustettu rakennus, joka katsoo suoraan Tokion keisarillista palatsia kohti. Aseman keskiosan pääsisäänkäynti onkin varattu alun perin keisarin käyttöön. Rakennuksen julkisivumateriaalina on käytetty punatiiltä ja kiveä. Aseman rakentamiseen käytettiin noin 8 miljoonaa tiiltä. Pohjois- ja eteläosan kahdeksankulmaiset rotundat on koristeltu kipsireliefein, joihin on kuvattu kiinalaisen horoskoopin eläimiä sekä kotka, kukka, feenikslintu ja miekka. Reliefeissä on kuitenkin vain kahdeksan kahdestatoista horoskooppimerkistä: loput merkit on kaiverrettu toiseen Tatsunon suunnittelemaan rakennukseen, porttiin Takeo onsenin kuumilla lähteillä.[1]

Korjaushankkeessa uudistettiin myös aseman itäinen Yaesun kaupunginosan puoleinen julkisivu. Tämä julkisivu on vanhasta punatiilirakennuksesta poiketen hyvin moderni ja urbaani: sitä reunustavat kaksi korkeaa GranTokyo-tornia, jotka yhdistää terminaaliin suurikattoinen kauppakeskus Gran Roof.[1] Korjaustyöt maksoivat noin 50 miljardia jeniä, mutta valtaosa kustannuksista katettiin myymällä käyttämättä jäänyttä rakennusoikeutta, noin 180 000 neliömetriä, ympäristön kiinteistöille.[2] Itse rautatieaseman kokonaispinta-ala on noin 182 000 neliömetriä.[1]

Liikenne

Tokion rautatieasema on yksi Japanin vilkkaimmista: päivittäin asemalta lähtee tai sinne saapuu yli 4 000 junaa.[1]

Tokion rautatieasemaa käyttävät linjat laitureittain
Laituri Linja Määränpää
Maanpäälliset laiturit
1・2 Chūō-linja Ochanomizun・Shinjukun・Tachikawan suunta
Tokkyūt Azusa ja Kaiji
3 Keihin-Tōhoku-linja Uenon・Ōmiyan suunta
4 Yamanote-linja (vastapäivään) Uenon・Ikebukuron suunta
5 Yamanote-linja (myötäpäivään) Shinagawan・Shibuyan suunta
6 Keihin-Tōhoku-linja Kamatan・Kannain suunta
7・8 Ueno–Tōkyō Line
(Utsunomiya-, Takasaki- ja Jōban-linjat) 		Uenon・Ōmiyan・Utsunomiyan・Takasakin・Miton suunta
Jōban-linjan tokkyūt Hitachi ja Tokiwa
Tōkaidō-linja Shinagawan・Yokohaman・Odawaran・Atamin・Itōn suunta (osa junista laitureilta 7 ja 8)
Tokkyū Odoriko
Yöjunat Sunrise Izumo ja Sunrise Seto laiturilta 9
9・10
JR Tōkain Shinkansen-laiturit
14–19 ■ Tōkaidō Shinkansen Nagoyan・Shin-Ōsakan suunta
JR Higashi-Nihonin Shinkansen-laiturit
20–23 ■ Tōhoku, Yamagata ja Akita Shinkansen Utsunomiyan・Fukushiman・Sendain・Moriokan・Hachinohen・Shin-Aomorin・Yamagatan・Shinjōn・Akitan suunta
■ Jōetsu ja Hokuriku Shinkansen Takasakin・Echigo-Yuzawan・Niigatan・Karuizawan・Naganon・Toyaman・Kanazawan suunta
Sōbu-linjan maanalaiset laiturit
1・2 Yokosuka-linja Yokohaman・Ōfunan・Kamakuran・Zushin・Yokosukan・Kurihaman suunta (osa junista laitureilta 3 ja 4)
Tokkyū Shiosai (Narita Express)
3・4 Sōbu-linja (kaisoku) Kinshichō・Funabashin・Tsudanuman・Chiban・Naritan lentoaseman suunta (osa junista laitureilta 1 ja 2)
Tokkyū Narita Express
Keiyō-linjan maanalaiset laiturit
1–4 Keiyō-linja ja Musashino-linja Maihama・Kaihin-Makuharin・Sogan・Nishi-Funabashin suunta
Tokkyūt Sazanami ja Wakashio laitureilta 1 ja 2

Kuvia

  • Franz Balzterin alkuperäinen suunnitelma
    Franz Balzterin alkuperäinen suunnitelma
  • Rautatieasema rakenteilla ennen vuotta 1914
    Rautatieasema rakenteilla ennen vuotta 1914
  • Toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutunut rautatieasema
    Toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutunut rautatieasema
  • Väliaikainen, 60 vuodeksi paikalleen jäänyt katto vuonna 1997
    Väliaikainen, 60 vuodeksi paikalleen jäänyt katto vuonna 1997
  • Yöjuna Hayabusan viimeinen vuoro saapumassa Tokion rautatieasemalle
    Yöjuna Hayabusan viimeinen vuoro saapumassa Tokion rautatieasemalle
  • Shinkansen saapuu Tokion rautatieasemalle
    Shinkansen saapuu Tokion rautatieasemalle
  • Aseman restauroitu eteläinen rotunda
    Aseman restauroitu eteläinen rotunda
  • Yaesun kaupunginosan puoleinen itäinen sisäänkäynti
    Yaesun kaupunginosan puoleinen itäinen sisäänkäynti

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Ito, Masami: Tokyo Station at 100: all change The Japan Times. Viitattu 3.5.2015.
  2. ↑ a b c Nakata, Hiroko: Tokyo Station’s Marunouchi side restored to 1914 glory The Japan Times. Arkistoitu 29.1.2017. Viitattu 3.5.2015.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tokion_rautatieasema&oldid=21834851”