Otto Strasser
| Otto Strasser | |
|---|---|
 Otto Strasser pitämässä puhetta 1956 uuden puolueensa Deutsch-Soziale Unionin tilaisuudessa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. syyskuuta 1897 Bad Windsheim, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 27. elokuuta 1974 (76 vuotta) München, Länsi-Saksa |
| Poliitikko | |
| Puolue |
Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (1925–1930) Deutsch-Soziale Union (1956–1962) |
Otto Strasser (myös muodossa Straßer) (10. syyskuuta 1897 Bad Windsheim, Saksan keisarikunta – 27. elokuuta 1974 München, Länsi-Saksa) oli saksalainen poliitikko ja kansallissosialistisen puolueen vasemmistosiiven jäsen, joka hylkäsi Adolf Hitlerin ajatukset ja perusti oman puolueryhmänsä. Hän joutui pakenemaan maasta 1938 ja pääsi palaamaan 1955. Strasser pyrki vielä uudestaan politiikkaan, mutta hänen puolueensa ei menestynyt vuoden 1957 vaaleissa.
Tausta
Otto Strasser syntyi katoliseen virkamiesperheeseen Baijerissa. Hän suunnitteli uraa lakimiehenä, kun ensimmäinen maailmansota syttyi 1914. Hän haavoittui useita kertoja neljän vuoden aikana länsirintamalla. Hän palasi Baijeriin tykistön luutnanttina.[1]
Strasserista tuli sodan jälkeen sosialisti, joka kuitenkin halveksi kapitalismin ohella marxilaisuutta ja sen näkemyksiä luokkataistelusta. Hän ajatteli, että kaikkien saksalaisten, sekä työläisten että porvariston, pitäisi yhteistuumin toimia valtionsa hyväksi.[1]
Natsien vasenta laitaa
Strasser liittyi vuonna 1925 Saksan kansallissosialistiseen puolueeseen, jossa hänen veljensä Gregor Strasser oli ollut jo vuosia. Strasser alkoi toimittaa Arbeiter Zeitung -lehteä.
Strasserit ja Joseph Goebbels johtivat massaliikettä, joka vetosi alempaan keskiluokkaan edistämällä sosialismia.[2] Ryhmä kannatti lakkoja, pankkien ja teollisuuden kansallistamista sekä läheisempiä suhteita Neuvostoliittoon.
Adolf Hitler hyväksyi Strasserin esittelemän Bambergin ohjelman, koska Hitler ei halunnut menettää Strasseria seuranneiden henkilöiden kannatusta.[1]
Strasser menetti uskonsa Hitleriin, kun hän huomasi vuoden 1928 vaalivoiton jälkeen natsipuolueen kehittyvän pois sosialismista ja lähentyvän teollisuusjohtajia.[2] Strasser erotettiin puolueesta 1930, ja hän perusti kilpailevan mustan rintaman.[1] Tarkoituksena oli saada kansallissosialistinen puolue jakaantumaan.
Maanpako
Hänen puolueensa ei pystynyt estämään Hitlerin valtaannousua 1933, joten Strasser lähti maanpakoon.[1] Kansallissosialistisen puolueen vasemmisto, jonka Hitler mielsi kilpailijakseen ja poliittiseksi riskiksi, vaiennettiin pitkien puukkojen yössä vuonna 1934, jolloin kansallissosialistit olivat jo saaneet vallan Saksassa. Tämän puhdistuksen jälkeen Hitler jäi yksinvaltiaaksi puolueeseensakin.
Strasser asettui ensin Sveitsiin vuonna 1938 ja sitten vuonna 1940 hän matkusti Portugalin kautta Bermudalle jättäen vaimonsa ja heidän kaksi lastaan Sveitsiin. Seuraavana vuonna hän muutti Kanadaan, aluksi Montrealiin, sitten Paradiseen, Nova Scotiaan. Hän eleli vuokra-asunnossa ruokakaupan yläpuolella salanimellä Adolph Schmidt yli vuosikymmenen. Näyttää siltä, että hän ei tuona aikana kertaakaan yrittänyt ottaa yhteyttä perheeseensä tai yrittänyt saada näitä elämään kanssaan sodan jälkeen.lähde?
Maanpakonsa aikana hän kirjoitti useita artikkeleja natsi-Saksasta ja natsijohdosta brittiläisiin, yhdysvaltalaisiin ja kanadalaisiin sanomalehtiin. Montreal Gazette -lehden jutuissa häntä avusti silloinen toimittaja, myöhemmin poliitikko Donald C. MacDonald.
Paluu Saksaan
Strasser pääsi palaamaan Länsi-Saksaan vuonna 1955, jolloin hän lupasi taistella Saksan itsenäisyydestä sekä Kremliä että Wall Streetiä vastaan. Hän perusti 1956 Deutsch-Soziale Union -puolueen. Se kaatui käytännössä jo seuraavana vuonna, kun se ei saanut ainuttakaan ehdokasta läpi vaaleissa.[1]
Strasser kannatti vasemmistolaista kansallissosialismia aina kuolemaansa asti. Vuonna 1969 hän julkaisi omaelämäkertansa, jolla oli historiallisesti paljonpuhuva nimi Mein Kampf (suom. Taisteluni, Hitlerin pääteos on samanniminen).
Otto Strasserin ideologiat vaikuttavat vielä 2000-luvun uusnatseihin. Aatteet käsittivät ristiriitaisesti esimerkiksi feodalismia ja maanomaisuuden uudelleenjakoa. Strasserin ajatuksia on kritisoitu lähinnä utopistisiksi.
Lähteet
- ↑ a b c d e f Wolfgang Saxon: Otto Strasser, 76, Theoretician Who Broke With Hitler, Is Dead. The New York Times, 28.8.1974, s. 34. The New York Times Company. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Otto Strasser Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 19.7.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Otto Strasser Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
