Oiva Toikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Oiva Toikka
Oiva Toikka vuonna 1958
Oiva Toikka vuonna 1958
Henkilötiedot
Koko nimi Oiva Kalervo Toikka
Syntynyt29. toukokuuta 1931
Viipurin maalaiskunta
Kuollut22. huhtikuuta 2019 (87 vuotta)[1]
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti Lasisuunnittelija
Taiteilija
Palkinnot

Kaj Franck -muotoilupalkinto
Prinssi Eugen -mitali
Pro Finlandia

Oiva Kalervo Toikka (29. toukokuuta 1931 Viipurin maalaiskunta22. huhtikuuta 2019 Helsinki[2]) oli suomalainen muotoilija ja keraamikko, joka tunnettiin ennen kaikkea lasilinnuistaan.[3][1]

Tausta ja koulutus

Oiva Toikan vanhemmat olivat maanviljelijä Juhana Toikka ja emäntä Ida Maria o.s. Savolainen. Toikka valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta keramiikan osastolta vuonna 1956 ja kuvaamataidonopettajaosastolta vuonna 1960.[4]

Keraamikoksi valmistuttuaan hän työskenteli vuosina 1956–1959 Arabia Oy:n muotoilijana ja piti 1958 ensimmäisen yksityisnäyttelynsä, jossa hänen ekspressiiviset ihmis- ja eläinhahmot herättivät huomiota. 1950-luvulla Toikka työskenteli myös tekstiilien parissa ja suunnitteli muun muassa ryijymalleja ja oli Marimekon suunnittelijana.[5]

Toikka toimi vuonna 1959 Taideteollisen oppilaitoksen opettajana ja sen jälkeen kuvaamataidonopettajana Sodankylässä vuosina 1959–1963. Hän toimi myös professorina Tukholmassa Konstfackskolanissa.[4]

Ura

Toikka työskenteli vuodesta 1963 Nuutajärven lasitehtaalla. Lintujen rinnalle syntynyt sarja lasisia linnunmunia sekä aina vuoden tuotannossa oleva, lasinen vuosikuutio.[6] Käyttölasia Toikka suunnitteli muun muassa 1960-luvulla Kastehelmi- ja Flora-astiaston sekä 1970-luvulla Pioni- ja Krouvi-sarjan lasistot.[3] Vuonna 1973 alkoi Toikan suunnitteleman oluthaarikan, puolen litran Krouvi-tuopin valmistus.[7] Hän suunnitteli myös kankaita Marimekolle.[8]

Toikka oli innostunut lasimateriaalista sen nopean työskentelyprosessin takia. Taiteessaan hän käytti lähes kaikkia perinteisiä lasintyöstömenetelmiä. Hän arvosti yhteistyötä lasinpuhaltajien ja alan muiden ammattilaisten kanssa. Toikan lasitöiden piirteitä ovat kokeilunhalu, värikkyys, rehevyys ja usein leikkimielinen kepeys. [5]

Toikka kiinnostui 1970-luvulla näyttämöpukujen ja lavastusten suunnittelusta. Suomen Kansallisoopperaan hän suunniteli lavastuksen ja puvut muun muassa oopperoihin Julius Caesar (1981) ja Ryöstö seraljista (1985).[5]

Toikka sai Kaj Franck -palkinnon, Prinssi Eugen -mitalin ja Pro Finlandia -mitalin. Vuonna 2003 hänet valittiin Taideteollisen korkeakoulun kunniajäseneksi.[9]

Toikan puoliso oli lasitaiteilija Inkeri Toikka (1931–2009).[10]

Galleria

Lähteet

  1. a b Hanhinen, Hanna: Legendaarinen lasimuotoilija Oiva Toikka on kuollut 22.4.2019. Yle. Viitattu 22.4.2019.
  2. Pöppönen, Hannu: Rajojen rikkoja. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat, 24.4.2019, s. B 1–2. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b Oiva Toikka: Lasi ja design. Helsinki: WSOY, 2007.
  4. a b Taskinen, Rita (toim.): Suomalainen design : kuka kukin on : Design in Finland : who's who in Finnish design. Helsinki: Ornamo, 1992. ISBN 952-9748-04-3
  5. a b c Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9865–9866, art. Toikka, Oiva. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5
  6. Toikan linnut. Helsinki: WSOY, 2008.
  7. Petri Korhonen: Muistatko tämän klassikon? 01.05.2019. Otavamedia. Viitattu 23.9.2024.
  8. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8bdd7495-19cc-4e4f-945d-540270882d4c
  9. Tunnustukset, palkitut, kunniajäsenet Taideteollinen korkeakoulu. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 25.10.2010.
  10. https://www.hs.fi/muistot/art-2000002627201.html

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla