HMS Kelly

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 30. tammikuuta 2011 kello 18.18 käyttäjän Phiitola (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Kelly
Aluksen vaiheet
Rakentaja Hawthorn Leslie and Company, Hebburn
Kölinlasku 26. elokuuta 1937
Laskettu vesille 25. lokakuuta 1938
Palveluskäyttöön 23. elokuuta 1939
Poistui palveluskäytöstä upotettu 23. toukokuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1717 t (kuiva)
2367 t (max)
Pituus 108,6 m
Leveys 10,90 m
Syväys 3,8 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 183
Aseistus
Aseistus 6 4,7"/L45 (120 mm) QF Mk XII tykkiä kaksiputkisena Mk XIX asennuksena
4 kaksinaulaista (40 mm/L39) QF Mk VIII ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
2 0,5" Vickers Mk III nelipiippuista ilmatorjuntakonekivääriä
10 21" (533 mm) PR Mk II torpedoputkea Mk IX ja Mk IX** torpedoille

HMS Kelly (viirinumerot F01 ja kesäkuusta 1940 G01) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston K-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Aluksen nimi on kunnianosoitus amiraali Sir John Kellylle, joka kuoli 1936.

Alus tilattiin maaliskuussa 1937 Hawthorn Leslieltä Hebburnista osana vuoden 1937 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 26. elokuuta ja alus laskettiin vesille 25. lokakuuta 1938. Alus valmistui 23. elokuuta 1939 ja sen ensimmäisenä päällikkönä oli lordi Louis Mountbatten.[1]

Palvelus

HMS Kellyn siirtyi valmistuttuaan Chathamiin, jossa se varustettiin palvelusta varten. Alus määrättiin 5. Hävittäjälaivueen johtajaksi, minkä jälkeen se siirtyi Portlandiin koulutettavaksi ennen siirtymistään sodan ajan tehtäväänsä.[1]

Aluksen ollessa 4. syyskuuta sukellusveneidentorjuntaharjoituksessa Portlandin edustalla HMS Acheronin kanssa se joutui Saksan laivaston sukellusveneen hyökkäykseen kohteeksi, joka kuitenkin epäonnistui. Alukselle nousi 12. syyskuuta Le Havressa Windsorin herttua kuljetettavaksi Portsmouthiin, josta alus lähti seuraavana päivänä Plymouthiin partiointi- ja saattuetehtäviin.[1]

Alus vastaanotti 17. syyskuuta torpedoidun lentotukialus HMS Courageousin eloonjääneitä yhdysvaltalaiselta kauppalaivalta ja kuljetti heidät Devonportiin. Alus suojasi 20. syyskuuta lentotukialus HMS Hermestä sukellusveneidentorjuntapartiossa. Alus päätti 26. syyskuuta koulutuksensa Portlandissa, minkä jälkeen se aloittaen palveluksensa Plymouthissa.[1]

HMS Kelly määrättiin lokakuussa laivueineen Kotilaivastoon suojaamaan raskaita aluksia. Laivue siirtyi 20. lokakuuta Scapa Flow'hun poiketen matkalla Loch Ewessä. Alus kärsi myrskyssä vaurioita, joiden vuoksi se joutui poikkeamaan Sollum Voessa. Se saapui 5. marraskuuta Scapa Flow'hun, josta se siirrettiin 20. marraskuuta Tyneen korjattavaksi.[1]

Alus pääsi 14. joulukuuta telakalta, minkä jälkeen se palasi Kotilaivastoon. Alus laukaisi matkalla miinan 13 mailia luoteeseen Tynen suistosta kärsien pahoja vaurioita. Alus siirrettiin seuraavana päivänä valmistajan telakalle korjattavaksi.[1]

1940

HMS Kelly palasi 29. helmikuuta 1940 Kotilaivastoon läpäistyään huollon jälkeiset koeajot. Alus kolaroi maaliskuussa HMS Gurkhan kanssa vaurioituen lievästi. Alus matkasi Lerwickistä Scapa Flow'hun, jotta vauriot saataisiin tutkittua ja tilapäisesti korjattua. Aluksen korjaukset siirrettiin London Graving Dockille, jossa se otettiin vastaan 5. huhtikuuta.[1]

Aluksen palattua palvelukseen 26. huhtikuuta se palasi laivueeseensa Scapa Flow'hun, jonne alus saapui 29. huhtikuuta. Alus määrättiin tukemaan Norjan taisteluita, minkä vuoksi se lähti seuraavana päivänä Harstadiin.[1]

Alus osallistui 1. toukokuuta Namsoksen evakuointiin risteilijöiden HMS Yorkin ja HMS Devonshiren sekä hävittäjien HMS Nubianin, HMS Maorin, HMS Hastyn, HMS Imperialin, HMS Grenaden ja HMS Griffinin kanssa. Se suojasi seuraavana päivänä Namsoksesta kuljetusaluksia SS El Kantara ja SS El Mansour paluumatkalle kotimaahan.[1]

Alus määrättiin 7. toukokuuta laivueensa kanssa Noren alaisuuteen. Alus etsi 9. toukokuuta Pohjanmereltä HMS Birminghamin, HMS Kimberleyn, HMS Kandaharin ja HMS Hastyn kanssa Saksan laivaston aluksia. Sukellusvenehavainnon jälkeen alus aloitti tuloksettoman metsästyksen HMS Kandaharin ja HMS Bulldogin kanssa, minkä päätyttyä se palasi risteilijän suojaksi. Matkalla alus joutui Saksan laivaston E-veneiden maaliksi, jolloin siihen osui sillan alle S-21:n laukaisema torpedo. Alus menetti liikuntakykynsä molempien konehuoneiden täytyttyä vedellä ja 27 miehistönjäsentä menetti henkensä.[1]

HMS Bulldog hinasi vaurioitunutta alusta, jolloin ne joutuivat uudelleen E-veneiden maaliksi. HMS Kellyyn törmäsi E-vene, mikä aiheutti lisävaurioita. Hinaus siirrettiin 12. toukokuuta kahdelle Tynestä saapuneelle hinaajalle, joiden avustamana alus saapui seuraavana päivänä Tyneen korjattavaksi.[1]

Alus palasi 19. joulukuuta laivueeseensa Scapa Flow'hun. Seuraavana päivänä se osallistui Kotilaivaston mukana koulutukseen. Alus oli 23. joulukuuta Färsaarten edustalla sukellusveneidentorjuntapartiossa, mistä se palasi 26. joulukuuta Scapa Flow'hun.[1]

1941

HMS Kelly määrättiin Plymouthiin laivueineen palvellakseen Kanaalin alueella. Alus lähti 7. tammikuuta 1941 Plymouthista ensimmäiselle partiomatkalle. Se lähti 10. tammikuuta Clydestä HMS Jerseyn, HMS Kiplingin ja HMS Kashmirin kanssa partiomatkalle, mistä se palasi 18. tammikuuta Plymouthiin.[1]

Alus suojasi 20. helmikuuta Kashmirin, HMS Kiplingin ja HMS Jackalin kanssa 20. Hävittäjälaivueen HMS Intrepidiä, HMS Impulsivea ja HMS Icarusta laskettaessa miinoja Brestin edustalle operaatiossa GS. Se suojasi 19. maaliskuuta Dartmouthista laivueensa samojen alusten kanssa samoja miinanlaskussa olleita 20. Hävittäjälaivueen aluksia laskettaessa miinoja Ile de Basin edustalle. Alus suojasi 28. maaliskuuta HMS Kelvinin, HMS Kashmirin ja HMS Jackalin kanssa miinanlaskua Brestin edustalle operaatiossa GX. Seuraavana päivänä alus suojasi samojen alusten kanssa miinalaiva HMS Abdielia laskettaessa miinoja Brestin edustalle operaatiossa GY.[1]

Alus määrättiin 20. huhtikuuta laivueineen Välimeren laivastoon. Ne lähtivät seuraavana päivänä Plymouthista Gibraltarille, jossa ne liitettiin 24. huhtikuuta miinalaiva HMS Abdielin ja risteilijä HMS Didon suojaksi muodostettaessa operaatio Salientin osasto Force S. Se lähti osaston mukana täydennyssaattuetta suojaten Maltalle, jonne saavuttiin 28. huhtikuuta. Maltalla laivueesta muodostettiin Force K, jonka tehtävänä oli Maltalta käsin häiritä akselivaltojen Italian ja Pohjois-Afrikan välisiä saattueita.[1]

HMS kelly lähti 1. toukokuuta laivueineeen Maltalta partiomatkalle, jolta seuraavana päivänä palattaessa HMS Jersey tuhoutui sataman suulla lauenneeseen miinaan. Uponneen aluksen raivauksen jälkeen alus laivueineen lähti 8. toukokuuta merelle liittyäkseen Välimerne laivaston risteilijöihin HMS Ajax, HMS Dido, HMS Orion ja HMAS Perth. Osaston tehtävänä oli vastaanottaa operaatio Tiikerin saattue ja suojata sen kulku Välimeren poikki Kreetalle ja Egyptiin. Alus liittyi seuraavana päivänä osaston mukana saattueeseen, josta se erkani 10. toukokuuta laivueineen tulittaakseen Benghazin satamaa ennen Maltalle paluuta 11. toukokuuta.[1]

Alus lähti 21. toukokuuta laivueineen liittyäkseen Välimeren laivastoon, jonka kanssa sen tuli tukea Kreetan puolustusta. Seuraavana päivänä alus oli Kreetan pohjoispuolella HMS Kashmirin ja HMS Kiplingin kanssa etsimässä saksalaisia maihinnousualuksia. Osasto tuki Malemen lentokentän puolustusta tulittamalla hyökkääjiä.[1]

Laivue joutui 23. toukokuuta Gavon eteläpuolella ilmahyökkäykseen, jolloin HMS Kelly ja HMS Kashmir upposivat. HMS Kipling pelasti 159 alukselta henkiinjäänyttä.[1]

Lähteet

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)

Viitteet