Taru sormusten herrasta

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 1. joulukuuta 2004 kello 12.11 käyttäjän KR. (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

J.R.R. Tolkienin kirjoittama Taru sormusten herrasta, julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä 1954-1955. Kirja jakaantuu kuuteen kirjaan ja liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä ja siksi usein erheellisesti kutsuttu trilogiaksi. Tolkien halusi, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä, mutta julkaisija ei suostunut siihen, koska kirja oli yksinkertaisesti liian pitkä.

Tyypillinen osien jaottelu ja ensimmäinen julkaisupäivä Englannissa:

Teoksen taustalla on tarkasti suunniteltu mytologinen maailma, joka henkii kirjoittajansa kiinnostuksesta pohjoismaisiin ja kelttiläisiin kansanperinteisiin ja muuhun eurooppalaiseen folkloreen. Ennen TSHta ilmestynyt Hobitti loi alkuperäisen pohjan tarinalle. Myöhemmin laajentamaan lukijan maailmankuvaa Tolkienin mytologisesta maailmasta ilmestyivät Tolkienin laajoista muistiinpanoista kootut ja hänen poikansa Christopherin toimittamat Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. (Tolkien kirjoitti suuria osia Silmarillionin ja KETK:in aineistosta jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin, mutta perfektionistina ei koskaan saanut niitä valmiiksi - etenkin Silmarillionin juonen keskeytymättömyyden kannalta myös Christopherin täytyi kirjoittaa paljon valmiita pätkiä yhdistävää materiaalia.)

Kirjan juoni kertoo Frodo-hobitin ja hänen ystäviensä matkan suurten vaarojen läpi Keski-Maan halki tehtävänään tuhota Mustan Ruhtinaan Sauronin takoma Valtasormus, jolla on valta kahlita koko vapaa maailma pimeyteen.

Teoksissa esitellään eri haltiakieliä kuten harmaahaltijoiden kieli sindarin sekä suurhaltiakieli quenya. Quenyaa kirjoitettiin tengwar-riimuilla. Lisäksi Tolkienin teoksissa esiintyy haltioiden sekä kääpiöiden käyttämiä Cirth-riimuja. Haltiakielistä Quenya perustuu suurelta osalta suomen kieleen ja Sindar lähinnä Walesin kieleen. Kielien monimutkaisuudesta näkee Tolkienin suuren viehtymyksen lingvistiikkaan. Tolkienhan loi kielet myös mm. kääpiöille, örkeille ja rohanilaisille. Lisäksi hän loi Keski-Maalle yleiskielen, Westronin, jonka hän julkaistuissa kirjoissa kuitenkin korvasi englannilla.

Kirjan suomennoksen ovat tehneet Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen. "Sormusten Herra" on esitetty (Suomessa ja maailmalla) lukuisina näytelminä ja esim. radiokuunnelmina. Kirjan pohjalta ilmestyivät suuren yleisömenestyksen saaneet elokuvat 2001, 2002 ja 2003. Elokuvat ohjasi uusiseelantilainen Peter Jackson.

Kehuja ja kritiikkiä

Taru sormusten herrasta on ilmestymisestään saakka jakanut kriitikoiden ja yleisön mielipiteet jyrkästi. Kirjalla lienee ihailijoita enemmän kuin "vihailijoita", mutta tässä esitellään lyhyesti molempien mielipiteitä.

Monien mielestä teoksen juoni on harvinaisen jännittävä ja mukaansa tempaava. Tolkienia pidetäänkin ennen kaikkea "suuren seikkailun" mestarillisena kertojana. Toisaalta sanotaan, että tarinaan ilmaantuu "Kahdessa tornissa" itseään toistavia piirteitä. Osa lukijoista katsookin, että trilogian onnistunein osa on "Sormuksen ritarit", jossa hitaasti avautuvan uhan tunnelma on rakennettu varsin taitavasti.

Tolkienin kielen ja tyylin joustavuus on herättänyt paljon huomiota. Kohtauksesta riippuen tarinan kerronta etenee välillä humoristiseen ja jutustelevaan sävyyn ja välillä taas nousee jylhän eeppisiin ja dramaattisiin tunnelmiin. Tolkienin tapa lisätä tekstiin kansanrunoutta tai keskiaikaista epiikkaa jäljitteleviä runonpätkiä herättää ristiriitaisia tunteita.

Monet lukijat ovat kiintyneet teoksen inhimilliseen lämpöön ja humaaneihin teemoihin, kuten "pienen ihmisen" urheuden, uhrautuvaisuuden ja uskollisuuden ylistykseen. Toisaalta osa lukijoista on kokenut Tolkienin konservatiivisen ja sovinnaisen maailmankuvan välittyvän teoksesta turhankin avoimesti. Sormusten herrasta on melko vaikea löytää mitään provosoivaa, radikaalia tai ravistelevaa. Hyvän ja pahan taistelu kuvataan varsin mustavalkoisin sävyin. Tolkienin tavasta kuvata monarkistisia sääty-yhteiskuntia kaikenlaiset viittaukset luokkaristiriitoihin loistavat poissaolollaan. Tämä näkyy esimerkiksi päähenkilön, yläluokkaisen Frodo-hobitin, ja hänen palvelijansa Samin kovin idealisoidusta suhteesta. Osa lukijoista kokee Sormusten herran myös heijastavan avoimen rasistista maailmankuvaa. Tätä vasten on ehkä yllättävää, että 1960-luvulla hipit ottivat kirjan omakseen. Heihin vetosivat ehkä kirjan teknologiakritiikki, romanttinen maaseutunostalgia ja eskapismi.

Eniten kritiikkiä on kuitenkin kohdistettu Tolkienin henkilöhahmoihin, joiden sanotaan jäävän epäuskottaviksi ja stereotyyppisiksi karikatyyreiksi. Toisaalta tämänkin on katsottu helpottavan varsinkin nuoren lukijan eläytymistä kirjan voimakkaaseen, sadunomaiseen ja epätodelliseen tunnelmaan.

Kirjasta tehdyt elokuvat ja muu tuotanto

  • BBC on tehnyt kirjasta 13-tuntisen radiokuunnelman
  • Ralph Bakshi ohjasi kirjan perusteella animaatioelokuvan vuonna 1978: Taru sormusten herrasta
  • Ryhmäteatteri esitti kirjasta tehtyä näytelmää vuosina 1988-1989 Suomenlinnassa, ohjaajina Raija Leppäkoski ja Arto af Hällström

Peter Jackson ohjasi kolmiosaisen elokuvasarjan:

Jude Fisher on tehnyt kolme Peter Jacksonin elokuviin perustuvaa tieto-opasta:

Chris Smith on tehnyt Peter Jacksonin elokuvien sotureihin, armeijoihin, aseisiin, taisteluvarusteisiin ja taisteluihin perustuvan kirjan:

[[es:El Se%F1or de los Anillos]]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taru_sormusten_herrasta&oldid=88246”