Patrick Pearse
Patrick Henry Pearse (irlantilaisten nationalistien parissa Pádraig Pearse, iiriksi Pádraig Anraí Mac Piarais, 10 marraskuuta 1879 – 3. toukokuuta 1916) oli opettaja, asianajaja, runoilija, kirjailija, nationalisti ja poliittinen aktivisti, joka oli yksi Irlannin pääsiäiskapinan johtajista vuonna 1916. Hänet julistettiin Irlannin väliaikaishallituksen presidentiksi (President of the Provisional Government) eräässä pääsiäiskapinan johtajien antamassa tiedotteessa. Statuksen myöntämisestä oltiin kuitenkin eri mieltä nationalistien parissa. Pääsiäiskapinan epäonnistumisen ja Pearsen, tämän veljen ja 13 muun kapinaallisjohtajan teloituksen myötä Pearsesta tuli monille kapinan ruumiillistuma ja marttyyrisankari jota kunnioitettiin ja kunnioitetaan yhä suuresti. Nykyinen Irlannin pääministeri eli taoiseach Bertie Ahern kuvaili Pearse yhdeksi tämän sankareista ja esikuvista ja kertoi myös pitävänsä Pearsen kuvaa työpyöydällään.
Varhainen elämä ja vaikutteet
Patrick Henry Pearse syntyi Dublinissa. Tämän isä, James Pearse oli englantilainen kivenhakkaaja ja käsityöläinen. Tämä muutti Irlantiin Birminghamista hyötyäkseen suuresta "kirkojenrakentamisbummista" 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. James Pearse kääntyi katoliseksi vuonna 1870, luultavasti taloudellisista syistä. Vuonna 1877 James Pearse nai toisen vaimonsa, Margaret Bradyn. Pearsella oli kaksi lasta edellisestä avioliitosta, Emily ja James. Margaret oli syntyperäinen dublinilainen, mutta tämän isän suku oli Meathin kreivikunnasta ja olivat iirinkielisiä. Iirinkielisyyden vaikutus Margaret-isotädiltä yhdessä tämän koulutuksen kanssa, jonka oli saanut Congregation of Christian Brothers Westland Rowsta, sai Patrickin rakastumaan iirin kieleen.
Vuonna 1896, vain 16-vuotiaana, Patrick Pearse liittyi Conradh na Gaeilgeen ja vuonna 1903 23-vuotiaana tästä tuli sen lehden, An Claidheamh Soluis (Valon miekka), toimittaja.
Pearsen varhaiset sankarit olivat lähinnä muinaisia gaelilaisia kansansankareita kuten Cúchulainn, 1930-luvulla tämä kuitenkin alkoi ihailla suuresti entisiä tasavaltalaisjohtajia, kuten Theobald Wolfea ja Robert Emmetiä, jotka molemmat olivat protestantteja, mutta vahvasti nationalistisia johtajia 1700-luvulla. Näiden miesten teoista palavasti katolinen Pearse sai inspiraatiota pääsiäiskapinaan.
St. Enda's
Kulttuurisena nationalistina Pearse koulutettiin nationalistisen Irish Christian Brothersin toimesta, kuten myös hänen nuorempi veli William , Pearse uskoi, että kieli on kansankunnan perusta. Hän uskoi, että irlantilainen koulujärjestelmä kasvatti Irlannin nuorison joko englantilaisiksi tai kuulevaisiksi irlantilaisiksi, Pearse kaipasi toisenlaista vaihtoehtoa. Hänen ja muiden kielellisten säilyttäjien mielestä iirin säilyttäminen tuholta oli kulttuurinen etuoikeus ja erittäin tärkeää. Tärkein avain iirin säilyttämiseen oli tämän mielestä uudenlainen koulujärjestelmä. Näyttääkseen tietä hän perusti oman kaksikielisen koulun, St. Enda's School (Scoil Éanna) Ranelaghiin, Dublinin kreivikuntaan vuonna 1908. Siellä oppilaita opetettiin sekä iirillä, että englannilla.
Thomas MacDonagh avulla Pearsen nuorempi veli William "Willie" Pearse ja muut akateemikot tekivät onnistuneita kokeiluita. Hän toteutti kaikki suunnitelmansa ja jopa vei oppilaitaan retkille Gaeltacht-alueille Länsi-Irlantiin. Pearsen uupumaton luonne patisti tätä etsimään vielä otollisempaa ja idyllisempää paikkaa koululleen. Tämä löysikin sellaisen Rathfarnhamin Hermitagesta Dublinin eteläpuolelta jonne hän siirsi St. Enda’sin 1910. Pearse oli myös perustamassa St. Ita’sin tyttökoulua jolla oli samanlaiset tavoitteet kuin St. Enda’silla.
Joka tapauksessa uusi koti, suurenmoinen 1700-luvun talo jota ympäröi puisto ja metsämaa johti taloudellisiin vaikeuksiin jotka veivät Pearsen tuhon partaalle. Tämä pyrki jatkuvasti pitämään huolen veloistaan samalla kun johti koulua.
Vapaaehtoiset, IRB ja pääsiäiskapina
Marraskuussa 1913 Pearse kutsuttiin Irish Volunteersin virkaanasettajaistapaamiseen, joka oli muodostettu ajamaan Westminsterin ”Home Rule Actia” Ulster Volunteer Forcen vastakohdaksi. Esitys oli juuri hylätty Englannin ylähuoneen toimesta kolmannella kerralla, mutta Parliament Actin ansiosta, joka oli vähentänyt ylähuoneen edustajien valtaa, ehdotuksen hyväksyminen ainoastaan lykkääntyi.
Vuoden 1914 alussa Pearsesta tuli silloin salaisen Irish Republican Brotherhoodin eli IRB:n jäsen, jonka tavoite oli mitätöidä englantilaisten valta Irlannissa ja luoda Irlannista tasavalta. Pearse oli näin ollen yksi monesta jotka olivat sekä IRB:n, että Irish Volunteersin jäsen. Pearsesta tuli Irish Volunteersin sotilaallisen toiminnan johtaja vuonna 1914. 1915 hän istui IRB:n korkeimmassa neuvostossa ja salaisessa sotilasneuvostossa, joka aloitti suunnittelemaan kansannousua ensimmäisen maailmansodan aikana.
Oliko Pearse Irlannin tasavallan presidentti?
Pearse valittiin kirjoitus-ja puhetaitojensa ansiosta Thomas Clarken sijasta tulevan kansannousun johtohahmoksi. Pearse oli se, joka antoi vähän ennen pääsiäiskapinan alkua käskyn kaikille Irish Volunteersin joukoille läpi Irlannin aloittaa hyökkäillä brittejä vastaan kolmen päivän ajan, joka oli pääsiäiskapinan lähtölaukaus. Kun Eoin MacNeill, Irish Volunteersin esikunnan johtaja, suunnitteli hyökkäystä ilman luvattuja aseita saksasta ja perui käskyn sanomalehden kautta josta johtuen Pearsen piti komentaa käymään läpi suunnitelmat seuraavana päivänä, rajaten suuresti pääsiäiskapinasta poisjäävien määrää. Ilman MacNeillia sotilasneuvosto tarvitsi toisen ottamaan Irlannin presidentin ja ylipäällikön arvonimen. Pearse valittiin Clarken sijasta, Clarke oli nimittäin tuomittu törkeästä rikoksesta ja välttävä johtajan rooliin kun taas Pearsea kunnioitettiin kaikkialla Irlannissa ja tämä oli luonnollinen johtaja.
Joka tapauksessa Pearsen presidenttiydestä kiisteltiin laajasti pääsiäiskapinan jälkeen. Ensinnäkin hallitus kutsui itseään tilapäiseksi. Clarken vaimo myös väitti omaelämäkerrassaan, että pääsiäiskapinan johtajat pitivät Clarkea presidenttinä. Clarken nimi on myös ylimmäisenä pääsiäisjulistuksessa. Emmet Clarke, Tom Clarken poika, kutsui myöhemmin koolle eloonjääneet pääsiäiskapinan johtajat näiden vapautumisen jälkeen. Eräs korkea-arvoinen henkilö kysyi rouva Clarkelta ja tämän pojalta kuka teki Pearsesta presidentin? Pearsen vastustajat syyttivät tätä siitä, että Pearse oli kutsunut joukot koolle kutsuen itseään presidentiksi. Väite, että Pearse olisi käyttänyt rooliaan väärin ja virheellisesti esiintyy ainoastaan toisarvoisissa asiakirjoissa, ei pääsiäisjulistuksessa jossa käytettiin termiä ”tilapäishallituksen presidentti” (President of the Provisional Goverment), ei Irlannin presidentti-termiä. Hallituksen presidentti tarkoittaa pääministeriä, ei valtion presidenttiä. Pearse ja tämän kollegat myös keskustelivat siitä pitäisikö prinssi Joachimista, Saksan keisarin nuorimmasta pojasta tulla Irlannin edustuksellisen monarkian johtaja jos keskusvallat voittaisivat ensimmäisen maailmansodan, joka todistaa, että heidän poliittiset tulevaisuudensuunnitelmansa tulisivat odottamaan sodan loppuun saakka.
Kun Irlannin kansa äänesti ylivoimaisesti vuoden 1918 vaaleissa Sinn Féinin puolesta muodostaakseen itsenäisen Irlannin parlamentin Dáil Éireannin, sen pöytäkirjan ensimmäisessä kohdassa Patrick Pearse nimettiin Irlannin ensimmäiseksi presidentiksi.
Kun pääsiäiskapina viimein puhkesi pääsiäsmaanantaina 24. maaliskuuta 1916 päivän lykkäyksen jälkeen joka johtui siitä, että brittien laivasto oli katkaissut aselähetykset Saksasta Aud-laivan kautta, johtuen myös MacNeillin julkaisusta Pearse oli se, joka julisti Irlannin tasavallan synnyn Dublinin pääpostitoimiston rappusilla. Monen päivän taistelemisen jälkeen kun tuli ilmi, että voitto olisi mahdoton saavuttaa joukot antautuivat Pearsen johdolla. Pearse, tämän veli ja 14 muuta tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin ampumalla. Sir Roger Casement, IRB:n johtaja, joka yritti epäonnistuen värvätä irlantilaissyntyisiä vankeja Saksassa hirtettiin Lontoossa saman vuoden elokuussa. Thomas Clarke, Thomas MacDonagh ja Pearse teloitettiin ensimmäisinä aamulla 3. toukokuuta 1916. Pearse oli kuollessaan 36-vuotias.
Myöhemmin Michael Collins kirjoitti kriittisessä valossa Pearsesta verraten tätä James Connollyyn, tämä kirjoitti, että ”Pearsesta ja Connollystä ihailen enemmän jälkimmäistä. Connolly oli realisti, Pearse täydellinen vastakohta… Olisin seurannut Connollyä läpi helvetin jos sellainen toiminta olisi ollut tarpeellista. Mutta rehellisesti sanottuna epäilen, että olisin tehnyt saman Pearsen kanssa – en ilman empimistä ainakaan". Ruth Dudley Edwards, elämäkertojen kirjoittaja jolla oli vahvoja sympatioita Oranialaisveljeskuntaa kohti tunnetaan sanoista jotka tämä lausui Pearsesta: Pearsella ja tämän kollegoilla ei ollut valtuuksia, ainoastaan luulo, joka johti siihen, että heidän tuomionsa oli tärkeä muulle väestölle, he oikeuttivat väkivallan käytön.
Pearsen kirjoitukset
Pearse kirjoitti tarinoita iiriksi ja englanniksi, hänen tunnetuin englanninkielinen runo on ”The Wayfarer”. Hän kirjoitti myös allegorisia näytelmiä iiriksi joihin lukeutuu mm. The King, The Master ja The Singer. Iirinkielisiin lyhyisiin tarinoihin lukeutuu mm. Eoghainín na nÉan, Íosagán, Na Bóithre ja An Bhean Chaointe. Suurin osa hänen ideoistaan koulutuksen suhteen tulee esille kuuluisassa The Murder Machine aineessaan. Hän kirjoitti myös lukuisia poliittisia ja kielellisiä kirjoituksia kuten The Coming Revolution ja The Ghost. Levottomuuksien puhjetessa Pohjois-Irlannissa 1969 Pearsen kirjallinen perintö assosioitu PIRA:han ja sen ideologiaan. Monet historioitsijat ovat kritisoineet Pearsea jälkikäteen vihan ja väkivallan lietsomisesta. Pohjois-Irlannin tapahtumat olivat kuitenkin Pearsen kirjoitusten irvikuva ja sotivat tämän ideologiaa vastaan. Pearsen entinen koulu, St. Enda’s Rathfarnhamissa Dublinista etelään on nykyään Pearse museo.
Yksityiselämä
Pearse ei koskaan kirjoittanut etunimeään ”Padraigina” vaan käytti Patrickia tai P.H:ta sen sijasta. Padraig otettiin käyttöön vasta tämän kuoleman jälkeen tukijoiden toimesta tunnustuksena tämän rakkaudesta iiriä kohtaan. Pearsen henkilökohtaisesta elämästä ei tiedetä paljoakaan, mutta sitä on spekuloitu paljon. Osa hänen runoistaan ja se, että hänellä ei ollut elämänsä aikana yhtään romanssia naisten kanssa on herättänyt keskustelua mahdollisesta homoudesta. Sama huhu kiersi jo Pearsen omana elinaikana. Kysymys Pearsen homoudesta on edelleenkin kiistanalainen, Pearsen homoseksuaalisuudesta tai heteroseksuaalisuudesta ei ole minkäänlaisia todisteita. Erään tarinan mukaan Pearsella oli rakastajatar nimeltä Eileen Nicholls (Eibhlin Nic Niocaill), joka hukkui jonka seurauksena Pearsen sydän särkyi täysin eikä tämä pystynyt enää rakastumaan. Tarina muistuttaa pitkälti tarinaa Abraham Lincolnin seksuaalisuudesta. Toisin kuin Lincolnin tapauksessa jossa kyseistä naista ei ollut olemassa Pearsen rakastajatar oli olemassa. Tosin todisteita näiden suhteesta ei ole löytynyt vaikka Eileen oli Pearsen hyvä ystävä. Historioitsija, uusunionisti ja Ulsterin unionistipuolueen neuvonantaja Ruth Dudley Edwards on kirjoittanut Pearsen elämäkerran jossa päädyttiin lopputulokseen, että Pearse oli lähes varmasti piilevä homoseksuaali. Tosin Edwardsin puolueettomuus on kyseenalaistettu. Patrick Pearsen äiti Margaret Pearse toimi edustajana Dáil Éireannissa 1920-luvulla. Patrickin sisko Margaret M. Pearse toimi myös edustajana Dáil Éireannissa ja senaattorina.
Lähteet
- Tim Pat Coogan, Michael Collins, Hutchinson, 1990.
- Ruth Dudley Edwards, Patrick Pearse: the Triumph of Failure London: Gollancz, 1977.
- F.S.L. Lyons, Ireland Since the Famine, Collins/Fontana, 1973.
- Dorothy Macardle, The Irish Republic, Corgi, 1968.
- Arthur Mitchell & Padraig Ó Snodaigh, Irish Political Documents 1916–1949, Irish Academic Press 1985.
- Mary Pearse, The Home Life of Padraig Pearse. Cork, Mercies 1971.
Aiheesta muualla
- The Murder Machine – Pearsen artikkeli montessorikasvatuksesta
- Elämäkerta ja kirjoituksia
- Pearsen runoja
- "Patrick Pearse and Homosexual Panic" – Jospeh Nugentin tutkielma Pearsen homoudesta
- [1]