Vene
Vene on vedessä kulkeva alus, joka on laivaa pienempi. Veneet jaetaan käyttövoimansa perusteella moottoriveneisiin, purjeveneisiin ja soutuveneisiin. Veneitä omistetaan asukaslukuun nähden maailmassa eniten Suomessa (n. 13 kpl/1000 as, yli 800 000 kpl), toiseksi eniten Ruotsissa (n. 9 kpl/1000 as).
2005 valmistuneessa Veneilyraportissa (Veneilyn määrä ja taloudelliset vaikutukset Suomessa, Merenkulkulaitoksen julkaisuja 5/2005) veneiden määräksi Suomessa ilmoitetaan yli 737 000, joista moottorittomia soutuveneitä runsas kolmasosa.
EU:n huvivenedirektiivissä tarkoitetaan "huviveneellä" urheiluun tai vapaa-ajan viettoon tarkoitettua venettä, jonka rungon pituus on 2,5 metristä 24 metriin, tyypistä tai kuljetuskoneistosta riippumatta.
Veneen varustuksiin voivat kuulua:
- airot
- mela
- pelastusliivit
- ankkuri köysineen
- äyskäri tai tyhjennyspumppu
- vaahto- tai jauhesammutin
Veneiden historiaa Suomessa
Kivikaudella käytettiin ruuhia, puunrungosta koverrettuja veneitä. Ruuhi ei sopinut avomerimatkoihin, sillä sen laidat olivat erittäin matalat. Ruuhilla luultavasti kalasteltiin järvillä ja rannikon lähellä.
Jo kivikauden lopulla ruuhi alkoi syrjäytyä, kun Itämeren ja luultavasti Suomenkin vesistöissä tulivat käyttöön nahkapohjaiset veneet. Nahkapohjaista venettä piti koossa puukehikko. Veneen pohjassa oli suksen muotoinen puuesine, joka suojasi herkkää nahkapohjaa vaurioilta, kun vene osui pohjaan, kiville tai rantaan. Joistain hyvin vanhoista sukseksi nimetyistä löydöistä onkin arveltu, että ne voisivatkin olla näitä veneen osia. Rautakaudella tulivat käyttöön varsinaiset puuveneet, jotka mahdollistivat pitkätkin merimatkat. Puuveneissa on puukehikko, jonka varaan laidat on tehty lankuista. Kiinnikkeinä käytettiin nauloja tai niittejä. Puuveneitä oli erikokoisia, pienimmät yhden soudettavia pienille järville, isoimmat suuria "pitkäveneitä" merimatkoihin. Ruuhia on silti satunnaisesti käytetty sisävesistöissä vielä historiallisellakin ajalla.
Suomen ensimmäinen lujitemuovivene valmistettiin vuonna 1955. Tämän "lasimuoviveneen" suunnitteli ja sen valmistusta johti Merivoimien Esikunnan laivanrakennustoimiston päällikkö insinöörikomentajakapteeni Teuvo Ilmari Riki. Tämän 4,27 metriä pikän 60 kiloisen veneen laidat olivat 3–4 mm paksut. Veneeseen voitiin asentaa 1,1–2,2 kW (1,5–3 hv) perämoottori, joka antoi sille 11 km/h (6 solmun) nopeuden [1].
Katso myös
Lähteet
- [1] Navigator 1955:7–8 s. 188