Teno (joki)

Teno
	; Teno. Piltamon (pohjoissaameksi Bildán) koskialue Suomen puolelta nähtynä
Alkulähde	Kaarasjoen ja Inarijoen yhtymä
Laskupaikka	Tenovuono, Barentsinmeri ; 70°30′00″N, 28°23′45″E
Maat	Suomi, Norja
Pituus	250 km
Valuma-alue	16386 km²
	Infobox OK

Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 13. marraskuuta 2024, perustui tähän versioon.

Hakusana ”Tenojoki” ohjaa tänne. Joen mukaan nimetystä asteroidista kertoo artikkeli 2774 Tenojoki.

Teno

Teno tai Tenojoki (pohjoissaameksi Deatnu, ruots. Tana älv,^[2] norj. Tana, myös Tanaelva) on Tenojoen vesistön laskujoki ja myös Suomen ja Norjan välinen rajajoki. Se on myös maineikas ja suosittu kalastusvirta, Pohjois-Euroopan suurin ja tuottoisin luonnontilainen lohijoki.^[3]^[4]

Tenojoki kulkee Utsjoella jääkauden muodostamassa laaksossa, joka on pisin laakso Suomessa. Tenojoen laakso kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. ^[5]^[6]

Rajajoki

Tenon pituutta voidaan sanoa ”mittaamattomaksi” – niin paljon erilaisia lukuja joesta esitetään. Saman virtaavan uoman eri osuuksia kutsutaan myös peräti neljällä eri nimellä ennen sen vesien Jäämereen laskemista. Pääuoma alkaa Käsivarren juuresta Peltotunturin (katso myös Ivalojoki) kupeelta Rajajokena ja jatkuu sitten Kietsimäjokena Angeliin, missä se yhtyy Inarijokeen. Varsinainen Teno alkaa Utsjoen Karigasniemen kylän liepeiltä, Kaarasjoen ja Inarijoen yhtymäkohdasta. Tästä se virtaa edelleen Suomen ja Norjan rajajokena 152 kilometrin matkan Nuorgamiin asti ja tästä vielä 50 kilometrin matkan Tenonvuonoon kokonaan Norjan alueella.

Suomen ja Norjan raja kulkee jokirajana Tenon vesistössä 294 kilometrin matkan pitkin joen syväväylää. Syväväylän kohta muuttuu jatkuvasti. Rajalinjan sijainti tarkistetaan aluksi ortoilmakuvista tehdyiltä kartoilta ja ilmasta käsin helikopterilla. Tulkinnanvaraisissa paikoissa tehdään luotaus.^[7] Raja tarkistetaan 25 vuoden välein, viimeisin rajankäynti tehtiin vuonna 2000. Tarkistettu rajalinja tuli voimaan 1. helmikuuta 2003.

Pitkin Tenojokea Karigasniemeltä Nuorgamiin kulkee seututie 970 eli Tenontie, jota on sanottu Suomen kauneimmaksi tieksi. Myös Norjan puolella kulkee tie lähellä Tenojokea.

Sillat

Varsinaisen Tenon yli johtaa kaksi maantiesiltaa. Toinen sijaitsee E6-/E75-teillä Tenon kunnan keskustaajamassa; sillan samoin kuin taajamankin nimi on Tana bru, sananmukaisesti Tenon silta. Silta otettiin käyttöön vuonna 1948, mutta on sittemmin korvattu uudella. Utsjoen kuntakeskuksen ja Tenon Roavvegieddin välillä, osana E75-tietä, sijaitsee puolestaan Saamen silta, joka valmistui vuonna 1993.

Lisäksi Inarijoen yli kulkee maantiesilta juuri ennen Kaarasjoen suuta, Karigasniemen ja Kaarasjoen kuntakeskuksen välillä. Tällä sillalla yhdistyy Suomen kantatie 92 Norjan samannumeroiseen valtatiehen.

Kuvasto

Tenojoki syksyllä Suomen puolelta nähtynä.
Tenojoki virtaa Utsjoen ja Tenon kuntia yhdistävän Saamen sillan alapuolella.
Jäidenlähtö Tenojoessa 19.5.2021.
Tenojoki Utsjoen ja Nuorgamin välillä toukokuussa 2021.
Näkymä Tenontieltä joelle ja Norjaan.

Lähteet

Kalastus Tenolla (Internet Archivessa, tallennettu 6.8.2013) 16.5.2013. Lapin TE-keskus. Arkistoitu 6.8.2013. Viitattu 3.7.2014.

Viitteet

↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
↑ https://kaino.kotus.fi/svenskaortnamn/?a=find&qfind=Tana+älv
↑ Tenojoen vesistöalue (68) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.
↑ Tenoinfo (PDF) 2014. Maa- ja metsätalousministeriö, Lapin ELY-keskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Arkistoitu 2.2.2015. Viitattu 3.7.2014.
↑ Marjut Kokko, Marika Koskiniemi: Tenonlaakson maisemanhoito- ja käyttösuunnitelma. Piesjoki - Nuvvus. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-5062-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 26.6.2023).
↑ Utsjoen Tenonlaaksoon Suomen kuudes maisemanhoitoalue – ensimmäinen saamelaisten kotiseutualueelle Valtioneuvosto. 1.6.2022. Viitattu 26.6.2023.
↑ Tätilä, Pekka: Suomen ja Norjan rajankäynti. Maankäyttö-lehti, 2003, nro 3, s. 32–34. Maankäyttö ry. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 3.7.2014.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teno (joki) Wikimedia Commonsissa

NVE Atlas (Kartta Norjan vesistöalueista) Norges vassdrags- og energidirektorat. Arkistoitu 26.6.2014. Viitattu 24.2.2012. (norjaksi)
Alueinfo Nuorgamin Lomakeskuksen sivuilla

[me-1] Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4

[2] ttps://kaino.kotus.fi/svenskaortnamn/?a=find&qfind=Tana+älv

[jw-3] Tenojoen vesistöalue (68) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2023.

[tenoinfo-4] Tenoinfo (PDF) 2014. Maa- ja metsätalousministeriö, Lapin ELY-keskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Arkistoitu 2.2.2015. Viitattu 3.7.2014.

[5] Marjut Kokko, Marika Koskiniemi: Tenonlaakson maisemanhoito- ja käyttösuunnitelma. Piesjoki - Nuvvus. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-5062-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 26.6.2023).

[6] Utsjoen Tenonlaaksoon Suomen kuudes maisemanhoitoalue – ensimmäinen saamelaisten kotiseutualueelle Valtioneuvosto. 1.6.2022. Viitattu 26.6.2023.

[maankaytto-7] Tätilä, Pekka: Suomen ja Norjan rajankäynti. Maankäyttö-lehti, 2003, nro 3, s. 32–34. Maankäyttö ry. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 3.7.2014.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]