Sukupuolidysforia

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 30. kesäkuuta 2024 kello 10.47 käyttäjän Expulldordiamania (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sukupuolidysforia on voimakas pahan olon ja ahdistuneisuuden tunne, joka aiheutuu ihmisen kokemasta sukupuoliristiriidasta.[1]

Oireet

Kun ihmisen sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määritettyä sukupuoltaan tai muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta, hän kokee sukupuoliristiriitaa. Tästä voi seurata sukupuolidysforia, jolloin ihminen alkaa voida pahoin ja ahdistua.[1]

Sukupuoliristiriita ei aina johda dysforian kokemiseen. Sukupuolidysforia voi olla lievää, mutta se voi myös aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta, heikentää toimintakykyä ja hankaloittaa arkea.[1]

Ilmenemismuodot

Transsukupuolisilla voi olla krooninen sukupuolidysforia, jossa ihminen ei koe biologista sukupuoltaan omakseen. Jotkut transsukupuoliset pyrkivät poistamaan itsestään fyysisen sukupuolensa merkit ja korvaamaan ne kokemansa sukupuolen merkeillä. Tämän voi tehdä hormonihoidolla tai sukupuolenkorjausleikkauksella.[2]

Lapsuuden tai nuoruuden sukupuoli-identiteettiongelmiin kuuluu yleensä sopeutumattomuus tavanomaisiin sukupuolirooleihin. Tällöin lapsen tai nuoren leikit ja luonteenpiirteet vastaavat vastakkaiseen sukupuoleen yhdistettyjä. Hän saattaa myös ilmaista halunsa olla vastakkaista sukupuolta, vaikka ei sanokaan uskovansa olevan sitä. Tyttömäisistä pojista kasvaa usein homoseksuaaleja. Jotkut heistä pukeutuvat naisten vaatteisiin. Transvestiittiset fetisistit ristiinpukeutuvat seksuaalisen kiihotuksen vuoksi. Kaikilla ristiinpukeutujilla ei kuitenkaan ole sukupuolidysforiaa.[2]

Myös joillakin intersukupuolisilla on sukupuolidysforia, mutta useimmat heistä ovat tyytyväisiä siinä sukupuoliroolissa, johon heidät on kasvatettu.[2]

Tyypit

Kehodysforialla tarkoitetaan ahdistuksen, inhon ja vierauden tunnetta omia kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan.[1] Kehodysforiasta kärsivä voi kokea murrosiän aiheuttamat kehon muutokset vääränlaisiksi ja pyrkiä peittämään kehossaan tapahtuvia muutoksia esimerkiksi sitomalla rintansa. Sukupuolityyppiset ominaisuudet kuten lantion muoto tai puheääni voivat tuntua omaan kehoon ja identiteettiin sopimattomilta ja vääriltä.[3][4]

Sosiaalista dysforiaa voivat aiheuttaa muun muassa muiden ihmisten fyysisten ominaisuuksien perusteella itseen liitetyt sukupuolirooliodotukset ja sukupuolittunut puhe. Monet transsukupuoliset vetäytyvätkin dysforian vuoksi sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteiden solmimisesta voi tulla hankalaa.[3][4]

Aiheuttajat

Sukupuolidysforian arvellaan aiheutuvan biokemiallisten tai fysiologisten tekijöiden sekä kriittisten kausien ja sosiaalisten kokemusten yhteisvaikutuksesta.[2] Sukupuolidysforian riskiä voi kasvattaa tiettyjen hormonien ja sukupuolityypillisten geenien vaikutus kohdussa sikiönkehityksen kriittisinä aikoina.[2]

Ikäkaudella noin 18 kuukauden iästä viiden tai kuuden vuoden ikään lapsi oppii samastumaan vain yhden sukupuolen edustajiin ja erottamaan toisen sukupuolen itselleen vastakkaiseksi sukupuoleksi. Näin hänelle määrittyy sukupuoli-identiteetti. Joskus lapsi kuitenkin oppii kummankin sukupuolen mentaalimallin erottelematta niitä omaksi identiteetikseen ja vastakkaiseksi sukupuoleksi, vaan kummankin sukupuolen ominaisuudet pätevät jollain tavoin itseen. Tämä voi johtaa hämmennykseen ja sellaiseen sukupuolidysforiaan, joka voi aikuisena kehittyä transsukupuolisuudeksi.[2]lähde?

Vuonna 2015 julkaistussa italialaistutkimuksessa havaittiin, että 30 prosenttia sukupuolidysforian vuoksi hormonihoitoa saavista sairastaa dissosiaatiohäiriötä ja 46 prosenttia on altistunut lapsuudenaikaiselle traumaattiselle kokemukselle.[5]

Muut kuin transsukupuolisuuden tyyppiset sukupuolidysforiat ovat osittaisempia tai episodisempia ilmentymismuodoissaan, ja ne saattavat kehittyä vasta myöhemmällä iällä. Syynä voi olla esimerkiksi jokin traumaattinen seksikokemus, epätasapainoinen murrosiän aikainen kehitys, tai sukupuolisesti hämmentävät ajatukset.[2][6]

Epidemiologia

Komorbiditeetti

Sukupuoliahdistuksesta kärsivillä nuorilla esiintyy runsaasti masennus- ja ahdistusoireita sekä syömishäiriöitä, itsensä vahingoittamista ja autismia.[7]

Vuosina 2016–2018 Ruotsissa sukupuolidysforiasta kärsivien 13–17-vuotiaiden biologisten naispotilaiden komorbidisuus ahdistuneisuuden kanssa oli 32 % ja masennuksen kanssa 29 %.[8] Vastaavat prosentit 13–17-vuotiailla biologisilla miespotilailla olivat ahdistuneisuudelle 21 % ja masennukselle 14 %.[8] Vuoden 1991 vertailututkimuksessa sukupuolidysforialla diagnosoitujen biologisten miespotilaiden äideistä 53 % täytti epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin kriteerit, tai heillä oli masennuksen oireita, verrattuna vain 6 %:iin normaalien poikien äideistä.[9]

Potilaiden määrän kasvu

Sukupuoliahdistuksen vuoksi hoitoon hakeutuvien alaikäisten määrä on kasvanut voimakkaasti länsimaissa 2010-luvulta lähtien.[7]

Ruotsissa sukupuolidysforialla diagnosoitujen potilaiden määrä on moninkertaistunut vuosien 2005 ja 2018 välillä. Vuonna 2005 sukupuolidysforiapotilaiden määrä 100 000 henkilöstä oli noin 1, kun taas vuonna 2018 vastaava määrä oli 6–12 potilasta 100 000:sta riipuen biologisesta sukupuolesta.[8]

Spekulaatio psykologisesta epidemiasta

Erityisesti murrosiässä olevien biologisten naisten osuus sukupuolidysforialla diagnosoitujen ihmisten keskuudessa on suurentunut viime vuosina merkittävästi.[8][10] Nopeaherätteinen sukupuolidysforia (engl. rapid-onset gender dysphoria, ROGD) on uusi nimitys ilmiölle, jossa aiempaa vanhemmat potilaat ovat alkaneet kokea aiempaa nopeammin sukupuolidysforian oireita, mikä on ollut suoraan yhteydessä sukupuolidysforiasta kärsivien potilaiden määrän moninkertaistumiseen viime vuosikymmeninä.[11] On arveltu, että sukupuolidysforialla diagnosoitujen potilaiden määrän voimakas lisääntyminen johtuu psykologisesta epidemiasta, ja ROGD-käsite on syntynyt tämän myötä kuvaamaan näitä psykologiselle epidemialle altistuneita potilaita.[11][12] Psykologi Erica Anderson kommentoi The Washington Postin artikkelissa, että moni nuori ryhtyy transsukupuoliseksi, koska se on trendikästä, mikä viittaa psykologiseen epidemiaan.[13] Toisaalta väitteitä, että transsukupuolisuuden suhteen on olemassa psykologinen epidemia, on myös arvosteltu.[14]

Seuraukset

Hoitamattoman sukupuoliristiriidan väitetään voivan johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen ja aiheuttavan esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta. Itsemurhariskin on väitetty kohonneen merkittävästi: esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa.[15][3][16] Toisaalta sukupuolidysforian komorbiditeetti sekä masennuksen että ahdistuksen kanssa on erittäin merkittävää.[17]

Paraneminen ilman hoitoa

Sukupuolidysforian/sukupuoli-identiteettihäiriön paranemisprosentti pitkäaikaisseurannassa ilman hoitoa
Tekijä(t) Vuosi Paranemisprosentti (%) Lisätietoa
C. W. Davenport 1986 86 % n=10, biologisia miehiä, joista 29 % homoseksuaaleja[18]
Richard Green 1987 98 % n=44, biologisia miehiä, joista 75 % homoseksuaaleja[19]
Robert J. Kosky 1987 100 % n=7, biologisia miehiä, joista vain kolmen seksuaalisuus tiedossa; 33 % homoseksuaaleja[20]
Kelley D. Drummond, Susan J. Bradley, Michele Peterson-Badali, Kenneth J. Zucker 2008 88 % n=25, biologisia naisia, joista 56 % homo- tai biseksuaaleja)[21]
Madeleine S. C. Wallien , Peggy T. Cohen-Kettenis 2008 potilasmääriin suhteutettu keskiarvo 62 %, jossa 70 % biologisilla miehillä ja 36 % biologisilla naisilla n=77, joista 59 biologista miestä ja 18 biologista naista[22]
Thomas D. Steensma 2013 potilasmääriin suhteutettu keskiarvo 49 %, jossa 57 % biologisilla miehillä ja 38 % biologisilla naisilla n=127 (54 miehiä ja 39 naisia, huom. 35 ei vastannut seurantakyselyyn), joista 81 % biologisista miehistä attraktion kannalta homo- tai biseksuaaleja ja sama prosentti biologisilla naisilla 68 %[23]
Devita Singh, Susan J. Bradley, Kenneth J. Zucker 2021 88 % n=139, biologisia miehiä, joista 64 % homo- tai biseksuaaleja[24]

Kaikkien tutkimusten paranemisprosenttien keskiarvo suhteutettuna potilasmääriin on 73 %. Kaikkien tutkimusten homo- tai biseksuaalien osuus potilaista suhteutettuna potilasmääriin oli 68 %. Käytännössä mikäli tarkastellaan neljää potilasta, jolla on sukupuolidysforia, tilastollisesti kolme paranee ilman hoitoa ja joko kaksi tai kolme on homo- tai biseksuaaleja. Toisin sanoen suurin osa sukupuolidysforiasta kärsivistä potilaista paranee ilman hoitoa ja suurin osa heistä on homo- tai biseksuaaleja. On huomioitavaa, että skupuolidysforiasta kärsivien biologisten naisten paranemisprosentti ilman hoitoa vaikuttaa olevan hieman biologisia miehiä pienempi.[18][19][20][21][22][23][24]

Hoito

Sukupuolidysforian aiheuttamia oireita voidaan hoitaa psykoterapeuttisin, fysioterapeuttisin ja lääketieteellisin keinoin.[1]

Psykoterapiassa henkilöä opetetaan toimimaan dysforian tuottaman ahdistuneisuuden kanssa. Siinä pyritään löytämään keinoja tukemaan arkea.[1]

Fysioterapiassa tuetaan henkilön kehollista jäsentämistä muun muassa kokemuksellisen oppimisen avulla.[1] Lääketieteellisiä keinoja käytetään muokkaamaan henkilön kehon piirteitä vastaamaan omaa sukupuolen kokemusta.[1]

Esipuberteettiselle lapselle voidaan antaa murrosiän keskeyttävä estolääkitys, jolloin dysforiaa aiheuttavat kehon muutokset eivät tapahdu. Murrosikää lykkäävillä hormoniblokkerihoidoilla voidaan estää translapsen kehon muuttuminen ei-haluttuun suuntaan, välttää tulevat korjausleikkaukset sekä vahvistaa ja ylläpitää translapsen hyvinvointia. Puberteettia lykkämällä lapsi saa lisää aikaa itsetutkiskeluun.[25][26]

Hoidon arvostelua

Lastenlääkäri Hilary Cassin johtaman selvityksen mukaan näyttö ei tue sitä, että murrosiän pysäyttäminen hormoniblokkereilla lievittäisi sukupuoliahdistusta tai vähentäisi itsemurhia. Iso osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui heikkolaatuiseksi. Tuloksia oli liioiteltu ja vääristelty sekä julkaisuissa että julkisessa keskustelussa, joka suuntaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Stonewall-järjestö ilmoitti tukevansa raporttia ja toivoi, että sen suosituksia noudatetaan. Raportin mukaan vain Suomessa ja Ruotsissa hoitosuositukset vastaavat tieteellistä näyttöä.[27] Suomalaisen nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltialan mukaan transaktivistien väitteet sukupuolidysforiaa kokevien nuorten lisääntyneestä itsemurhariskistä ovat vastuutonta disinformaatiota, eivätkä korjaushoidot torju itsemurhia.[28]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h Mistä sukupuolen moninaisuudessa on kyse? Sukupuoliristiriita ja dysforia. Mielenterveystalo. Arkistoitu 27.8.2022. Viitattu 27.8.2022.
  2. ↑ a b c d e f g Lehne, Gregory K. (toim. Bullough, Vern L. & Bullough, Bonnie): ”Gender Dysphoria”, Human Sexuality: An Encyclopedia, s. 242–245. Routledge, 2013. ISBN 0-8240-7972-8
  3. ↑ a b c Transsukupuolisuus Transtukipiste. Arkistoitu 2.5.2017. Viitattu 12.2.2017.
  4. ↑ a b Aino Mattila, Leena Heinonen, Anna Mäntymäki, Nina Uusi-Mäkelä ja Monica Ålgars: Sukupuolen korjauksen vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  5. ↑ Marco Colizzi, Rosalia Costa, Orlando Todarello: Dissociative symptoms in individuals with gender dysphoria: is the elevated prevalence real? Psychiatry Research, 30.3.2015, 226. vsk, nro 1, s. 173–180. PubMed:25656174 doi:10.1016/j.psychres.2014.12.045 ISSN 1872-7123 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi: "Toivon, että olisi ollut muita tapoja käsitellä ongelmiani" yle.fi. Viitattu 14.3.2021.
  7. ↑ a b Annikka Mutanen: Nuorten sukupuoliahdistuksen syyt ovat yksilöllisiä ja hoidonkin pitää olla, sanoo Britannian jättiselvitys Helsingin Sanomat. 17.4.2024. Viitattu 30.6.2024.
  8. ↑ a b c d e Olivia Wigzell, "Utvecklingen av diagnosen könsdysfori: Förekomst, samtidiga psykiatriska diagnoser och dödlighet i suicid," Socialstyrelsen, 2020. [1](https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/ovrigt/2020-2-6600.pdf)
  9. ↑ S. Marantz, S. Coates, "Mothers of boys with gender identity disorder: a comparison of matched controls," Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, March 1991; 30(2):310-315, doi:10.1097/00004583-199103000-00022. PMID: 2016237. [2](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/2016237/)
  10. ↑ Hannah Barnes, "The crisis at the Tavistock's child gender clinic," BBC Newsnight, 30 March 2021. [3](https://www.bbc.com/news/uk-56539466)
  11. ↑ a b Wadman, Meredith: 'Rapid onset' of transgender identity ignites storm. Science, 7 September 2018, 361. vsk, nro 6406, s. 958-959. doi:10.1126/science.361.6406.958 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ Marchiano, Lisa: Outbreak: On Transgender Teens and Psychic Epidemics. Psychoanalytic Review, 06 October 2017, 104. vsk, nro 4, s. 345-366. doi:10.1080/00332925.2017.1350804 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Solovitch, Sara: When kids come in saying they are transgender (or no gender), these doctors try to help. The Washington Post, 21 January 2018. Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Turban, Jack L.: Sex Assigned at Birth Ratio Among Transgender and Gender Diverse Adolescents in the United States. Pediatrics, August 3, 2022, 150. vsk, nro 3, s. e2022056567. American Academy of Pediatrics. doi:10.1542/peds.2022-056567 Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Transsukupuolisuus Trasek. Viitattu 12.2.2017.
  16. ↑ National Transgender Discrimination Survey Report on health and health care Lokakuu 2010. National Center for Transgender Equality. Arkistoitu 26.1.2017. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Paz-Otero María ym.: A 2020 Review of Mental Health Comorbidity in Gender Dysphoric and Gender Non-Conforming People Journal of Psychiatry Treatment and Research. 3/2021. Viitattu 17.5.2024.
  18. ↑ a b Davenport, C. W.: A follow-up study of 10 feminine boys. Archives of Sexual Behavior, 1986 Dec, 15. vsk, nro 6, s. 511-7. PubMed:3800642 doi:10.1007/BF01542316 Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ a b Green, Richard: The "sissy Boy Syndrome" and the Development of Homosexuality, s. 416. Yale University Press, 1987. Teoksen verkkoversio.
  20. ↑ a b Kosky, Robert J.: Gender-Disordered Children: Does Inpatient Treatment Help? The Medical Journal of Australia, 1987 Jun 1. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ a b Drummond, Kelley D; Bradley, Susan J; Peterson-Badali, Michele; Zucker, Kenneth J: A follow-up study of girls with gender identity disorder. Dev Psychol, 2008-01, 44. vsk, nro 1, s. 34-45. PubMed:18194003 doi:10.1037/0012-1649.44.1.34
  22. ↑ a b Wallien, Madeleine S. C.; Cohen-Kettenis, Peggy T.: Psychosexual outcome of gender-dysphoric children. Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 2008 Dec, 47. vsk, nro 12, s. 1413-1423. PubMed:18981931 doi:10.1097/CHI.0b013e31818956b9 Artikkelin verkkoversio.
  23. ↑ a b Steensma, Thomas D.; McGuire, Jenifer K.; Kreukels, Baudewijntje P. C.; Beekman, Anneke J.; Cohen-Kettenis, Peggy T.: Factors associated with desistence and persistence of childhood gender dysphoria: a quantitative follow-up study. Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 2013 Jun, 52. vsk, nro 6, s. 582-590. PubMed:23702447 doi:10.1016/j.jaac.2013.03.016 Artikkelin verkkoversio.
  24. ↑ a b Singh, Devita; Bradley, Susan J; Zucker, Kenneth J: A Follow-Up Study of Boys With Gender Identity Disorder. Front Psychiatry, 29.3.2021, 12. vsk. PubMed:33854450 PubMed Central:8039393 doi:10.3389/fpsyt.2021.632784 ISSN 1664-0640
  25. ↑ Voiko nuoren sukupuolta korjata? 750 alaikäistä on hakeutunut sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin Yle Uutiset. Viitattu 24.5.2021.
  26. ↑ Admin: Linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista Trasek ry. 24.4.2018. Viitattu 24.5.2021.
  27. ↑ Nuorten sukupuoliahdistuksen syyt ovat yksilöllisiä ja hoidonkin pitää olla, sanoo Britannian jättiselvitys (HS Tiede) Helsingin Sanomat. 17.4.2024.
  28. ↑ Annikka Mutanen: Nuoruusiän suku­puoli­ahdistusta hoitava professori sanoo ei ala­ikäisten juridisen suku­puolen korjaukselle Helsingin Sanomat. 27.1.2023. Arkistoitu Viitattu 6.6.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sukupuolidysforia&oldid=22483119”