Emil Kauppi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. kesäkuuta 2024 kello 21.06 käyttäjän LKFbot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emil Kauppi.

Johan Emil Kauppi (vuoteen 1906 Kaupelin; 28. lokakuuta 1875 Uusikaupunki – lokakuu 1930[1]) oli suomalainen säveltäjä, pianisti ja kanteleensoittaja.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupin vanhemmat olivat työnjohtaja Johan Kauppi ja Kustaava Sandberg. Hän oppi Kangasalla pianon- ja urkujensoittoa ja jatkoi opintojaan Turun kanttori-urkurikoulussa ja 1895–1897 Helsingin musiikkiopistossa. Kauppi opiskeli lyhyen aikaa muun muassa Martin Wegeliuksen ja Jean Sibeliuksen johdolla ja piti sävellyskonsertit Helsingissä 1915 ja 1923. Teatteri- ja elokuvakapellimestarina hän toimi Helsingin lisäksi Tampereella ja Viipurissa, samoin kuin usean vuoden ajan Suomen Työväen Musiikkiliiton sihteerinä.

Kauppi oli vuodesta 1909 lähtien naimisissa Liina Lovisa Lindströmin (1883–1949) kanssa. Nummisuutarit-oopperansa kolmannen esityskerran jälkeen Kauppi matkusti Tampereelle ja katosi siellä lokakuussa 1930. Todennäköisesti hän teki itsemurhan, joskaan hänen tarkka kohtalonsa ei ole koskaan selvinnyt.[2] Vuonna 1981 Kangasalla paljastettiin kuvanveistäjä Mauno Juvosen muotoilema Kaupin pronssireliefi säveltäjän entisen kodin sijaintipaikalla.

Taiteellinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimuotoisimmat teoksensa säveltäjänä Kauppi toteutti oopperamusiikin parissa. Hänen sävellystuotantonsa käsittää kaksi oopperaa (Päiväkummun pidot Henrik Ibsenin tekstiin, 1925, ja Nummisuutarit Aleksis Kiven mukaan, 1930), kuusi operettia, näytelmämusiikkia (muun muassa laulunäytelmä Laivan kannella Pasi Jääskeläisen tekstiin, 1916), 50 yksinlaulua (joista suurin osa on julkaistu), 20 kuoroteosta, kymmenen pianoteosta sekä joitakin kamarimusiikkiteoksia. Lisäksi hän kirjoitti muutaman suppean musiikkiaiheisen oppikirjan, muun muassa kantelekoulun Oppikirja kanteleensoitossa 1904.[3]

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 377. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  1. Arkistoluettelo: Johan Emil Kauppi.[vanhentunut linkki] Kansalliskirjasto. Viitattu 7.1.2018.
  2. Säveltäjä Emil Kauppi kadoksissa. Kansan Lehti 15.11.1930, s. 5. (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.)
    Säveltäjä Kauppi on yhä edelleen kadoksissa. Kansan Lehti 9.1.1931, s. 2. (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.)
  3. Huttunen, Eeva: ”Emil Kauppi”, Suomen säveltäjiä I, s. 401–405. (Toimittanut Einari Marvia) Helsinki: WSOY, 1965.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]