Ford Motor Company

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. kesäkuuta 2024 kello 18.26 käyttäjän Savir (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 11. kesäkuuta 2024, perustui tähän versioon.
Hakusana ”Ford” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla Ford.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Osiot historia sekä hallinto varsin puutteellisesti ja sekavasti käsitelty.
Ford Motor Company
Tunnuslause Go Further (suom. Mene pidemmälle)
ISIN US3453708600
Perustettu 1903
Perustaja Henry Ford
Toimitusjohtaja Jim Farley
Puheenjohtaja William C. Ford, Jr.
Kotipaikka Dearborn, Michigan, Yhdysvallat
Toimiala autot, autojen osat
Tuotteet Ford
Lincoln
Motorcraft
Liikevaihto 136 264 miljoonaa USD (2011)
Liikevoitto 20 213 miljoonaa USD (2011)
Kotisivu www.ford.com
Fordin kokoonpanolinja vuodelta 1913.

Ford Motor Company (lyh. FoMoCo) on yhdysvaltalainen Henry Fordin 1903 Detroitissa perustama autonvalmistaja. Fordilla on omia itsenäistä suunnittelutyötänsä tekeviä tehtaita Yhdysvaltain lisäksi Britanniassa (perustettu 1911), Ranskassa (1916-1954)[1], Saksassa (perustettu 1925), Australiassa (perustettu 1925), Brasiliassa (perustettu 1925) ja Turkissa. Ford Motor Companyn tuotemerkkejä ovat Fordin lisäksi Lincoln.

Vuonna 2008 Ford tuotti 5,532 miljoonaa autoa ja työllisti noin 213 000 henkilöä ympäri maailman 90 tehtaassa. 2009 Ford tuotti 4,817 miljoonaa autoa. Fordin liikevoitto oli vuonna 2009 2,7 miljardia dollaria. Yhtymän omaisuuden arvioidaan olevan noin 200 miljardia dollaria.lähde?

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fordin Euroopan toimintojen päämaja sijaitsee Saksan Kölnissä.

Maaliskuussa 2008 Ford myi brittiläiset Jaguarin ja Land Roverin intialaiselle Tata Motorsille.[2] Vuonna 2010 Ford myi ruotsalaisen Volvon kiinalaiselle Geelylle.[3]

1990-luvun puolivälissä Ford tuotti voittoa myymällä isoja maastureita. 2000-luvun puolella yhtiö ajautui talousvaikeuksiin. Vuonna 2006 se tuotti tappiota 12,7 miljardia dollaria ja vuonna 2007 2,7 miljardia.

Alan Mulallyn johdolla Ford vältti konkurssin, joka kohtasi sen kilpailijoita General Motorsia ja Chrysleriä vuonna 2009. Vuonna 2011 yhtiön liikevaihto oli 136 264 miljoonaa dollaria ja liikevoitto 20 213 miljoonaa dollaria.[4]

Yhtiö oli vuoden 2012 Fortune 500 -listalla yhdeksännellä sijalla.[5]

Ford Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Ford-auto tuli Suomeen vuonna 1904. Auton myyjänä oli G. F. Stockmann ja sen osti apupappi Walter Lampen, jolle myyjä hankki myös autonkuljettajan. Kyseessä oli vuosikausiin ainoa Stockmannin tekemä autokauppa, koska liike palasi autotuonnin pariin vasta vuonna 1912.[6] Vuonna 1911 saivat Yhdysvalloissa siirtolaisina olleet veljekset Aleksander, Fritiof ja Tor Nyberg Fordin edustuksen Suomeen Fordin Pariisissa toimineelta edustajalta. Seuraavana vuonna veljekset aloittivat myyntitoimintansa Helsingissä ja heidän ensimmäinen myyntieränsä käsitti kolme Ford T -autoa. Ensimmäisen maailmansodan syttymiseen saakka Fordeja myytiin Suomessa eri puolilla maata toimineiden kahdeksan jälleenmyyjän kautta noin sata kappaletta.[7]

Fordin myyntiverkoston jälleenrakennus Suomessa alkoi vuonna 1919, jolloin Kööpenhaminaan perustettiin Ford-autojen kokoonpanotehdas Skandinavian maita varten ja Ford Motor Companyn agentit alkoivat etsiä Suomesta jälleenmyyjiä. Samana vuonna Oy Argos Ab sai yksinoikeuden Fordson-traktorien myyntiin Suomessa. Vuonna 1921 Ford Motor Company solmi maahantuontisopimuksen Korpivaara & Halla Oy:n kanssa. Osapuolet joutuivat kuitenkin pian erimielisyyksiin autojen markkinoinnista ja sopimus purkautui vuonna 1924. Tämän jälkeen Ford Motor Company vuokrasi Helsingin Hernesaaresta tehdas- ja konttoritilat, joihin suunniteltiin myös kokoonpanotehdasta. Vuonna 1926 perustettiin pääyhtiön alainen tytäryhtiö Ford Motor Company of Finland Oy, joka oli ensimmäinen Suomeen perustettu autotehtaan tytäryhtiö. Yhtiön nimi muutettiin vuonna 1937 Oy Ford Ab:ksi. Ennen toisen maailmansodan syttymistä alkoi Ford-autojen tuonti Yhdysvaltain ohella myös Britanniasta.[8] 1920- ja 1930-luvuilla Suomen Fordin alaisina olivat myös Ford-autojen myynti- ja huoltotoiminnot Virossa. Oy Ford Ab listautui Helsingin pörssiin vuonna 1938.[9] Vuonna 1939 Ford oli Suomen yleisin henkilöautomerkki yli neljäsosalla (26,7 prosenttia) rekisteröidyistä autoista.[10] Samaan vuoteen mennessä Suomeen oli tuotu yli 5 000 Fordson-traktoria.[9]

Talvisodan sytyttyä kaikki Fordin toiminnot evakuoitiin Vaasaan, josta ne palasivat Helsinkiin kesällä 1940. Yhdysvalloista tilattiin sodan aiheuttaman poikkeustilanteen helpottamiseksi 4 400 Ford-kuorma-autoa, jotka saatiin Suomeen kuitenkin vasta välirauhan aikana. Jatkosodan aikana Helsingin Hernesaaressa koottiin uusia ja kunnostettiin vaurioituneita ja sotasaaliiksi saatuja kuorma-autoja puolustusvoimien käyttöön.[9] Heti toisen maailmansodan jälkeen Suomeen tuotiin Ford Motor Companyn myöntämien suurten moottoriajoneuvoluottojen turvin Britanniasta oikeanpuoleisella ohjauksella varustettuja Fordson Sussex- ja Thames-kuorma-autoja vuosina 1945–1948.[11] Sodanjälkeisinä vuosina Ford-autoja alettiin tuoda myös silloisesta Länsi-Saksasta.[12] Vuosina 1946–1947 Oy Ford Ab varasi moottoriliikenteen ja maatalouden koneistamisen edistämis-, opetus- ja tutkimustyöhön yhteensä 15 miljoonaa markkaa ja vuonna 1947 perustettiin Henry Fordin säätiö, joka on myöntänyt apurahoja tekniikan alan ja maatalousoppilaitosten opiskelijoille sekä maatalouden ja liikenteen tutkimushankkeisiin.[13] Vuonna 1946 presidentti J. K. Paasikivi sai Ford Motor Companyn lahjana sen malliston hienoimman auton Lincoln V-12:n.[14]

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä Suomeen on tuotu Ford-autoja yhtymän tehtailta Yhdysvalloista, Britanniasta, Saksasta, Belgiasta, Ranskasta ja Brasiliasta. 1960-luvulle saakka kussakin maassa valmistetut Fordit olivat luonteeltaan niin erilaisia autoja, että ne olisi voitu luokitella kukin omaksi merkikseen. Vuoden 1969 lopussa Suomessa oli rekisterissä yli 73 000 brittiläistä ja runsaat 24 000 saksalaista Fordia.[15] Suosituimpia henkilöautomalleja 1960-luvulta 1980-luvulle olivat Anglia, Cortina, Taunus, Escort, Capri, Fiesta ja Sierra.[13] Ford-autojen tuontisatama siirrettiin ruuhkaantuneesta Helsingistä Hankoon vuonna 1963[16], mutta Hangon liikenteellisesti hankalan sijainnin vuoksi maahantuonti siirrettiin Turkuun rakennettuun uuteen vapaasatamaan vuonna 1969.[17] Yhdysvalloissa valmistettuja Fordeja markkinoitiin Suomessa aktiivisesti vuoteen 1967 saakka, minkä jälkeen niitä on tuotu maahan lähinnä erikoistilauksesta.[18] Oy Ford Ab:n liikevaihto vuonna 1982 oli 813,9 miljoonaa markkaa.[19] Vuoden 1988 lopussa Suomessa oli rekisterissä 170 791 Ford-henkilöautoa ja se oli kolmanneksi yleisin henkilöautomerkki Nissanin ja Toyotan jälkeen. Fordit muodostivat tällöin vajaat kymmenen prosenttia Suomen koko henkilöautokannasta (1 795 908 kappaletta).[20]

Hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jorma Ollila oli Fordin hallituksessa vuosina 2000–2008 samoin kuin Vodafonen hallituksen puheenjohtaja John Bond.[21]

Mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallit, Eurooppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorma-autot, Eurooppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ford StreetKa
    Ford StreetKa
  • 2004 Ford Focus
    2004 Ford Focus
  • 2004 Ford Mondeo
    2004 Ford Mondeo

Lakkautetut mallit, Eurooppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • OSI-Ford 20M TS
    OSI-Ford 20M TS
  • 1996 Ford Escort RS
    1996 Ford Escort RS
  • Ford Scorpio Limousine
    Ford Scorpio Limousine
  • Ford Sierra Sapphire
    Ford Sierra Sapphire

Nykyiset mallit, Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 2018 Ford Expedition.
    2018 Ford Expedition.
  • 2017 Ford F-150.
    2017 Ford F-150.
  • 2009 Ford Taurus.
    2009 Ford Taurus.

Lakkautetut mallit, Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1921 Ford Model T roadster
    1921 Ford Model T roadster
  • 1931 Ford Model A coupe
    1931 Ford Model A coupe
  • 1932 Ford Deuce Coupe Hot Rod
    1932 Ford Deuce Coupe Hot Rod
  • 1955 Ford Fairlane Victoria
    1955 Ford Fairlane Victoria
  • 1961 Ford Galaxie Sunliner
    1961 Ford Galaxie Sunliner
  • 1965 Ford GT40
    1965 Ford GT40
  • 1973 Ford Pinto Pangra
    1973 Ford Pinto Pangra
  • Ford Gran Torino
    Ford Gran Torino

Mallit, Australia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Fairlane
  • Falcon
  • LTD
  • Territory

Mallit, Brasilia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ford Cargo

Nykyiset mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • P100
  • EcoSport
  • Fiesta
  • Ka

Entiset mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cargo

Mallit, Etelä-Afrikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallit, Intia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallit, Kiina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mallit, Turkki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ford Cargo
  • Cargo
  • F-Max

Traktorit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ford (traktori)

Ford Motor Company on valmistanut myös traktoreita.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ford Societé Anonyme Française - Poissy (Aloitussivu, alasivuilla laajalti tietoja Ford SAF:n historiasta ja malleista) dvole.free.fr. Viitattu 15.3.2022. (ranskaksi)
  2. ↑ Intian suurin autovalmistaja ostaa Fordilta Jaguarin ja Land Roverin Ylen uutiset. 26.3.2008. Viitattu 27.11.2021.
  3. ↑ Volvo myytiin Kiinaan Ylen uutiset. 28.3.2010. Viitattu 27.11.2021.
  4. ↑ Ford Motor CNN Money. Viitattu 6.6.2013.
  5. ↑ Fortune 500 Full List CNN Money. Viitattu 6.6.2013.
  6. ↑ U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 33. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.
  7. ↑ Moisala 1983, s. 40–41.
  8. ↑ Moisala 1983, s. 90–91.
  9. ↑ a b c Moisala 1983, s. 363.
  10. ↑ Moisala 1983, s. 100.
  11. ↑ Markku Mäkipirtti: Brittiautot Suomessa, s. 22 ja 26. Tampere: Apali Oy, 2010. ISBN 978-952-5026-98-6.
  12. ↑ Timo Laitinen: Auto 70-luvulla: nousun ja kriisin vuosikymmenellä (2. painos), s. 78. Helsinki: Alfamer Oy, 2013. ISBN 978-952-472-003-8.
  13. ↑ a b Moisala 1983, s. 364.
  14. ↑ Kimmo Levä (toim.): Auton vuosisata (Mobilia-vuosikirja 1999), s. 92. Kangasala: Mobilia Säätiö, 1999.
  15. ↑ Laitinen 2013, s. 72–80.
  16. ↑ Olli J. Ojanen: Ford – Englannin Fordit, s. 72. Helsinki: Alfamer Oy, 1998. ISBN 952-5089-26-6.
  17. ↑ Ojanen 1998, s. 93.
  18. ↑ Laitinen 2013, s. 81.
  19. ↑ Moisala 1983, s. 366.
  20. ↑ Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1990, s. 42. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1990.
  21. ↑ Jorma Ollila jättää Fordin hallituksen, Helsingin Sanomat 19.10.2008 A4

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rahunen, E.: Oy Ford Ab 50 vuotta 1926–1976. Piirteitä Suomen Ford–historiasta. Helsinki 1976.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ford_Motor_Company&oldid=22442060”