L

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 22. huhtikuuta 2024 kello 09.42 käyttäjän 85.194.216.113 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kirjaimesta. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

L (l) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdestoista kirjain. L-kirjaimen nimi on suomen kielessä äl (aiemmin myös el)[1] ja äännearvo [l].

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista L-kirjainta vastaa lambda (Λ, λ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan Л (л).

Historiaa

Alkuperältään L-kirjain on peräisin muinaisseemiläisestä kirjainmerkistä lamed. Tästä kehittyi puolestaan kreikan lambda, josta taas syntyi latinan l-kirjain.[2]

L suomen kielessä

L-kirjaimella merkitään suomen kielessä lateraalikonsonanttia [l]. L ääntyy periaatteessa samalla tavalla kaikissa asemissa, mutta vokaaliympäristö vaikuttaa sen laatuun ja paikkaan jonkin verran. Eräissä murteissa l on vahvasti palataalistunut (i- tai j-värinen).[3]

Suomen kielessä on joitain l-kirjaimeen päättyviä sanoja.

Muita esitystapoja

L l
ASCII 76 108
Unicode U+004C U+006C

L-kirjaimen merkityksiä

Pienen l:n merkityksiä

  • l on arvosana laudatur.[4]
  • l. on suomessa eli-sanan lyhenne.
  • l. on suomessa läänin lyhenne.[4]
  • l tai L on litran tunnus.

Ison L:n merkityksiä

Lähteet

  1. Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. Ravila, Paavo et al. 1963. Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica. Keuruu: Otava.
  3. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.4 Likvidat l, r) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 18.7.2013. Viitattu 18.8.2014.
  4. a b c d Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 31.5.2012. Viitattu 9.4.2013.
  5. Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana L. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla