ASLA-Fulbright-stipendi

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 20. huhtikuuta 2024 kello 09.53 käyttäjän Kotivalo (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 20. huhtikuuta 2024, perustui tähän versioon.
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Täsmennys: Enwikin mukaan ohjelma toimii 49 maassa, ei vain Suomessa.

ASLA-Fulbright-stipendi on ASLA-Fulbright Graduate Grants -ohjelmasta suomalaisille jatko-opiskelijoille myönnettävä stipendi jatko-opiskeluun tai tutkimukseen Yhdysvalloissa. Sen myöntää Helsingissä toimiva Fulbright Center (Suomen ja Yhdysvaltain opetusalan vaihtotoimikunta), ja toiminta on osa laajempaa kansainvälistä Fulbright Program -stipendiohjelmaa.

Stipendin suuruus on 15 000 tai 28 000 dollaria. Stipendin ohella ohjelmaan kuuluu lisäetuuksia ja ohjelmapalveluita, kuten vakuutus, henkilökohtainen neuvonta sekä tutustuttaminen amerikkalaiseen kulttuuriin, opiskelujärjestelmään ja tuleviin opintoihin Yhdysvalloissa.

Fulbright-ohjelma perustuu Yhdysvaltain kongressin vuonna 1946 säätämään lakiin, jolla tulot Yhdysvaltojen toisen maailmansodan ylijäämävarastojen myynnistä sijoitettiin kansainväliseen stipendiaattitoimintaan. Lain aloitteentekijänä oli demokraattisenaattori J. William Fulbright. Suomi liittyi ohjelmaan vuonna 1952, mutta jo sitä ennen 30–40 suomalaista lähti vuosittain Yhdysvaltoihin vuonna 1948 perustetun Yhdysvaltojen tieto- ja koulutusvaihtotoimiston USIE:n kautta[1].[2]

Asla-stipendi (Amerikan Suomen lainan apuraha) oli puolestaan Yhdysvalloissa 1949 säädettyyn lakiin perustunut apurahajärjestelmä, johon käytettiin Suomen Yhdysvalloilta vuonna 1919 saaman lainan korot ja lyhennykset vuoteen 1984, jolloin laina olisi kokonaan maksettu takaisin.[3] Syksyllä 1975 J. William Fulbrightin vieraillessa Suomessa stipendiohjelmasta päätettiin kuitenkin tehdä pysyvä. Asiasta oli sovittu Urho Kekkosen ja Yhdysvaltain presidentin Gerald Fordin kesken aiemmin kesällä Helsingin ETYK-huippukokouksessa.[4].

ASLA-stipendi jakaantui neljään eri stipendimuotoon:

  • Leader-stipendi myönnettiin eri alojen merkittäville johtohenkilöille 2–6 kuukauden Yhdysvaltain matkaa varten
  • Researcher-stipendi myönnettiin korkeakoulututkinnon suorittaneille asiantuntijoille 6–9 kuukauden matkaa ja tieteellistä työtä varten
  • Teacher myönnettiin opettajille puolen vuoden opiskelumatkaa varten
  • Graduade student myönnettiin korkeakouluasteen jatko-opiskelijoille lukukauden mittaista Yhdysvalloissa opiskelua varten.[3]

ASLA-stipendien merkitys oli suurimmillaan 1950- ja 1960-luvulla, jolloin Yhdysvalloista tuli stipendiaattien mukana Suomeen "tuotannon rationalisoinnin" aate. ASLA-stipendin turvin opiskeli Yhdysvalloissa vuosina 1950–1965 arviolta 1 700 suomalaista.[3] Stipendijärjestelmän suosio jatkui 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin Asla-Fulbright-stipendiaattina opiskelu Yhdysvalloissa edisti huomattavasti akateemista uraa Suomessa muun muassa lääketieteen ja yhteiskuntatieteiden alalla. Vuoteen 1994 mennessä noin 3 000 suomalaista oli järjestelmän perustamisvuodesta 1950 alkaen ollut Asla-stipendiaattina Yhdysvalloissa.[5]

Jotkut stipendiohjelmaan osallistuneista eivät palanneet Suomeen, vaan jäivät tekemään tutkijanuraa ulkomaille. Heitä olivat kromosomitutkija Eeva Therman-Patau, fyysikot Matti Nurmia, Eyvind Wichmann ja Alvar Wilska, kemisti Christer Nordman, matemaatikot Lars Ahlfors ja Leo Sario sekä sosiologi Sakari Sariola.[5]

Vuonna 2002 Suomen Fulbright-toiminnassa alettiin solmia strategisia yhteistyösopimuksia suomalaisten korkeakoulujen, säätiöiden ja tiedeyhteisöjen kanssa. Pian ilmeni tarve muuttaa FUSEEC (Suomen ja Yhdysvaltain opetusalan vaihtotoimikunta) säätiömuotoon, joka tapahtui vuonna 2016. Nimeksi tuli The Fulbright Finland Foundation eli Fulbright Suomi -säätiö sr.[6]

Kirjastoapurahat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1950–1967 Asla-varoja osoitettiin myös suomalaisille tieteellisille kirjastoille yhdysvaltalaisten julkaisujen ja välineiden hankintoja varten.[7] Vuosina 1950–1965 niiden yhteissumma oli noin 1,4 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria[8].

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asla-Fulbright-ohjelmaa on kritisoitu suomalaisen akateemisen elämän ja koko kulttuurin yksipuolistamisesta angloamerikkalaiseen suuntaan. Sotia edeltäneistä laajoista yhteyksistä Keski-Euroopan maiden yliopistoihin siirryttiin painottamaan jatko-opintoja yhdysvaltalaisissa yliopistoissa, mikä on kriitikoiden mukaan edesauttanut muun muassa englannin kielen ylikorostumiseen suomalaisessa tieteessä ja jokapäiväisessä elämässä.[5][9]

Asla-stipendit ovat saaneet kritiikkiä myös suunnittelun ja koordinoinnin puutteesta ja liian lyhyestä, korkeintaan yhden lukuvuoden kestostaan. Suomessa jo alan loppututkinnon suorittanut jatko-opiskelija ei välttämättä hyödy yhteiskunnalle kalliista USA:n vuodestaan, joka saattaa sisältää monia päällekkäisyyksiä ja epäjatkuvuuksia Suomessa jo tehtyjen opintojen kanssa.[10]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tiekso, Tanja: Musiikin alan kulttuurivaihto Suomesta Yhdysvaltoihin 1949–1969 Musiikki 1/2018. 2018. Viitattu 20.4.2024.
  2. ↑ Fulbright Centerin historiaa (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 5.10.2014.
  3. ↑ a b c Hankonen, Johanna: Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta, s. 77–79. Tampere: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-610-6
  4. ↑ Suomi ja USA vahvistivat Asla-sopimuksen jatkon. Helsingin Sanomat, 30.10.1975, s. 11. Näköislehti (maksullinen).
  5. ↑ a b c Lappalainen, Jukka-Pekka: Akateeminen Amerikan-kortti. Nuoret tutkijat suuntasivat Atlantin taakse saman aikaan kun poliitikot pelasivat Moskovan peliään. Helsingin Sanomat, 25.5.1995, s. 45. Näköislehti (maksullinen).
  6. ↑ History Unlike Any Other Fulbright Finland Foundation. Viitattu 30.6.2022.
  7. ↑ Mäkinen, Ilkka: Finland Pays Its Debts and Gets Books in Return: ASLA Grants to the Finnish Academic Libraries, 1950-1967. Libraries & Culture, Winter 2001, 36. vsk, nro 1, s. 211–232. University of Texas Press. Stable URL. Viitattu 14.6.2022. (englanniksi)
  8. ↑ Matrikkeli Asla Grantees 1950–1963, Preface. Helsinki : ASLA Alumni Association, 1965.
  9. ↑ Tontti, Jarkko: Asla yksipuolisti kulttuurielämää. (Mielipidekirjoitus.) Helsingin Sanomat, 3.12.1999. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 12.6.2022.
  10. ↑ Söderström, Erkki V.: Vastaako Asla-stipendi tarkoitustaan. (Yliöartikkeli.) Helsingin Sanomat, 29.4.1973, s. 10. Näköislehti (maksullinen).

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eriksson, Jerker A.: Opin valtateillä : ASLA- ja Fulbright-ohjelmat suomalais-amerikkalaisen kulttuurivaihdon edistäjinä. Helsinki: Suomalais-amerikkalainen stipenditoimikunta, 1966.
  • Honkamäkilä, Hanna: ”Reorienting Finnish higher education to the West. Promoting American Studies -related humanities courses by Fulbright exchange grantees at the University of Oulu in 1961–1965”, Faravid. Historian ja arkeologian tutkimuksen aikakauskirja. Erikoisnumero 48/2019 Trans-Atlantic Impacts - Transatlanttinen vaikutus, s. 89–. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, 2019. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.6.2022). (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=ASLA-Fulbright-stipendi&oldid=22338037”