Ukrainan 72. prikaati

72. erillinen mekanisoitu prikaati "Mustat zaporogit" (ukr. 72-га окрема механізована бригада імені Чорних Запорожців , 72 ОМБр) on Ukrainan maavoimien yhtymä, jonka edeltäjä oli 5. joulukuuta 1941 Akmolinskissä perustettu 72. kaartin punalippuinen krasnohradilainen Kiovan mekanisoitu divisioona. Yhtymä nimettiin uudelleen ^milloin? Ukrainan kansantasavallan sotilasyksikön mukaan ja sen neuvostoaikaiset kunnianimet on poistettu.

Neuvostoliiton 29. divisioona

Divisioona perustettiin 5. joulukuuta 1941 Akmolinskissa nimellä 459. jalkaväkidivisioona Pohjois-Kazakstanin asevelvollisista. Tammikuussa 1942 se nimettiin uudelleen 29. divisioonaksi. Huhtikuussa 1942 divisioona kuljetettiin Tulan alueelle, mutta huononevan etelärintaman tilanteen vuoksi se siirrettiin 16. heinäkuuta Stalingradin alueelle.

Divisioona puolusti Donin vartta Surovskyista Verkh. Kurmojarskyiin. Akselivaltojen joukkojen saapuessa Kotelnikovon alueelle se sai vastuun puolustaa Aksaijoen pohjoisrantaa Saksan 29. divisoonaa ja Romanian 1. ja 2. divisioonaa vastaan. Se joutui uudelleen taisteluun torjumaan läpimurtoa Abganerovon kylän alueella.

Epäonnistuttuaan läpimurrossa Krasnoarmeiskiin etelästä Saksan XXXXVIII panssariarmeijakunta (4. 24. ja 29. D) keskitti joukkonsa Abganerovon suuntaan. Ylitettyään Myškovajoen Vasiljevkassa panssarijoukot murtautuivat läpi 157. ja 126. divisioonien saumasta. Armeijan esikunta menetti yhteyden 157., 126. ja 29. divisioonaan, joiden jäänteet vetäytyivät 30. elokuuta Tšervlenajajoen yli. Divisioona puolusti Stalingradia 3,5 kuukautta, jolloin sen jalkaväkirykmenteissä oli komppanian verran miehiä. Stalingradin rintaman ryhtyessä hyökkäykseen marraskuussa 1942 divisioonan vahvuus oli edelleen vain 640 miestä ja tykistörykmentti. Tammikuussa saksalaisten alettua antautua joukoittain divisioona eteni kaupungin läpi 29.‐29. tammikuuta^milloin? 1943 ja otti tuhansia vankeja.

1. maaliskuuta 1943 divisioona nimettiin 72. kaartin divisioonaksi.^lähde?

Neuvostoliiton 72. kaartin divisioona

Divisioona ryhmittyi puolustukseen 19. maaliskuuta 1943 Donetskin itärannalla ja joutui heti taisteluihin. Heinäkuusta 1943 divisioona osallistui Kurskin taisteluun Kurskin pullistuman etelärintamalla. Divisioona pakotettiin vetäytymään asemistaan, mutta se valtasi ne takaisin vastahyökkäyksen alettua ja ylitti Donetskin ja valtasi Merefan ja Krasnohradin. Divisioona osallistui Dneprin ylitykseen ja piti sillanpääaseman. Se osallistui Ukrainan vasemman rannan valtaamiseen, valtasi Kirovogradin ja ylitti Etelä-Bug-joen. 26. syyskuuta 1943 yksiköt ylittivät Dneprin Kiovan pohjoispuolelta. Divisioona sai 19. syyskuuta 1943 ylipäällikön käskyllä kunnianimen ”krasnohradilainen” ja 8. tammikuuta 1944 Punalipun kunniamerkin Kirovohradin valtaamisesta.

Divisioona lähti jälleen hyökkäykseen maaliskuun lopulla 1944. Se valtasi Konetspolin risteyksen, katkaisi Kotovsk-Pervomaisk-rautatien ja valtasi Krymkyn kylän. Elokuussa 1944 divisioona siirrettiin Moldovaan, jossa se puolusti Romanian rajaa. 19. elokuuta 1944 alkoi operaatio Târgu Frumosin linnoituksen valtaamiseksi Itä-Karpaattien juurella. Tammikuussa 1945 divisioona ylitti Hronin ja valtasi Kamendinin. Divisioona ylitti Moravan Itävaltaan ja sen sotatie päättyi lähelle Prahaa.

Toisessa maailmansodassa osoitetusta sankaruudesta divisioona sai Aleksanteri Nevskin ja Suvorovin 3. luokan kunniamerkit. 31 sen sotilaasta tuli Neuvostoliiton sankareita.

Divisioona oli sijoitettuna neuvostojoukkojen keskisessä ryhmässä Unkarissa ja tammikuusta 1946 Kiovan sotilaspiirissä.

Diivisioonasta muodostettiin 1957 motorisoitu jalkaväkidivisioona, kun se oli sijoitettuna Bila Tserkvaan Kiovan alueella osana Neuvostoliiton 1. kaartinarmeijaa. Se oli 3. luokan reserviyksikkö, jonka yhtä rykmenttiä pidettiin 1 500 miehen vahvuudessa.

400 miestä divisioonasta palveli Afganistanissa. Se oli yksi ensimmäisistä yksiköistä, jotka lähetettiin Tšernobyliin raivaustehtäviin. Vuonna 1988 joukkoja lähetettiin apuun auttamaan Armenian maanjäristyksen uhreja ja 1990 sen joukot pitivät rauhaa Armenian ja Azerbaidžanin rajalla.

Ukraina asevoimissa

Divisioona liitettiin tammikuussa 1992 Ukrainan asevoimiin, jossa se kuului VIII armeijakuntaan ja Ukrainan valmiusjoukkoihin.

Vuonna 1999 divisioona nimettiin Kiovan mukaan. Se supistettiin prikaatiksi 2002.

Prikaatin joukkoja lähetettiin 2014 terrorisminvastaiseen operaatioon Itä-Ukrainaan. 9. toukokuuta 2014 divisioonan joukot pidättivät Azov-pataljoonan varakomentajan ja miehiä, jotka phudistivat Mariupolin sisäministeriön rakennusta sen vallanneista paikallisista.

Elokuun 2014 alussa 72. prikaatin pataljoona ja osia 51. prikaatista oli saarrettuna Venäjän rajalle Tšervonopartyzanskissa, Dovžanskyin rajanylityspaikalla ja Djakovessa. Prikaatin ensimmäinen pataljoona murtautui ulos piirityksestä, mutta yli 400 prikaatin miehistöstä hylkäsi aseensa ja ylitti rajan Venäjälle.

Venäjän hyökätessä pohjoisesta kohti Kiovaa 72. mekanisoitu prikaati oli ainoa liikkuva yksikkö erikoisjoukkojen ja paikallisen aluepuolustuksen lisäksi. Kesällä 2022 prikaati taisteli Donbassissa Bahmutissa. Elokuussa 2022 se siirrettiin Pavlivkan alueelle. Se puolusti vuoden 2023 alkupuolelle menestyksekkäästi Vuhledaria Venäjän Tyynenmeren laivaston 155. merijalkaväen prikaatia vastaan.