Tieliikenne

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. maaliskuuta 2024 kello 05.46 käyttäjän InternetArchiveBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 13. maaliskuuta 2024, perustui tähän versioon.
Tuulivoimalan kuljetusta. Valtatie 4, Kemi.

Tieliikenne on henkilöiden ja tavaroiden kuljettamista teitse. Se on eräs vanhimpia liikenteen muotoja ja lyhyillä etäisyyksillä myös kustannustehokkain. Pidemmillä matkoilla puolestaan rautatie- ja vesiliikenne nousevat kannattavammiksi. Tieliikenteessä käytettäviä kulkuvälineitä kutsutaan ajoneuvoiksi.

Tieliikenteen historiaa

Kelirikkoa Käsnäselässä 1930-luvulla.

Ensimmäiset tiet olivat kapeita polkuja, joilla kuljettiin kävellen tai ratsain. Pyörän keksiminen mahdollisti eläinvetoisten kärryjen ja vaunujen kehittämisen, mikä puolestaan vaati teiltä lisää leveyttä ja kantavuutta. Rooman valtakunnan noin 80 000 kilometrin mittainen tieverkko oli aikanaan hyvin kehittynyt ja mahdollisti nopean liikkumisen valtakunnassa. Vuosisatoihin tieliikenteessä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia, kunnes 1800-luvulla alettiin tehdä kokeiluja höyrykäyttöisillä ajoneuvoilla. Höyrykoneesta oli kuitenkin enemmän hyötyä rautatieliikenteessä, joka olikin tieliikennettä kilpailukykyisempi ennen polttomoottorin ja auton keksimistä vuosisadan lopulla. Nykyisenkaltainen tienrakennus alkoi 1800-luvulla, ja asfalttipäällysteiset tiet alkoivat yleistyä 1900-luvulla[1].

Auton yleistyminen mullisti tieliikenteen luonteen täysin 1900-luvun alusta alkaen. Liikennemäärät kasvoivat merkittävästi ja tieverkkoja ryhdyttiin uudistamaan voimakkaasti. Ensimmäiset moottoritiet rakennettiin jo 1910-luvulla Yhdysvalloissa ja pian tämän jälkeen Saksassa. Autojen määrän lisääntyessä osa liikenteestä alkoi siirtyä raiteilta takaisin maanteille. Samalla hevosten käyttö liikenteessä väheni. Toisen maailmansodan jälkeen monissa länsimaisissa yhteiskunnissa tapahtui vaurauden kasvun myötä niin sanottu autoistuminen, josta seurasi kaupunkirakenteen hajoaminen. 2000-luvulle tultaessa liikennemäärät ovat lisääntyneet erityisesti kehittyvissä maissa.

Liikennesäännöt

Pääartikkeli: Liikennesääntö

Liikennesäännöt määrittävät tiellä liikkumisen velvoitteet ja rajoitukset. Ne pohjautuvat yleensä kunkin valtion tieliikennelakiin.

Nopeusrajoitus

Pääartikkeli: Nopeusrajoitus

Nopeusrajoitus säätää suurimman sallitun nopeuden, jota tiellä on sallittua liikkua. Yleensä nopeusrajoitus on ilmoitettu kilometreinä tai esimerkiksi maileina tunnissa. Nopeusrajoitukset vaihtelevat tien laadun ja tyypin mukaan; korkeimmat nopeusrajoitukset ovat tavallisesti moottoriteillä. Joillakin teillä voi olla myös vähimmäisnopeus tai ei nopeusrajoitusta lainkaan, kuten osalla Saksan moottoritieverkkoa.

Oikean- ja vasemmanpuoleinen liikenne

Pääartikkeli: Oikean- ja vasemmanpuoleinen liikenne
  oikeanpuoleinen liikenne
  vasemmanpuoleinen liikenne

Maailmassa on 140 maata, joissa on oikeanpuoleinen liikenne ja 54, joissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Vasemmanpuoleinen liikenne on Euroopassa voimassa ainoastaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Maltalla ja Kyproksella. Aikaisemmin on vasemmanpuoleinen liikenne ollut useissa muissakin maissa, kuten Ruotsissa, Islannissa sekä Itävalta-Unkarissa. Muissa maanosissa vasemmanpuoleinen liikenne on voimassa lähinnä useimmissa Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvissa maissa, kuten Intiassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja monissa Itä-Afrikan maissa, sitä vastoin ei enää Kanadassa. Aasian maista myös Japanissa ja Thaimaassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Kuitenkin esimerkiksi Kiinan kansantasavallan laajalla itsehallintoalueella Hongkongissa on edelleen vasemmanpuoleinen liikenne, kun taas muualla Kiinassa on oikeanpuoleinen liikenne.

Maksullisuus

Pääartikkeli: Maksullinen tie

Tienpitäjä voi halutessaan periä tiellä kulkevasta liikenteestä tienkäyttömaksua, jolla on tarkoitus kattaa tien ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Ruuhkaisilla kaupunkialueilla voidaan myös periä vuorokaudenaikaan perustuvia vyöhykepohjaisia ruuhkamaksuja, joiden tarkoitus on lähinnä rajoittaa liikennettä ruuhkaisimpina aikoina.

Tieliikenne Suomessa

Liikennemäärät

Keskimääräisen suomalaisen vuodessa ajama autokilometrimäärä vuosina 1980-2013.

Väkilukuun suhteutettuna ajetut ajoneuvokilometrit kasvoivat pitkään varsin tasaisesti keskimäärin 2 % vuosivauhtia 2000-luvun puoliväliin asti. Sen jälkeen keskimääräinen vuosittainen kilometrimäärä henkeä kohden on tasaantunut noin kymmeneen tuhanteen kilometriin vuodessa ja 2010-luvulle tultaessa jopa laskenut, kuitenkin alle prosentin vuodessa.[2] Kehä I:n osa Pakilantieltä Hämeenlinnanväylälle on Suomen vilkasliikenteisin tie, sen liikennemäärä on keskimäärin 90 000 ajoneuvoa vuorokaudessa (2015).[3][4][5]

Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteenveto maanteiden liikennemääristä vuonna 2012.[2]

Tieluokka Keskimääräinen liikenne (autoa vuorokaudessa) Liikennesuorite (miljoonaa autokilometriä)
Valtatiet 5 934 18 632
Kantatiet 2 780 4 799
Seututiet 1 392 6 892
Yhdystiet 336 6 284
Yhteensä 1 284 36 607
Yhteenveto Suomen maanteiden liikennemääristä 2012

Yleistä liikennesäännöistä

Jotta liikenne tiellä sujuisi turvallisesti ja sujuvasti, on tiellä liikuttaessa on noudatettava liikennesääntöjä. Suomessa liikennesäännöistä määrätään lähinnä tieliikennelaissa[6] ja -asetuksessa[7] sekä näiden nojalla annetuissa määräyksissä. Tiellä liikennesäännöistä tiedotetaan liikennevaloin, liikennemerkein, ajoratamerkinnöin ja erityistapauksissa myös liikenteenohjaajan merkein.

Suomessa on käytössä oikeanpuoleinen liikenne. Risteyksissä on väistettävä oikealta tulevaa tienkäyttäjää ja raitiovaunua, ellei liikennevaloin tai -merkein ole muuta määrätty. Suojatiellä olevalle tai sille aikovalle jalankulkijalle on annettava esteetön kulku. Kaikkien matkustajien täytyy käyttää henkilöautoissa turvavöitä. Jokaisessa moottoriajoneuvoissa on käytettävä ajovaloja pimeällä tai huomiovaloja valoisan aikaan. Rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea alkoholia veressä tai 0,22 milligrammaa litrassa uloshengitysilmaa[8].

Talvirenkaita on käytettävä on joulukuun alusta helmikuun loppuun henkilö- ja pakettiautoissa ja kokonaismassaltaan enintään 3,5 tonnin erikoisautoissa sekä kokonaismassaltaan yli 0,75 tonnin ja enintään 3,5 tonnin perävaunuissa. Nastarenkaita saa käyttää 1.11. alkaen ja ne on vaihdettava pois 31.3. tai viimeistään toista pääsiäispäivää seuraavana maanantaina, riippuen kumpi päivämäärä on myöhempi. Muulloinkin nastarenkaita saa käyttää sään tai kelin niin vaatiessa.[9] Nastattomia talvirenkaita saa käyttää ympäri vuoden.

Nopeusrajoitukset Suomessa

Manner-Suomessa yleinen nopeusrajoitus on taajama-alueella 50 kilometriä ja taajama-alueen ulkopuolella 80 kilometriä tunnissa[10]. Yleiset nopeusrajoitukset ovat voimassa, jos liikennemerkein ei ole muuta määrätty. Suurin mahdollinen nopeusrajoitus on moottoriteillä 120 ja muilla teillä 100 kilometriä tunnissa. Valta- ja kantateillä yleisimmät nopeusrajoitukset ovat 100 ja 80 kilometriä tunnissa, joskin lyhyillä osuuksilla voi olla tätä alempia nopeusrajoituksia. Seutu- ja yhdysteiden yleisin nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa. Kaduilla nopeusrajoitus on yleisimmin 60 kilometriä tunnissa tai alempi. Moottoriteistä hieman alle kahdella kolmasosalla nopeusrajoitus on 120 kilometriä tunnissa. Muilla moottoriteillä rajoitus on yleensä 100 kilometriä tunnissa, joskus myös tätä alempi. Moottoriliikenneteiden yleisin nopeusrajoitus on 100 kilometriä tunnissa.lähde?

Talviajan alennetut nopeusrajoitukset ovat käytössä yleensä loka–maaliskuussa. Tällöin moottoriteiden nopeusrajoitus on enintään 100 kilometriä tunnissa. Lisäksi noin 10 000 tiekilometrillä nopeusrajoitus lasketaan 100:sta 80 kilometriin tunnissa. Tieosuudet, joilla talviajan nopeusrajoitukset ovat voimassa, sekä nopeusrajoitusten voimassaoloajat vaihtelevat jonkin verran vuosittain.[11]

Katso myös

Lähteet

Säädökset

Viitteet

  1. ↑ Ahokas, Jaakko et al. (toim.): Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 12. osa Tal–Uzb, s. 176–179. WSOY, 1980. ISBN 951-0-07251-6
  2. ↑ a b Pitkänen, Markku (toim.): Tietilasto 2012 Kesäkuu 2013. Liikennevirasto. Arkistoitu 19.4.2014. Viitattu 6. kesäkuuta 2014.
  3. ↑ Sipola, Timo: Moottoritie on liian kuuma – kaupungin pääkatu on nelostie 16.7.2015. Yle. Viitattu 30.7.2015.
  4. ↑ http://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/liikenne/2012-12-12/T%C3%A4m%C3%A4-on-Suomen-vilkkain-maantie-3311970.html
  5. ↑ Liikennemääräkartta 2012 (Arkistoitu – Internet Archive), Liikennevirasto, 2013. Viitattu 6.6.2014.
  6. ↑ Tieliikennelaki 3.4.1981/267 (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Tieliikenneasetus 5.3.1982/182 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Rikoslaki 19.12.1889/39 23 luku 3 § (20.12.2002/1198) (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19921257 (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Liikenneministeriön päätös yleisistä nopeusrajoituksista 25.3.1988/263
  11. ↑ Nopeusrajoitukset pysyvät ennallaan 21. syyskuuta 2006. Liikenne- ja viestintäministeriö. Arkistoitu 28.9.2007. Viitattu 9. huhtikuuta 2007.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tieliikenne.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tieliikenne&oldid=22254980”