Pussisaukko
| Pussisaukko | |
|---|---|
,_Uruguay,_1998.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Pussieläimet Marsupialia |
| Lahko: | Pussirotat Didelphimorphia |
| Heimo: | Pussirotat Didelphidae |
| Alaheimo: | Didelphinae |
| Suku: |
Chironectes Illiger, 1811 |
| Laji: | minimus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Chironectes minimus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pussisaukko (Chironectes minimus) on ainoa pussieläin, joka elää enimmäkseen vedessä.[3] Se on myös pussirottiin kuuluvan Chironectes-suvun ainoa laji.[2] Pussisaukko elää makeavetisissä järvissä ja virroissa Meksikossa ja Keski- ja Etelä-Amerikassa.[4]
Nimet ja luokittelu
Paikallisten nimitys pussisaukolle on yapok eli japok,[3] joka tulee ilmeisesti Ranskan Guyanassa sijaitsevasta Oyapok-joesta.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä kalastajaopossumi.[5]
Pussisaukko jaetaan neljään alalajiin:[2]
- Chironectes minimus argyrodytes
- Chironectes minimus langsdorffi
- Chironectes minimus minimus
- Chironectes minimus panamensis
Fyysiset ominaisuudet
Pussisaukko on varsin pienikokoinen pussieläin; 25–32,5 cm:n pituinen, hännän kanssa 36–40 cm:n pituinen. Turkki on vaaleanharmaa ja siinä on mustia laikkuja. Kuono, silmänalueet ja päälaki ovat kokonaan mustat. Lisäksi vaalea laikku kulkee otsalta korviin asti. Pussisaukon korvat ovat pyöreät ja paljaat karvoituksesta. Eläimen silmien yläpuolella on tuntoherkkää karvoitusta, ja lisäksi sillä on herkät ja pitkät viikset. Hännän karvoitus on mustaa ja päästä keltaista tai valkoista. Pussisaukon takajalat ovat räpylämäiset, mutta etujalat eivät.[3] Etujalkoja saukko käyttää tunnusteluun ja saaliin kiinniottamiseen ja ui hännällään ja takajaloillaan.[4]
Erikoistuminen veteen
Pussisaukolla on muutamia erityispiirteitä johtuen sen sopeutumisesta veteen. Pussisaukon turkki on lyhyt, tuuhea ja vettähylkivä. Takajalat ovat räpylämäiset, mikä mahdollistaa nopean ja helpon uinnin. Takajalat ovat lisäksi symmetriset mikä takaa tasaisen uintivoiman. Pitkällä hännällä pussisaukko ohjaa uintiaan ja antaa lisävoimaa uintiin. Istukkanisäkkäisiin kuuluvia saukkoja muistuttava pussisaukko on esimerkki konvergentistä evoluutiosta.
Vedessä elävänä pussieläimenä pussisaukon pussi on kehittynyt voimakalihaksiseksi ja lisäksi se aukeaa peräpäästä. Pussi on vesitiivis ja mahdollistaa naaraan sukeltamisen myös pennun ollessa pussissa. Myös uroksella on pussi, johon se asettaa sukuelimensä ennen uimista.[4]
Lisääntyminen
Pussisaukot parittelevat joulukuussa, ja 1–5 pentua syntyvät pesään kahden viikon kuluttua. 22 päivän kuluttua jälkikasvulle kasvaa turkkia ja 40 päivän iässä silmät aukeavat, ja niiden ruumiit pullottavat hieman pussista esiin. 48 päivän ikäisinä pennut irrottavat nisästä, mutta juovat edelleen maitoa nisistä ja nukkuvat emon kanssa.
Ravinto
Pussisaukon ravintoa ovat kalat, sammakot, äyriäiset ja muut vesieläimet.[4][3]
Lähteet
- ↑ Cuarón, A.D., Emmons, L., Helgen, K., Reid, F., Lew, D., Patterson, B., Delgado, C. & Solari, S.: Chironectes minimus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.8.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Chironectes Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 23.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 390–392, 463. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ a b c d Know Your STO knowyoursto.com. Arkistoitu 2.3.2010. Viitattu 30.7.2007. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 23.1.2011.[vanhentunut linkki]
| ||||||||||