Arno Granroth
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Tarkennus |
Arno Granroth (4. maaliskuuta 1909 Dresden[1] – 28. heinäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen viulisti.
Granroth oli ranskalaisen viulukoulun merkittävä suomalainen edustaja. Hän opiskeli Pariisissa Lucien Capetin, Léon Nauwinckin ja Jacques Thibaudin oppilaana. Hän oli Radion sinfoniaorkesterissa ensiviulistina 1938–1947, ja Sibelius-akatemian opettaja vuodesta 1946, lehtorin virassa vuodesta 1950[1]. Vuodesta 1967 lähtien hän toimi Sibelius-Akatemian viulunsoiton professorina. Granrothin oppilaina ovat olleet monet tulevat huippuviulistit, kuten Tuomas Haapanen, Leena Siukonen, Pekka Kari, Paavo Pohjola, Heikki Hämäläinen, Hannele Segerstam, Erkki Kantola, Seija Salmiala ja Simo Rautasuo.
Granrothin veli oli Radio-orkesterin ja Sibelius-kvartetin sellisti Artto Granroth[1] (1914–1987), ja hänen puolisonsa oli konserttipianisti ja pianonsoiton opettaja Kerttu Regina Veronica Bernhard (1902–1944)[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Annemarie Åström: Professor Tuomas Haapanen: the Grand Promoter of Violin Education in Finland. (Sibelius Academy) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Arno Granroth (klassinen.fi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 122
- ↑ Kuka kukin oli: Kerttu Bernhard
| Kansalliset | |
|---|---|
| Taiteenala | |
