Jacques Perrin
Jacques Perrin, oik. Jacques André Simonet (13. heinäkuuta 1941 – 21. huhtikuuta 2022[1]) oli ranskalainen elokuvanäyttelijä ja -tuottaja. Hän loi menestyksekkään uran niin ranskalaisissa kuin italialaisissakin elokuvissa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perrinin elokuvaura kesti vuosikymmeniä. Hänen ensimmäinen pääosansa oli vuonna 1961 italialaisessa elokuvassa Tyttö ja laukku. Hänet palkittiin parhaan miespääosan palkinnolla Venetsian elokuvajuhlilla elokuvasta Un uomo a metà. Hän myös näytteli Jacques Demyn ranskankielisissä musikaaleissa Rochefortin tytöt ja Aasinnahka. Hänen uransa myöhempiä tunnettuja rooleja on mm. elokuvassa Cinema Paradiso.
Perrin oli uransa aikana kaksi kertaa Oscar-ehdokkaana tuottajan ominaisuudessa; elokuva Z – hän elää! voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin ja oli ehdolla parhaaksi elokuvaksi. Tämän lisäksi Siivekäs muutto oli ehdolla parhaaksi dokumentiksi.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jacques Perrin oli naimisissa Valentine Perrinin kanssa. [3] Hänellä oli kolme lasta.[4]
Valikoitu filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Totuus (La vérité, 1960)
- Miehet varokaa! (Les nymphettes, 1961)
- Tyttö ja laukku (La ragazza con la valigia, 1961)
- 317. osasto (La 317ème section 1965)
- Murha makuuvaunussa (Compartiment tueurs, 1965)
- Demarkaatiolinja (La ligne de démarcation, 1966)
- Rochefortin tytöt (Les demoiselles de Rochefort, 1967)
- Yksi mies liikaa (1 homme de trop, 1967)
- Z - hän elää! (Z, 1969)
- Aasinnahka (Peau d'âne 1970)
- Blanche - laulu viattomuudesta ja pahasta äkillisestä kuolemasta (Blanche, 1971)
- Hälytystila (État de siège, 1972)
- Erikoisryhmä (Section spéciale, 1975)
- Laskuvarjolegioona iskee (La légion saute sur Kolwezi, 1980)
- Meduusan syleily (L'année des méduses, 1984)
- Poliisin kosto (Parole de flic, 1985)
- Cinema Paradiso (Nuovo Cinema Paradiso, 1988)
- Kaikilla menee hyvin (Stanno tutti bene, 1990)
- Viattoman pako (La corsa dell'innocente, 1992)
- Pitkä hiljaisuus (Il lungo silenzio, 1993)
- Ei se mun syy ollut (C'est pas ma faute!, 1999)
- Susien klaani (Le pacte des loups, 2001)
- Kuoropojat (Les choristes, 2004)
- Goliath (Goliath, 2022)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|