Gan-kiina
| Gan-kiina | |
|---|---|
 |
|
| Oma nimi | 贛語 (gon ua) |
| Tiedot | |
| Alue |
 Kiina (keski- ja pohjois-Jiangxi, itä-Hunan, myös osia Fujianissa, Anhuissa ja Hubeissa) |
| Puhujia | 20 580 000 [1] |
| Sija | 45 [1] |
| Kirjaimisto | Kiinalainen kirjaimisto |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | Sinotiibetiläiset kielet |
| Kieliryhmä | Kiinalaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | zh |
| ISO 639-2 | chi (B), zho (T) |
| ISO 639-3 | gan |
Gan-kiina (perinteisillä merkeillä:贛語) eli jiangxin kieli on kieli, jota puhuvat pääasiallisesti "gan-kiinalaiset" eteläisessä Kiinassa. Gan-kiinasta on useita eri muunnoksia ja murteita, joita puhutaan Jiangxin, Fujianin, Hubein, Anhuin ja Hunanin maakunnissa. Kielen edustavana murteena pidetään Nanchangin murretta. Gan ja muut kiinalaiset kielet eivät ole keskenään ymmärrettäviä ja lähin ganin sukukieli (ainakin fonetiikaltaan) on hakka.
Hallituksen vuoden 1949 jälkeisten kielikampanjoiden ansiosta gan on osittain korvautunut mandariinikiinalla. Monet nuoret eivät enää hallitse gan-kiinaa kunnolla tai eivät osaa puhua sitä ollenkaan. Viime aikoina on alettu kuitenkin yrittää suojella kieltä ja sitä käytetään eri alueellisissa tiedotusvälineissä, uutislähetyksissä ja tv-ohjelmissa.
Gan-kiinassa on 5 foneemista toonia sekä 2 lisää toonia, jotka ovat samat kuin neljäs (korkea) ja viides (matala laskeva) tooni paitsi, että ne päättyvät klusiiliin. Muut toonit ovat ensimmäinen (laskeva), toinen (nouseva) ja kolmas (laskeva, minkä jälkeen nouseva).
Sanajärjestys on SVO; esimerkiksi "minä pitelen sinua" on ganiksi "ngo tsot dok ň" (ngo = minä, tsot dok = pidellä, ň = sinä). Gan-kiinassa käytetään lukuisia sanoja, jotka juontavat juurensa muinaiskiinasta ja ovat hävinneet mandariinikiinasta.
