Viina

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. toukokuuta 2021 kello 22.12 käyttäjän Anonymous87 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiedosto:Koskenkorva50cl.jpg
Koskenkorva-viinapullo
Erilaisia väkeviä alkoholijuomia miniatyyripulloissa.

Viina on yleisnimitys väkeville alkoholijuomille. Erityisesti viina-nimityksellä on viitattu tislattuihin, värittömiin ja maustamattomiin alkoholijuomiin.[1]

Käyttö

Viinalla on ollut historian aikana useita käyttötarkoituksia, jotka ovat vielä nykyäänkin laajalti käytössä. Viinaa on käytetty muun muassa:

  • ruokakulttuurissa ruoan ohessa
  • polttoaineena
  • nautintoaineena
  • humaltumistarkoitukseen
  • lääkinnällisiin tarkoituksiin (esimerkiksi desinfiointiin, ”nukutukseen”, ruoansulatushäiriöihin)
  • maksuvälineenä[2]

Määrittelyjä

Alkon hinnastossa viinoiksi lasketaan vodkat, maustamattomat viinat, akvaviitit, anisviinat, geneverit, ginit, hedelmäviinat, grapat, tequilat ja calvadosit ja maustetut viinat.

EU-komission päätöksessä viinoilla tarkoitetaan kaikkia väkeviä alkoholijuomia, ja ne jaotellaan kirkkaiksi ja tummiksi viinoiksi. Kirkkaiksi viinoiksi luetaan muun muassa gini ja vodka ja niiden johdannaiset. Tummiksi viinoiksi luetaan muun muassa viski, brandy ja tumma rommi.lähde?

Euroopan unionin direktiivin mukaan yli 37,5 prosenttia alkoholia sisältävä maustamaton viina, joka on valmistettu perunasta, viljasta tai muusta maatalouden raaka-aineesta on vodkaa ja sen etiketissä pitää mainita, että se on vodkaa.[3]

Nimityksellä viina on Suomessa perinteisesti tarkoitettu erityisesti vodkaa. Suomessa tunnetuimpia viinoja on Koskenkorva[4].

Viinamerkkejä

Lähteet

  1. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  2. ”Kitteeläistä” Pontikka.fi. Suomen Pontikkakeskus. Viitattu 6.11.2015.
  3. Kossun nimi ei muutukaan Uusi Suomi 4.12.2008.
  4. Suomessa avataan kossupullo joka kolmas sekunti Aamulehti. 30.4.2009. Viitattu 4.9.2009.

Kirjallisuutta

  • Brown, Gordon: Jalojen juomien klassikot. (Alkuperäisteos: Classic spirits of the world, 1996.) Suomentanut Marja-Liisa Tirkkonen. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21068-4
  • Ihalainen, J. K. (toim.): Kaiken kansan katajaiset: Yrttiviinat ja niiden valmistaminen. Tampere: Palladium kirjat, 1997. ISBN 952-9893-14-0
  • Karlstén, Jari: Juomista jaloimmat: Väkevien alkoholijuomien historia ja valmistus. Helsinki: Art House, 2007. ISBN 978-951-884-414-6
  • Törnquist, Steffo & Tolstoy, Hélène: Väkevät: Kirja tislatusta maailmasta. (Alkuperäisteos: Sprit: Boken om en destillerad värld, 1995.) Suomentanut Arto Häilä. Tukholma: Fischer, 1996. ISBN 91-7054-826-9

Aiheesta muualla

 

Tämä ruokaan, juomiin, ravintoon tai ruoanlaittoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.