Otto II
| Otto II | |
|---|---|
 Otto II (n. 985) |
|
| Rooman keisari | |
|
973–983
|
|
| Edeltäjä | Otto I Suuri |
| Seuraaja | Otto III |
| Italian kuningas | |
|
980–983
|
|
| Edeltäjä | Otto I Suuri |
| Seuraaja | Otto III |
| Saksan kuningas | |
|
961–983
|
|
| Edeltäjä | Otto I Suuri |
| Seuraaja | Otto III |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 955 Saksi |
| Kuollut | 983 Rooma |
| Vanhemmat |
Otto I Suuri Adelheid |
| Lapset | Otto III |
Otto II Punainen (955 – 7. joulukuuta 983, Rooma) oli Saksin herra ja vuodesta 973 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari. Hän oli keisari Otto I Suuren ja Adelheid Burgundilaisen poika. Toukokuussa 961 hänet kruunattiin Aachenissa Saksan kuninkaaksi, ja samana vuonna myös Italian kuninkaaksi, molemmissa isänsä kanssahallitsijana. Vuonna 972 kruununprinssi Otto II solmi avioliiton vastikään kuolleen Bysantin keisarin Romanos II tyttären Theofanon kanssa. Keisariksi Otto II nousi isänsä Otto I Suuren rinnalle vuonna 967, ja sai keisarivallan kokonaan itselleen isänsä kuoltua vuonna 973.[1]
Otto sai hyvän koulutuksen setänsä, Kölnin arkkipiispa Brunon luona. Hän oli rohkea ja impulsiivinen ja tuki kirkkoa monin tavoin.[2]
Heti valtaan noustuaan Otto II joutui taistelemaan Baijerin ja Lothringenin herttuoita vastaan. Tanskan kuningas Harald Sinihammas hyökkäsi samaan aikaan pohjoisesta. Kukistettuaan vastustajansa Otto II joutui lähtemään Roomaan auttamaan paavi Benedictus VII:tä. Roomasta hän jatkoi sotaretkeään Etelä-Italiaan, jossa arabit jatkuvilla hyökkäyksillään ahdistelivat Bysantin valtaa. Sotaretki ei ollut onnekas, vaan Otto II joutui vuonna 982 käydyssä taistelussa pakenemaan, ja seuraavana vuonna hän kuoli Roomassa. Valtaistuimelle nousi hänen alaikäinen poikansa Otto III,[2] mutta valta oli leskikeisarinna Theofanolla.
Lähteet
