Karjaa

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. helmikuuta 2020 kello 05.56 käyttäjän 109.240.13.203 (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karjaa
Karis
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Raasepori

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°04′15″N, 023°39′45″E
Lääni Etelä-Suomen lääni
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Raaseporin seutukunta
Kuntanumero 220
Hallinnollinen keskus Karjaan keskustaajama
Perustettu 1930 (kaupungiksi 1977)
Kuntaliitokset Karjaan mlk (1969)
Liitetty 2009
– liitoskunnat Pohja
Tammisaari
Karjaa
– syntynyt kunta Raasepori
Pinta-ala 214,76 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 196,82 km²
– sisävesi 17,94 km²
Väkiluku 9 155  [2]
(31.12.2008)
väestötiheys 46,51 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 17,2 %
– 15–64-v. 64,5 %
– yli 64-v. 18,3 %
Karjaa laitumella.

Karjaa (ruots. Karis) on entinen Suomen kaupunki. Karjaa sijaitsee Suomen etelärannikolla Uudellamaalla. Karjaa yhdistyi Pohjan ja Tammisaaren kanssa 1. tammikuuta 2009 Raaseporin kaupungiksi.

Karjaan keskustaajamassa on 7 905 asukasta (31.12.2016).[4]

Historia

Karjaalla sijaitsi nuoremmalla roomalaisajalla merkittävä asutuskeskittymä, josta kertovat seudulta löytyneet viisi ajanjakson kalmistoa.[5] Karjaan alue on ollut alun perin varsinaissuomalaisten asuttamaa.[6] Rautakauden lopulla asutusta oli ainakin kolmessa keskittymässä. Nykyisen Läppträskin alue on näistä vanhin muinaislinnoineen. Toinen rautakauden lopun asutusalue oli Karjaan pohjoisosassa Mustionjoen varsilla ja kolmas nykyisessä Snappertunassa Raaseporin linnan ympäristössä.[7]

Ruotsalaiset asuttivat alueen 1200–1300-lukujen aikana niin sanotun toisen ristiretken jälkeen. Ruotsalaissiirtolaiset kutsuivat alueen suomalaiskylää Finnbyksi. Alueelle tulleet ruotsalaiset asettuivat kylän lähistöllä oleville viljelyskelpoisille maille. Kylän nautinta-alue ulottui merelle, ruotsalaisten nimeämään Finneholmenin saareen asti. Saaren nimi on varhaisissa lähteissä kirjoitusasussa Veckasaar, joka lienee ollut saaren alkuperäinen suomenkielinen nimi.[8] Karjaa näyttää ruotsalaistuneen täysin vuoden 1400 tienoilla.[6] Siirtolaisten pääosa oli kotoisin Sveanmaalta, mutta heitä tuli myös Götanmaalta, Taalainmaalta, Gästriklandista ja myös Ahvenanmaalta.[7]

Karjaa mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1326, ja se oli keskiajan alussa Länsi-Uudenmaan keskusalue. Karjaan keskeisyydestä kertoo se, että sieltä käsin tehtiin koko maakunnan piispantarkastukset ja siellä asui myös Uudenmaan veronkantaja. Myöhemmin hallintokeskus muutti Karjaalta Raaseporin linnaan.[8]

Karjaan kaupunkiin kuului myös Mustio (ruots. Svartå), joka sijaitsee Karjaan keskustasta noin 14 km Lohjan suuntaan. Mustio on ollut Suomen ensimmäisen rautaruukin sijoituspaikka 1500-luvun puolivälissä. Ruukin perusti Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa. Väitetään myös, että Suomen toisen auton olisi hankkinut Mustiolle kamariherra Hjalmar Linder 1900-luvun alussa. Vuonna 1873 avattu Hanko–Hyvinkää-rata ja vuonna 1899 avattu rautatieyhteys Turkuun synnyttivät Karjaalle asutustaajaman. Suora junayhteys Helsinkiin saatiin, kun säännöllinen rautatieliikenne Pasilan ja Karjaan välillä alkoi 1. syyskuuta 1903.

Karjaan kirkonkylästä tuli taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1910 ja kauppala vuonna 1930, ja samalla Karjaan kauppala erosi Karjaan maalaiskunnasta, johon Mustiokin kuului. Kauppala ja maalaiskunta yhdistyivät jälleen, kun Karjaan maalaiskunta liittyi 1. tammikuuta 1969 Karjaan kauppalaan. Vuonna 1977 Karjaa muuttui kauppalasta kaupungiksi.

Ennen kaupungin lakkauttamista Karjaan kunnallisveroprosentti ehti olla Suomen korkein, 21 prosenttia. Kaupunki oli kaksikielinen ja enemmistö, 59 prosenttia asukkaista, puhui äidinkielenään ruotsia ja 38 prosenttia suomea. Karjaa kuului Uudenmaan vaalipiiriin ja sen kaupunginvaltuustossa oli 35 kaupunginvaltuutettua.

Merkittäviä rakennuksia

Hilding Ekelundin suunnittelema entinen Karjaan kaupungintalo.
Karjaan keskiaikainen kirkko.

Karjaalle antavat leimansa arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelemat useat rakennukset ja kaavat[9] sekä keskiaikainen kirkko.

Kylät ja taajamat sekä kyliä kirkonkirjojen mukaan

Backby, Backgränd, Bengtsmora, Björnbollstad, Bondby, Brasby, Bredvik, Brynikbacka, Bålaby, Båtsmora, Bällarby, Bällby, Degerby, Domargård, Dönsby, Finnbacka, Finnby, Grabbacka, Gösbacka, Heimos, Hållsnäs, Högben, Ingvallsby, Joddböle, Jällsby, Kansbacka, Karjaan asema (Karis station), Karjaan keskusta (Karis centrum), Kasabacka, Kasaby, Kaunislahti (Grundsjö), Kiila (Kila), Kleven, Knapsby, Konungsböle, Kroggård, Kudiby, Kurby, Kvarvbacka, Leppi (Läpp), Lågbacka, Lövkulla, Mangård, Meltola (Mjölbolsta), Mjölnarby, Mustio (Svartå), Nyby, Osmundsböle, Pappila (Prästgården), Päsarby, Reiböle, Romsarby, Sannäs, Sepänkylä (Smedsby), Snällböle, Starkom, Sutarkulla, Svarvarböle, Svedja, Torsböle, Visanbacka, Västanby, Österby

Karjaan rautatieasema.

Nähtävyyksiä

Liikenne

Karjaalla on Bäljensin rautatietunneli.[10] Karjaan rautatieasemalla pysähtyvät useimmat Helsingin ja Turun väliset junat. Sieltä kulkee myös taajamajunia Hankoon. Karjaan kautta kulkee valtatie 25, josta eroaa liittymä noin kolme kilometriä keskustasta kantatie 51:lle Helsinkiin.

Yrityksiä

  • SBA-Interior Ab, Mustio, laivateollisuus (huonekalut, seinä- ja lattiaelementit) sekä laser- ja metallityöalihankinta. Suurin yksittäinen työnantaja Karjaan kaupungissa (2004)
  • Oy Sisu Auto AB, Suomen ainoa kuorma-autotehdas.

Urheiluseuroja

Ruokakulttuuri

Karjaan pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla perunamakkara.[11]

Lähteet

  • Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 121, 124. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010.

Viitteet

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 22.12.2017.
  5. Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 245. Gaudeamus, 2015.
  6. a b Tarkiainen, s. 121-125
  7. a b Saulo Kepsu: Uuteen maahan - Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 38. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
  8. a b Tarkiainen, s. 121, 124
  9. Hilding Ekelundin arkkitehtuuri Karjaalla. Karjaa, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto
  10. Resiina-lehti
  11. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 54. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla