William Francis Butler
| William Francis Butler | |
|---|---|
.png) Kenraalimajuri Butler vuonna 1898. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. lokakuuta 1838 Suirville, Tipperaryn kreivikunta |
| Kuollut | 7. kesäkuuta 1910 Bansha, Tipperary |
| Ammatti | sotilas |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1858–1905 |
| Taistelut ja sodat |
Zulu-sota Sudanin sota |
| Sotilasarvo | kenraaliluutnantti |
William Francis Butler (31. lokakuuta 1838 – 7. kesäkuuta 1910) oli brittiläinen irlantilaissyntyinen upseeri ja kenraaliluutnantti. Hän osallistui sotilasuransa aikana zulu-sotaan ja Sudanin sotaan sekä toimi Etelä-Afrikan brittijoukkojen komentajana vähän ennen toisen buurisodan alkua.
Elämä
Butler syntyi Suirvillessä Tipperaryssä. Hänen vanhempansa olivat Richard ja Ellen Butler. Lapsuudessaan hän todisti Irlannin nälänhädän ja katolisten häädöt, jotka vaikuttivat häneen syvästi. Hän aloitti vuonna 1847 jesuiittakoulun ja jatkoi myöhemmin opintojaan Dublinissa.[1][2]
Butlerista tuli 17. syyskuuta 1858 69. jalkaväkirykmentin vänrikki. Vietettyään kaksi vuotta sijoitettuna Fermoyhyn Corkin kreivikunnassa hänet siirrettiin rykmentin päämajaan, joka sijaitsi Burmassa. Rykmentti siirrettiin vuonna 1862 Madrasiin Intiaan. Seuraavana vuonna Butler ylennettiin yliluutnantiksi. Paluumatkallaan Burmasta Butler vietti kaksi päivää St. Helenan saarella, millä oli häneen suuri vaikutus, sillä hän ihaili Napoleon Bonapartea suuresti.[1]
Vuonna 1867 Butler lähti 69. jalkaväkirykmentin mukana Kanadaan, missä feeniläisten hyökkäykset aiheuttivat huolta ja uhkasivat aluetta. Butler ratsasti toimessaan säännöllisesti 1500 mailia kuukaudessa. Hän matkusti Irlantiin vuonna 1869, mutta palasi Kanadaan seuraavana vuonna osallistuakseen Redjoen kapinan selvittelyyn. Hän tapasi Louis Rielin vuonna 1870 ja matkusti Saskatchewanissa ja Manitobassa alueella yli 2700 mailin matkan selvittääkseen tilannetta alueella. Hän kirjoitti alueella viettämästään ajasta kirjan The Great Lone Land, josta otettiin neljä painosta vuoteen 1873 mennessä.[1][2]
Garnet Wolseleyn matkustaessa Nataliin helmikuussa 1875 Butler lähti tämän mukaan. Etelä-Afrikassa Butler toimi lähettiläänä Oranjen vapaavaltiossa ja Basutomaassa. Zulu-sodassa 1879 hän ei ollut taistelutehtävissä, vaan vastasi tukikohdasta Durbanissa.[1]
Sudanin sodassa 1881–1885 Butler vastasi joukkojen kuljetuksesta veneillä Niiliä ylös, ja Ginnisin taistelussa hän komensi prikaatia. Hänen nimensä mainittiin London Gazettessa sodan aikana kolmasti. Hänen kirjansa kokemuksistaan sodasta (The Campaign of the Cataracts) julkaistiin 1887.[1]
Vuonna 1890 Butler otti vastaan tehtävän Aleksandrian varuskunnan komentajana Egyptissä. Kaksi vuotta myöhemmin hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. 11. marraskuuta 1893 hänet nimitettiin Aldershotiin sijoitetun prikaatin komentajaksi ja 24. helmikuuta 1896 kaakkoisen sotilaspiirin komentajaksi.[1][2]
Butler otti vastaan Etelä-Afrikan brittijoukkojen päällikkyyden lokakuussa 1898 ja käytännössä hallitsi koko aluetta jonkin aikaa sir Alfred Milnerin ollessa poissa. Toisen buurisodan ollessa ovella Butler tunsi sympatiaa buurivaltioita kohtaan, ja hän erosi tehtävistään vuoden 1899 kesällä. Hän palasi Britanniaan, missä hänestä tuli läntisen sotilaspiirin komentaja. Hän pysyi tässä tehtävässä eläkkeelle siirtymiseensä 31. lokakuuta 1905 asti. Vuonna 1900 hänet oli ylennetty kenraaliluutnantiksi.[1][2]
Butler toimi eläkkeelle siirryttyään useissa koulutukseen liittyvissä tehtävissä ja piti puheita irlantilaisesta identiteetistä ja elämäntyylistä. Hän kuoli Banshassa Tipperaryssä 7. kesäkuuta 1910, missä oli asunut koko eläkkeellä viettämänsä ajan. Hänet haudattiin Killardrighiin.[1][2]
Perhe
Butler avioitui vuonna 1877 sotilaallisiin aiheisiin perehtyneen taidemaalarin Elizabeth Thompsonin kanssa. He saivat kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Butlerin vanhempi tytär kirjoitti loppuun hänen omaelämäkertansa, jonka työstämisen hän oli aloittanut vuonna 1909.[1][2]
Kunnianosoitukset ja arvonimet
Butlerista tuli Order of the Bathin jäsen 25. marraskuuta 1886 arvolla Knight Commander. Hänet korotettiin jäsenluokkaan Knight Grand Cross kesäkuussa 1906. Lisäksi hän sai Sudanin sodasta useita arvomerkkejä.[1]