Viipurin maalaiskunta

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 4. elokuuta 2014 kello 13.36 käyttäjän Vnnen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viipurin maalaiskunta
Viborgs landskommun
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Viipurin kihlakunta
Kuntanumero 930
Perustettu [1] 1869
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 613,93 km²  [2]
(12.3.1940)
– maa 585,89 km²
– sisävesi 28,04 km²
Väkiluku 19 842  [3]
(31.12.1939)
väestötiheys 33,9 as./km²
Viipurin maalaiskunnan epävirallinen perinnevaakuna.

Viipurin maalaiskunta (ruots. Viborgs landskommun) on entinen Suomen kunta luovutetussa Etelä-Karjalassa, joka nykyisin kuuluu Venäjälle. Viipurin maalaiskunta ympäröi Viipurin kaupunkia ja Viipurinlahden pohjukkaa. Kunta rajoittui lännessä Säkkijärveen, Vahvialaan ja Nuijamaahan, pohjoisessa Jääskeen ja Antreaan, idässä Heinjokeen ja Kuolemajärveen sekä etelässä Johannekseen ja Viipurille kuuluneeseen Uuraaseen. Viipurin maalaiskunnassa oli myös Ihantalan kirkonkylä, jossa kuuluisat taistelut käytiin.

Historia

Viipurin pitäjä lienee muodostunut Torgils Knuutinpojan ristiretken ja Viipurin linnan perustamisen jälkeen vuonna 1293. Ensimmäinen kirjallinen maininta Viipurin pitäjästä on vuodelta 1347, Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan verotusta koskevassa käskykirjeessä.[4] Viipurin pitäjä oli pinta-alaltaan laaja, käsittäen koko myöhemmän Rannan kihlakunnan alueen. Viipurin pitäjästä on aikojen kuluessa erotettu linnan eli Siikaniemen seurakunta (joka oli olemassa ainakin vuosina 1542 - 1710, Säkkijärvi, Koivisto, Johannes, osia Nuijamaasta ja Vahvialasta sekä kaupungin eri seurakunnat.

Viipurin maalaiskunnassa sijaitsi useita viipurilaisten kauppiassukujen hallitsemia kartanoita.[1] Nykyään näistä on olemassa ainoastaan Monrepos ja Kiiskilän kartano.

Kylät 1939

Ahokas, Alasommee, Alasäiniö, Haankylä (myös Haka), Hapenensaari, Hämäläinen, Ihantala, Juustila (myös Juustilanjoki), Jyrkilä, Järvelä, Kaipola, Karppila, Kaukola, Kiiskilä, Kilpeenjoki, Kilpeenjoki–Sydänmaa, Kilpeenjoki–Vakkila, Konkkala, Korpelanautio, Kurikkala, Kähäri, Kärki, Kärstilä, Lahti, Lavola, Leppälä, Lihaniemi, Lyykylänjärvi, Mannikkala, Mälkki, Naulasaari, Nikoskela, Nuoraa, Näätälä, Pakkainen, Parkaus, Perojoensuu, Pien-Merijoki, Pietilä, Pihkala, Piispansaari, Porkansaari, Rapattila, Rasalahti, Repola–Lyykylä, Repola–Tervajoki, Rikkola, Ryysylä, Rääsiälä, Saarela, Samola, Savolainen, Suur-Merijoki, Suurpero, Tali, Terävälä, Tikkala, Tirhiä, Uskila, Uusikartano, Vahvaniemi, Vatikivi, Ventelä, Ykspää, Ylivesi, Yläsommee, Yläsäiniö [1] [5]

Asukasluvun kehitys

Viipurin maalaiskunnan asukasluku 1880–1940 [6]
Vuosi Asukasluku Huomautukset
1880 14 891
1890 17 825
1900 18 773
1910 36 688 Aluejärjestelyissä vuonna 1906 siirrettiin 3 877 henkeä Viipurin mlk:sta uuteen Nuijamaan kuntaan ja 2 443 henkeä Viipurin kaupunkiin.
1920 46 364
1930 29 681 Aluejärjestelyissä vuonna 1921 siirrettiin 4 642 henkeä Viipurin mlk:sta uuteen Vahvialan kuntaan, vuonna 1924 13 242 henkeä ja vuonna 1928 3 074 Viipurin mlk:sta Viipurin kaupunkiin.
1939 19 842 Aluejärjestelyissä vuonna 1932 siirrettiin 858 henkeä ja vuonna 1933 11 271 henkeä Viipurin mlk:sta Viipurin kaupunkiin.
1940 18 571 Luku ei täysin tilastokelpoinen, koska väestö oli siirtynyt pois kunnan alueelta ja osa oli siirtynyt kirjoille sijoituspaikkakunnilleen.

Kun Viipurin maalaiskunta muun luovutetun Karjalan kanssa valloitettiin takaisin jatkosodan alussa ja palautettiin muun Suomen yhteyteen, paluumuutto alkoi myös Viipurin maalaiskunnan alueelle. Vuoden 1941 loppuun mennessä Viipurin maalaiskunnan alueelle oli palannut 2 047 asukasta. Vuodet 1942 ja 1943 olivat vilkkaita paluumuuton vuosia ja vuoden 1943 lopulla palanneita oli jo 10 870.[7] Paluumuutto jatkui edelleen 1944, mutta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen vuoksi suurin osa Viipurin maalaiskunnasta evakuoitiin kesäkuun 16.–17. päivinä.[8]

Viipurin maalaiskunnan väestöä asutettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin Uudenmaan kuntiin: Hyvinkään mlk, Lohjan mlk, Nurmijärvi, Tuusula ja Vihti. [9]

Lähteet, kirjallisuus

  • Kuujo Erkki, Lakio Matti: Viipurin pitäjän historia II. Helsinki: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, 1982.

Viitteet

  1. a b c Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät (Viipurin maalaiskunta) Lappeenrannan maakuntakirjasto. Viitattu 30.7.2007.
  2. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  3. Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  4. Nurmiluoto Timo & Vallas Hannu: Karjala kuvina – Viipurin Karjala, s. 144. Hämeenlinna: Kustannus Oy Constator, 1997. ISBN 951-97086-6-9
  5. Lakio 1982, s. 264–265
  6. Väestön elinkeino. Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975. Tilastollisia tiedonantoja N:o 63. Tilastokeskus.
  7. Kuujo 1982, s. 416
  8. Kuujo 1982, s. 417
  9. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.

Aiheesta muualla