Essee
 |
Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Varsinainen aihe jätetään käsittelemättä, teksti käsittelee pääasiassa ”esseemuotoisista” koulutekstiä. |
Essee on asiatekstien luokkaan kuuluva tekstilaji. Tyypillisesti essee on pohdiskeleva ja verrattain lyhyehkö teos, jossa sisällön lisäksi myös ilmaisutavalla on merkittävä rooli.[1] Tyyliseikkojen painoarvon vuoksi essee onkin asiatekstilajeista lähimpänä kaunokirjallisuutta. Esseiden kirjoittajia sanotaan esseisteiksi. Sana essee tulee ranskan kielen sanasta essayer (pyrkiä, yrittää) ja on peräisin ranskalaiselta Michel de Montaignelta (1533–1592), joka oli ensimmäinen esseisti.
Esseetekstin aihepiiriä ei ole rajoitettu, vaan se voi käsitellä mitä tahansa aihetta. Usein pohdinnan kohteena ovat kuitenkin filosofiset tai yhteiskunnalliset kysymykset sekä taide ja kirjallisuus.
Esseetyypit
Esseet jaetaan kahteen eri alalajiin, jotka ovat subjektiivinen essee ja tutkielmaessee.
Subjektiivinen essee on melko vapaamuotoinen kirjoitelma, jossa kirjoittajan mielipiteet ovat tärkeässä asemassa ja joka voi edetä yllättävienkin mielleyhtymien varassa. Lähteiden tarkka merkitseminen ei ole tärkeää ja viittauksia muihin teoksiin käytetään useimmiten vain kirjoittajan omien pohdintojen virikkeenä.[1]
Tutkielmaessee pyrkii käsittelemään aihettaan objektiivisesti ja muistuttaa tieteellistä tutkielmaa. Yleensä tutkimusongelma tai -tehtävä ilmaistaan selkeästi ja lähteet merkitään tarkasti, mahdollisesti tekstiviitteiden ja lähdeluettelon avulla. Toisin kuin tavallisessa tutkielmassa, tutkielmaesseessä voidaan tuoda esille kirjoittajan omia mielipiteitä ja muuta henkilökohtaista aineistoa.[1]
Käyttö
Nykyään essee on laajalti käytössä ylempien oppiasteiden opetustyökaluna. Tekstilajia hyödynnetään yliopistossa ja se muodostaa yhden lukion äidinkielen opetuksen kulmakivistä. Tällainen ympäristö usein korostaa esseen sisältöä ja sen sisältämiä argumentteja tyyliseikkojen kustannuksella. Oppilaitoksissa kirjoitetut esseet ovat usein myös aihepiiriltään tarkemmin rajattuja; perustana on usein tehtävänanto tai aineisto, jota oppilaan on esseessään hyödynnettävä.
Essee elää myös oppilaitosten ulkopuolella. Ilmaisumuoto on erityisen suosittu taiteilijoiden, kirjailijoiden ja yhteiskuntakriitikoiden keskuudessa. Se mahdollistaa ajatusten vapaamuotoisen ilmaisun persoonallisella tavalla.
Hyvän esseen tunnusmerkkejä
Tekstilajin löyhästä normistosta johtuen ei ole mahdollista osoittaa yhtä ainoaa muottia, johon kaikki hyvätasoiset esseetekstit mahtuisivat. Onnistuneista esseistä voidaan silti löytää yhdistäviä piirteitä.
Hyvä essee
- Menee suoraan asiaan
- Herättää lukijassa ajatuksia ja yllättää positiivisesti
- Käsittelee aihettaan eri näkökulmista ja vertailee niitä toisiinsa
- On pohdiskeleva ja myös perustelee esitetyt mielipiteet
- Sisältää tuoreita ilmaisuja ja heijastaa kirjoittajan rikasta sanavarastoa
- Välttää kliseeksi muuttuneita ja töksähteleviä vertauskuvia
- Erottuu tyylillään muista tekstilajeista
- On johdonmukainen; kantava ajatus säilyy, vaikka näkökulma vaihtuu
Lähteet
- ↑ a b c Anne-Maria Mikkola, Lasse Koskela ym.: Äidinkieli ja kirjallisuus, Käsikirja, s. 198. (1.-6. painos) WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-26300-6
Kirjallisuutta
- Mäkinen, Kirsti (toim.): Kirjoita itsesi maailman väleihin: Esseitä, esseistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997. ISBN 951-717-994-4
- Venho, Johanna (toim.): Mitä essee tarkoittaa? Turku: Savukeidas, 2012. ISBN 978-952-268-022-8
Aiheesta muualla