Belgianpaimenkoira

Belgianpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Belgia
Elinikä	12–15 vuotta
Muita nimityksiä	belggari, belgi
FCI-luokitus	ryhmä 1 jaos 1 nro 015
Ulkonäkö
Paino	uros 25–30 kg, narttu 20–25 kg
Säkäkorkeus	uros 60-66 cm (ihannekorkeus 62 cm), narttu 56-62 cm (ihannekorkeus 58 cm),
	Infobox OK

Belgianpaimenkoira on belgialainen paimenkoirarotu, joka jakautuu neljään muunnokseen lähinnä karvapeitteen ja värin perusteella: groenendael (pitkäkarvainen musta), laekenois (karkeakarvainen), malinois (lyhytkarvainen) ja tervueren (pitkäkarvainen punaruskea, joskus myös hiekanharmaa). Muunnoksia ei määritellä sukutaulun perusteella, koska esim. malinoispentueisiin syntyy toisinaan tervuerenpentuja, jotka rekisteröidään luonnollisesti tervuereneiksi. Kaikki muunnokset ovat alkuperältään paimenkoiria, mutta nykyään ne eroavat käyttötarkoituksiltaan suuresti. Aikojen saatossa suomessa on rekisteröity reilu kymmenentuhatta belggariyksilöä, joista ylivoimaisesti eniten on tervueren- ja groenendael-muunnoksia.

Ulkonäkö

Belgianpaimenkoirat ovat isokokoisia ja pystykorvaisia koiria. Ne ovat ryhdikkäitä ja väsymättömiä, ja keho on sulavalinjainen ja lihaksikas.

Luonne

Belgianpaimenkoirat ovat innokkaita ja vilkkaita usein vielä vanhoinakin. Belgianpaimenkoira on todella aktiivinen ja väsymätön, ja siksi se tarvitseekin runsaasti vapaata liikuntaa, ja sille sopii lähes mikä tahansa harrastus. Belgianpaimenkoira on älykäs koira, ja se nauttii erilaisista tehtävistä ja uusien asioiden opettelemisesta. Belgianpaimenkoirissa esiintyy myös arkuutta, ja siksi koiralle voivatkin uudet asiat ja paikat olla toisinaan hankalia. Siksi koira pitäisikin pennusta alkaen totuttaa uusiin paikkoihin. Mikäli omistaja epäonnistuu kasvattamisessa saataa lopputuloksena olla luonnehäiriöitä ja agressiivisuutta. Luonteensa takia belgianpaimekoiria suositellaan ihmisille, joilla on kokemusta sekä aikaa nauttia koiranomistajan ilosta. Belgianpaimenkoirien käyttötarkoitus on olla palvelu- ja poliisikoirina

Rodun historiaa

Alun perin belgianpaimenkoirat olivat säkäkorkeudeltaan nykyistä hieman lyhyempiä. 1880-luvun lopulla, kun rotua alettiin kehittämään ja tutkimaan, tunnettiin useita eri muunnoksia. Rotu jaettiin ensin kolmeen muunnokseen: lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen. Koska värillä ei ollut väliä, nykyinen groenendael ja tervueren luettiin samaksi muunnokseksi. 1900-luvun alkupuolella vakiintui kuitenkin nykyiset neljä muunnosta.

Suomeen oletettavasti ensimmäinen belgianpaimenkoira tuli 1920-luvulla. Tämä narttu oli Belgiassa syntynyt groenendael. Myöhemmin Suomeen tuli lisää groenendaeleja, ja groenendael olikin ensimmäinen muunnos, jota alettiin Suomessa kasvattamaan. Siitä huolimatta tervueren on noussut suosituimmaksi muunnokseksi ja groenendael jäänyt toiseksi. Malinois on kolmanneksi yleisin ja laekenois reilusti muita harvinaisempi.