Saara Hopea
Saara Elisabet Hopea-Untracht (s. 26. elokuuta 1925 Porvoo[1] – 1984[2]) oli suomalainen huonekalujen sekä koru- ja lasiesineiden suunnittelija.[1]
Porvoolaisen kultasepänliikkeen omistajan Ossian Hopean tytär Saara pääsi ylioppilaaksi vuonna 1943 ja opiskeli Taideteollisen keskuskoulun sisustustaiteen osastolla vuosina 1943–1946. Valmistuttuaan hän toimi pari vuotta huonekaluliike Majander Oy:n piirtäjänä, sitten vuosina 1948–1952 Paavo Tynellin johtaman Taito Oy:n valaisintehtaan piirtäjänä. Saara Hopea kiinnostui 1950-luvun alussa lasimuotoilusta ja sai paikan Nuutajärven lasitehtaalta, jossa toimi vuosina 1952–1959 taiteellisen johtajan Kaj Franckin alaisuudessa. Isänsä kuoltua Saara Hopea joutui vuonna 1959 siirtymään perheensä kultasepänliikkeen taiteelliseksi johtajaksi, jona hän toimi vuosina 1959–1960 sekä jälleen vuodesta 1967 alkaen.[1][2]
Vuonna 1960 Saara Hopea avioitui amerikkalaisen taidekäsityöläisen, valokuvaajan ja kirjailijan Oppi Untrachtin (1922–2008) kanssa ja muutti New Yorkiin. Siellä hän tutustui metallin emalointiin ja kehitti menetelmän, jossa useita läpikuultavia emalikerroksia poltettiin esineen pintaan kunnes saatiin haluttu värisävy.[2]
Miehensä mukana Saara Hopea-Untracht asui sittemmin myös Nepalissa vuosina 1963–1965 sekä Intiassa vuoteen 1967 saakka, jolloin pariskunta asettui Porvooseen.[2]
Saara Hopea palkittiin lasiesineistään hopeamitalilla Milanon triennaleissa 1954 ja 1957.[1] Porvoon kaupungin kulttuuripalkinnon hän sai 1981 ja valtion taideteollisuuspalkinnon 1982. Taideteollisuusmuseossa Helsingissä järjestettiin hänen retrospektiivinen näyttelynsä vuonna 1987.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Untracht, Oppi: Saara Hopea-Untracht, Elämä ja työ, Life and Work. Porvoo: WSOY, 1988.