Moshe Dayan
| Moshe Dayan | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Degania, Ottomaanien valtakunta |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1932–1974 |
| Taistelut ja sodat |
Toinen maailmansota Israelin itsenäisyyssota Suezin kriisi Kuuden päivän sota Jom kippur -sota |
| Sotilasarvo | Kenraali, Israelin puolustusvoimien komentaja |
 Nimikirjoitus |
|
Moshe Dayan (20. toukokuuta 1915, Degania, Palestiina Ottomaanien valtakunta – 16. lokakuuta 1981) (hepreaksi: משה דיין ) oli israelilainen kenraali ja poliitikko. Silmälappuineen hän oli vastamuodostetun Israelin valtion taistelujen symboli.[1]
Jo vuoden 1948 itsenäisyyssodassa Dayan oli merkittävässä asemaissa Israelin armeijassa. Dayan oli Israelin puolustusvoimien ylipäällikkö vuosina 1953 – 1958, mihin sisältyy Suezin kriisin aika vuonna 1956. Kuuden päivän sodan aikana 1967 Dayan oli puolustusministerinä kuten myös jom kippur- sodan aikna 1973.
Varhaiset vuodet
Moshe Dayan oli syntynyt kibbutsilla Deganiassa, Palestiinassa, silloisessa Ottomaanien valtakunnassa. Hän oli siis "sabra" eli Palestiinassa ennen Israelin itsenäisyyttä syntynyt juutalainen.[2]
Hänen vanhempana olivat Shmuel ja Deborah olivat Ukrainasta tulleita juutalaispakolaisia. Moshe Dayan liittyi jo 14-vuotiaana Haganahiin, maanalaiseen juutalaiseen sotilasjärjestöön, joka vaati Israelin itsenäisyyttä vastustaen Britannian mandaattihallintoa ja arabien yrityksiä estää juutalaisen vaikutusvallan kasvu Palestiinassa. Englantilaisen siionistiupseeri Orde Wingaten antama sotilaskoulutus vaikutti voimakkaasti Dayanin kehitykseen.lähde?
Toinen maailmansota
Britit vangitsivat Dayanin vuonna 1939, mutta hänet vapautettiin kahta vuotta myöhemmin helmikuussa 1941, jotta hän pääsi Australian 7. jalkaväkidivisioonan rivessä taistelemaan Vichyn Ranskan joukkoja vastaan Syyriassa.[3] Dayan menetti toisen silmänsä taistelussa. Hänet palkittiin yhdellä Brittiläisen imperiumin korkeimmista kunniamerkeistä. Jossain välissä hän sai koulutuksen laskuvarjojääkäriksi, jollaisena hän sittemmin tulikin tunnetuimmaksi.lähde?
Sotilaskomentajana
Vuoden 1948 Israelin itsenäisyyssodan aikana Dayanin ensimmäisenä tehtävänä oli Jordanin laakson puolustaminen. Hän oli sitten suurten sotilasyksikköjen komentaja keskusrintamalla. Hän oli läheisessä yhteistyössä Israelin pääministerin David Ben-Gurionin ja Shimon Peresin kanssa. Sodan jälkeen Dayan aloitti nopean nousun sotavoimissa. Dayan oli Israelin puolustusvoimien ylipäällikönä 1954–1958.[3] Siten hän johti Israelin sotavoimia Suezin kriisin aikana 1956.
Poliitikkona
Erottuaan vakinaisesta palveluksesta Dayan liittyi Mapai-puolueseen, David Ben-Gurionin johtamaan vasemmistoryhmittymään. Dayan toimi maatalousministerinä vuoteen 1964 asti. Dayan seurasi Ben-Gurionia lojalistien ryhmään, joka erosi Mapai-puolueesta Rafi-puolueeksi vuonna 1963. Seuraava pääministeri, Levi Eshkol, yritti estää Dayania vaikuttamasta puolustuspolitiikkaan, ja Dayan erosi hallituksesta 1964.[3]
Moshe Dayan nimitettiin Israelin puolustusministeriksi 1. kesäkuuta 1967, ja hän ehti vaikuttaa suuresti Israelin armeijan toimintaan kuuden päivän sodassa. Israel hyökkäsi voitokkaasti 5. kesäkuuta 1967 alkaneessa sodassa.[3] Moshe Dayan a Jitzhak Rabin pitivät hartaushetken Jerusalemin itkumuurilla Israelin voiton kunniaksi 7. kesäkuuta 1967. Dayan oli "haukkojen" johtaja työväenhallituksessa vastustaen paluuta vuotta 1967 edeltäneille vanhoille rajoille. Hän sanoi, että ilman Israelin satamaa Sharm el-Sheikiä Siinain niemimaalla ei solmita rauhaa".lähde?
Dayan oli katastrofitilanteessa 6. lokakuuta 1973 uuden sodan alkaessa. Israel oli valmistautumaton ja Egyptin ja Syyrian hyökkäys yllätti sen pahasti. Dayan määräsi Syyriaa vastaan 7. panssariprikaatin, joka oli Israelin valiojoukkoja. Israelilaiset suorittivat vastahyökkäyksen, joka onnistui pysäyttämään syyrialaiset Golanin ylängöllä. Myös egyptiläiset pysäytettiin Siinain niemimaalla, joten Israel sai torjuntavoiton. Sodan alkuvaiheen vastoinkäymiset kuitenkin herättivät Israelissa raskaita syytöksiä huonosti valmistautunutta hallitusta ja armeijan johtoa kohtaan. Sodan jälkeen Israelin hallitus lopulta erosi, jolloin Dayan menetti puolustusministerin paikkansa.
Ulkoministerinä Likud-hallituksessa
Dayan valittiin uudelleen knessetiin eli parlamenttiin työväenpuolueen riveistä. Hänestä tuli ulkoministeri Menachem Beginin johtamaan Likud-hallitukseen vuonna 1977. Dayan oli solmimassa rauhansopimusta Camp Davidin rauhanneuvotteluissa. Hänen ja Beginin erimielisyydet johtivat hänen eroonsa hallituksesta vuonna 1979.[3]
Kuolema
Dayan kuoli syöpään 16. lokakuuta 1981 Tel Avivissa.[3][1] Hänet on haudattu Nahalaliin.
Lähteet
- ↑ a b Mosh Dayan Profile BBC 2004
- ↑ Moshe Dayan: A Warrior’s Story (1996) Film and History
- ↑ a b c d e f Bernard Reich: Political leaders of the contemporary Middle East and North Africa, s. 143. Greenwood Publishing Group, 1990. ISBN 978-0313262135 (englanniksi)