Ero sivun ”Prikaati K” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu |
Kumottu muokkaus 22842497, jonka teki Kuusiluoto (keskustelu) l Merkkaus: Kumoaminen |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
=== Joukot === |
=== Joukot === |
||
*E ja EK/Pr.K|Esikunta ja Esikuntakomppania/Pr.K |
*E ja EK/Pr.K|Esikunta ja Esikuntakomppania/Pr.K |
||
*[[Erillinen_pataljoona_7|Aunuksen Heimosoturipataljoona]] (AHSP/Pr.K) komentajanaan kapteeni L.Räsänen ja myöhemmin kapteeni |
*[[Erillinen_pataljoona_7|Aunuksen Heimosoturipataljoona]] (AHSP/Pr.K) komentajanaan kapteeni L.Räsänen ja myöhemmin kapteeni M.Ryynänen |
||
*[[Erillinen_pataljoona_8|Vienan Heimosoturipataljoona]] (VHSP/Pr.K) komentajanaan kapteeni [[Matti Olsoni]] |
*[[Erillinen_pataljoona_8|Vienan Heimosoturipataljoona]] (VHSP/Pr.K) komentajanaan kapteeni [[Matti Olsoni]] |
||
Versio 22. marraskuuta 2024 kello 16.52
Prikaati K (Prikaati Kuussaari (Pr.K)) oli Päämajan 23. kesäkuuta 1941[1] perustettavaksi käskemä suomalainen sotatoimiyhtymä, johon oli käsketty koottavaksi Suomessa asuvat itäkarjalais- ja inkeriläissyntyiset asevelvolliset, jotka olivat siirtyneet Suomeen sisällissodan ja heimosotien aikana. Prikaatiin kuului lisäksi runsaasti suomalaisia vapaaehtoisia. Osa sotilaista oli heimosotien veteraaneja[2].
Prikaati tunnettiin alkuvaiheessa nimellä Osasto Kuussaari (Os.K). Osaston perustamisessa keskeisiä henkilöitä olivat osaston tuleva komentaja Eero Kuussaari sekä Ragnar Nordström ja heimoaktivisti Reino Castrén.[1]
Prikaatilla on oma muistoristi, jonka olivat oikeutettuja saamaan prikaatiin sen toiminta-aikana 25. kesäkuuta 1941 – 15. syyskuuta 1944 Porajärven suunnalla kuuluneet.[3]
Lokakuun 19. päivänä 1941 Tsinjärvelle ryhmittynyt prikaati eteni Soutjärvelle ja valtasi Semsvaaran kylän.[2]
Perustaminen
Prikaati perustettiin 27. kesäkuuta – 29. heinäkuuta 1941 Kajaanissa. Perustamisen päättyessä 25. heinäkuuta prikaatin vahvuus oli 184 vienankarjalaista, 85 aunuslaista, 102 inkeriläistä, 102 heimosoturia, 188 karjalaista ja 621 vapaaehtoista eli yhteensä oli 1 324 miestä.[4] Prikaatin sotilaita oli ottanut osaa talvisotaan Sissipataljoona 5:n[5] riveissä.
Varustaminen vaati runsaasti aikaa, koska perustaminen tapahtui liikekannallepanossa perustettujen joukkojen perustamisen jälkeen ja osin jouduttiin turvautumaan tilapäisratkaisuihin.[6]
Joukot
- E ja EK/Pr.K|Esikunta ja Esikuntakomppania/Pr.K
- Aunuksen Heimosoturipataljoona (AHSP/Pr.K) komentajanaan kapteeni L.Räsänen ja myöhemmin kapteeni M.Ryynänen
- Vienan Heimosoturipataljoona (VHSP/Pr.K) komentajanaan kapteeni Matti Olsoni
Sotatie
Perustamisen jälkeen Prikaati K alistettiin 14. divisioonalle,[1] ja se osallistui Itä-Karjalan valtaukseen. Se keskitettiin junakuljetuksella Kajaanista Lieksan Pankakoskelle ja edelleen jalkamarssina Pankakoski–Inari–Lentiira–Lupasalmi.lähde?
Perustamisen aikainen nimi osasto Kuussaari (Os.K) muutettiin 7. elokuuta 1941 prikaati Kuussaareksi (Pr.K). Sille alistettiin seuraavat joukot:
- Jalkaväkirykmentti 10:n II pataljoona (II/JR 10)[7]
- 24. rajakomppania[7]
- Erillinen polkupyöräkomppania
- Jalkaväkirykmentti 52:n tykkikomppania (TykK/JR 52)
- Tykkikomppania 16 (TykK 16)
- Raskas kranaatinheitinjoukkue
- Pioneerijoukkue pioneeripataljoona 24:stä (PionJ/PionP 24)
- Kenttätykistörykmentti 18:n 3. patteri (3./KTR18)
- Huoltomuodostelmia
Prikaatin vastustajana taisteli majuri Valter Vallin komentama puna-armeijan Jalkaväkirykmentti 126. Vastakkain olivat osin Suomesta sisällissodan yhteydessä Neuvostoliittoon siirtyneet suomalaiset ja Neuvostoliitosta Suomeen siirtyneet vienalaiset ja inkeriläiset. Prikaatin suurimmaksi saavutukseksi voidaan katsoa Porajärven valtaus.lähde? Sen muut taistelupaikat olivat:
- Kuutamalahti
- Tshinjärvi
- Soutjärvi
- Semsvaara
- Juustjärvilähde?
Prikaatin lakkauttaminen
Prikaati lakkautettiin 22. lokakuuta 1941, jolloin sen pataljoonat jatkoivat palvelustaan erillisinä pataljoonina:
- Aunuksen Heimosoturipataljoona ja 1. helmikuuta 1944 uudelleen nimetty Erillinen pataljoona 7 (ErP 7)
- Vienan Heimosoturipataljoona ja 1. helmikuuta 1944 uudelleen nimetty Erillinen pataljoona 8 (ErP 8)
Prikaati oli kärsinyt olemassaolonsa aikana tappioina 81 kaatunutta ja yhden kadonneen. Lisäksi haavoittuneita oli 307.[8]
Lähteet
- Kallioniemi, Timo: Prikaati K: Heimosoturit jatkosodassa. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-161-1
- Rautala, Ari: Karjalan armeija: 100 000 sotilaan hyökkäys. Helsinki: Gummerus, 2015. ISBN 978-951-24-0087-4
Viitteet
- ↑ a b c Rautala 2015, s. 105
- ↑ a b Pimiä, Tenho: Tähtäin idässä – Suomalainen sukukansojen tutkimus toisessa maailmansodassa, s. 66–67. (Väitöskirja, Jyväskylä Studies in Humanities 124) Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2009.
- ↑ Viime sotiemme muistoristit ja -mitalit – Tammenlehva tammenlehva.fi. Viitattu 25.3.2023. (englanti)
- ↑ Kallioniemi 1992, s.66
- ↑ Tapahtui omassa piirissämme KARJALAN HEIMO. 1953. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Eero Kuussaari: Prikaati K:n eteneminen Kuutamalahdelle elokussa 1941. (Verkkojulkaisu) Kansa Taisteli, 1957, nro 1, s. 20-22. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Rautala 2015, s. 106.
- ↑ Kallioniemi 1992, s.275-277