Ero sivun ”Natriumkloridi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p →Suola entisaikojen politiikassa: Wikistetty (tylsistetty) runollista ja luonnerikasta tekstiä wikikirjaan sopivaksi. |
||
| Rivi 118: | Rivi 118: | ||
=== Suola entisaikojen politiikassa === |
=== Suola entisaikojen politiikassa === |
||
Suola on ollut kautta historian hyvin tärkeää. Esimerkiksi kun |
Suola on ollut kautta historian hyvin tärkeää, ja monien historian keskeisten tapahtumien taustalla ajavana agendana. Esimerkiksi kun [[Augustus|Rooman keisari Augustus]] tahtoi varmistaa suosionsa kansan keskuudessa ennen keisariuttaan, hän jakoi [[Plebeijit|kansalle]] ilmaiseksi [[Oliiviöljy|oliiviöljyä]] ja suolaa. Ruotsalaisen piispa [[Olaus Magnus|Olaus Magnuksen]] vuoden 1555 teoksessa [[Pohjoisten kansojen historia]] lisattiin, mitä tarvitaan, kun vihollinen piirittää: suolattuja mereneläviä säilyvyyden vuoksi. [[Mahatma Gandhi]] haastoi vuonna 1930 englantilaisten vallan Intiassa tekemällä vakavan rikoksen: hän valmisti suolaa merivettä kuumentamalla ja kehotti tuhansia häntä seuranneita maanmiehiään tekemään samoin.<ref name=":0" /> |
||
Suola |
Suola oli keskeissä asemassa 1700-luvun puolivälin aikaisessa Englannin ja sen Pohjois-Amerikan siirtokuntien riidoissa, ja taustatekijänä koko Yhdysvaltojen syntymisessä. Siirtokunnat myivät suolaamaansa turskaa, mutta englantilaiset vaativat, että siirtokunnat ostaisivat suolaa ainoastaan heiltä. Siirtokunnat eivät pitäneet ideasta, että tuottoisa turskakauppa olisi kokonaan emämaasta riippuvaista. Kauppakiistat nostivat siirtokunnat [[Kapina|kapinaan]] vuonna 1775, johon englantilaiset vastasivat tuhoamalla siirtokuntien suolankeittämöt, kaappaamalla kapinallisten armeijan suolavarastot ja julistamalla siirtokunnat [[Taloussaarto|merisaartoon]]. [[Yhdysvallat|Pohjois-Amerikan Yhdysvallat]] julistautui itsenäiseksi seuraavana vuonna. Amerikan Yhdysvaltojen kolonisoijia ei kannustanut laajentumaan länteen vain viljelysmaa ja resurssit, vaan monet tutkimusmatkaajat etsivät valtavaa legendaarista suolavuorta, joka tarinoiden mukaan sijaitsi jossakin erämaassa.<ref name=":0" /> |
||
| ⚫ | Verot muodostuivat osittain [[Suolavero|suolaverojen]] kautta, josta ensimmäiset maininnat ovat yli 4 000 vuotta vanhoja. Kiinassa syntyi [[Qin-dynastia|Qin-dynastian]] aikaan [[200 eaa.|200-luvulla eaa.]] maailman ensimmäinen valtion [[Monopoli|markkiamonopoli]] suolalle. Suolamonopolista saatuja rahoja käytettiin muun muassa [[Kiinan muuri|Kiinan muurin]] rakentamiseen. Euroopan ensimmäisen ja historian tiukimman suolamonopolin loi [[Venetsia|Venetsian kaupunkivaltio]] keskiajalla.<ref name=":0" /> |
||
Kallisarvoinen aine houkutteli kautta aikain kokeilijoita ja keksijöitä. [[Massachusetts|Massachusettsin]] [[Cape Cod|Cape Codin]] niemimaan väki sai oivalluksen käyttää suolaveden pumppaamiseen [[Tuulimylly|tuulimyllyjä]]. Pian niemimaan laitamille kohosi karkeatekoisia myllyjä, jotka pumppasivat merivettä onttojen puunrunkojen läpi haihdutusaltaisiin. Kuulun amerikkalaisen yrittäjähengen yksi juuri on siis suolassa.<ref name=":0" /> |
|||
Myös [[Habsburg|Habsburgien suku]] rakensi valtansa suolan perustalle. He omistivat lopulta koko Keski-Euroopan suolantuotannon, ja he isännöivät myös kuljetusta ja [[Tukkukauppa|tukkukauppaa]]. Habsburgien vuosisatoina käytiin sekä [[Kolmikymmenvuotinen sota|30-vuotinen sota]] että [[Napoleonin sodat]], jota he suolarahoilla tukivat. Euroopan valtioiden kartasto olisi päätynyt todennäköisesti merkittävästi eri näköiseksi, jos mahtisuku ei olisi ollut sodissa mukana suolarahoillansa.<ref name=":0" /> |
|||
Suola oli suuruutensa päivinä myös kiihkeän etsinnän kohde, eikä Yhdysvallat ollut poikkeus. Amerikkalaisia ei siis kannustanut länteen vain viljelysmaa. [[William Clark|William Clarkin]] ja [[Meriwether Lewis|Meriwether Lewisin]] retkikunta lähti vuonna 1804 tutkimaan [[Mississippi (joki)|Mississippi-joen]] takana avautuvia [[Tasanko|tasankoja]], ja pääsi [[Tyynimeri|Tyynellemerelle]], mutta tutkimusmatkaajat olivat toivoneet löytävänsä valtavan suolavuoren, joka tarinoiden mukaan erämaassa odotti.<ref name=":0" /> |
|||
| ⚫ | [[Ranska|Ranskassa]] suolavero oli yksi suuren vallankumouksen sytykkeistä. Verosta tuli 1600-luvun loppuun mennessä valtion suurimpia tulonlähteitä. Kansaa verossa ärsytti etenkin niin sanottu velvollisuussuola: jokaisen yli kahdeksanvuotiaan ranskalaisen piti ostaa seitsemän [[Kilogramma|kiloa]] suolaa vuodessa valtion määräämään korkeaan hintaan. 1700-luvun jälkipuoliskolla ennen vallankumouksen puhkeamista yli 3 000 ranskalaista, joukossa niin naisia kuin lapsiakin, tuomittiin vuosittain [[Kuolemanrangaistus|kuolemaan]] tai vankilaan suolalain rikkomisesta.<ref name=":0" /> |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
Euroopan ensimmäisen ja maailmanhistorian tiukimman suolamonopolin loi [[Venetsia|Venetsian kaupunkivaltio]] keskiajalla. Suolahallinnon rahoittamat kauppiaat kolusivat maita Mustanmeren ympäristöä myöten haaliakseen kaiken tarjolla olevan suolan. 1200-luvun lopulla Venetsia tahtoi nostaa suolan hintaa, joten se tuhosi kokonaan [[Kreeta|Kreetan saaren]] suolantuotannon. Kun [[Genova]], suolakaupunki sekin, havitteli 1300-luvun lopulla [[Välimeri|Välimeren]] kaupan valtiaaksi, Venetsia lähti sotaan ja löi kilpailijansa.<ref name=":0" /> |
|||
Suola oli ihmisille elinehto, mutta työlästä valmistaa. Keltit louhivat sitä [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopan]] kaivoksistaan jo satoja vuosia ennen ajan laskun alkua, mutta merestä tai suolavesikaivosta peräisin olevan veden [[Haihdutus|haihduttaminen]] höyrystämällä vesi pois niin, että vain suola jäi jäljelle, oli tärkein tapa vuosituhansien ajan. Suolavesikaivojen poraaminen ja veden pumppaaminen oli hidasta ja raskasta. Veden höyrystämiseen kului paljon aikaa, joten siellä missä riitti aurinkoa suolavesi jätettiin paisteeseen.<ref name=":0" /> |
|||
Ilmastoltaan harmaassa ja sateisessa [[Pohjois-Eurooppa|Pohjois-Euroopassa]] poltettiin keskiajalla meriveden kyllästämää [[Turve|turvetta]]. [[Tuhka|Tuhkan]] ja suolan seokseen lisättiin merivettä, johon suola liukeni. Kun liuoksesta haihdutettiin vesi, saatiin runsaasti suolaa. Koska suola oli vaikeasti hankittava välttämättömyys, se oli avain valtaan ja rikkauksiin, ja oiva verotuskohde.<ref name=":0" /> |
|||
Suolalle rakensi valtansa myös [[Habsburg|Habsburgien suku]]. Habsburgien itäinen haara hallitsi 1500-luvulta alkaen 1900-luvulle asti alueita, joihin kuului [[Itävalta]] ja [[Puola|eteläinen Puola]] sekä osia nykyisestä [[Saksa|Saksasta]], [[Tšekki|Tšekistä]] ja [[Unkari|Unkarista]]. Habsburgit omistivat suolakaivoksia jo 900-luvulla, mutta kun suvun valtapiiri laajeni, koko Keski-Euroopan suolantuotanto päätyi heidän käsiinsä, ja he isännöivät myös kuljetusta ja [[Tukkukauppa|tukkukauppaa]]. Habsburgien vuosisatoina käytiin sekä [[Kolmikymmenvuotinen sota|30-vuotinen sota]] että [[Napoleonin sodat]], ja turkkilaisarmeijakin kolkutteli [[Wien|Wienin]] portteja 1600-luvulla. Euroopan kartta olisi epäilemättä muotoutunut eri näköiseksi, jos mahtisuku ei olisi ollut suolarahoineen sodissa mukana.<ref name=":0" /> |
|||
| ⚫ | Kun espanjalainen [[konkistadori]] [[Hernán Cortés]] valloitti 1500-luvulla [[Asteekkivaltakunta|atsteekkien valtakunnan]] Meksikossa, hän otti nopeasti haltuunsa intiaanien suolanvalmistuspaikat nopeuttaakseen kulttuurin tuhoa. He rakensivat kaivostensa yhteyteen suuria suolatehtaita, sillä he keksivät menetelmän jossa suolan avulla saadaan hopea erotettua malmista.<ref name=":0" /> |
||
| ⚫ | [[Ranska|Ranskassa]] suolavero oli yksi suuren vallankumouksen sytykkeistä |
||
| ⚫ | |||
Suola oli ihmisille elinehto, mutta työlästä valmistaa. Keltit louhivat sitä [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopan]] kaivoksistaan jo satoja vuosia ennen ajan laskun alkua, mutta [[Haihdutus|haihduttaminen]] oli tärkein tapa vuosituhansien ajan. Vettä, joka oli peräisin merestä tai suolavesikaivosta, höyrystettiin, kunnes vesi haihtui, ja suola jäi jäljelle. Suolavesikaivojen poraaminen ja veden pumppaaminen olivat menneiden aikojen tekniikalla hidasta ja raskasta. Myöhäiskeskiajan [[Italian historia|Italiasta]] on säilynyt kaiverrus, jossa kaulastaan köytetyt vangit pyörittävät jaloillaan suolavettä nostavaa [[Vesiratas|ratasta]]. Veden höyrystämiseenkin kului paljon aikaa. Siellä, missä riitti aurinkoa, suolavesi sai jäädä paisteeseen. Pilvisillä mailla patojen alle piti virittää tuli, joten suolan tekeminen vaati rutkasti polttopuuta. Harmaassa ja sateisessa [[Pohjois-Eurooppa|Pohjois-Euroopassa]] poltettiin keskiajalla meriveden kyllästämää [[Turve|turvetta]]. Sitten [[Tuhka|tuhkan]] ja suolan seokseen lisättiin merivettä, johon suola liukeni. Kun liuoksesta haihdutettiin vesi, oli tarjolla suolaa. [[Alankomaat|Hollannin]] turvesuola sai 1200-luvulla laadukkaan maineen, mutta kilolle kertyi hintaa, ja lopulta maan vallanpitäjät kielsivät sen tekemisen, koska ahneimmat varastivat turvetta meren loitolla pitävistä patovalleista. Koska suola oli vaikeasti hankittava välttämättömyys, se oli avain valtaan ja rikkauksiin, ja otollista ainetta sekä [[Vero|verotukselle]] että vihanpidolle.<ref name=":0" /> |
|||
| ⚫ | Kun espanjalainen [[konkistadori]] [[Hernán Cortés]] valloitti 1500-luvulla [[Asteekkivaltakunta|atsteekkien valtakunnan]] Meksikossa, hän otti nopeasti haltuunsa intiaanien suolanvalmistuspaikat |
||
=== Ympäristötuhot === |
=== Ympäristötuhot === |
||
Suolan valmistus on aiheuttanut ympäristötuhoja |
Suolan valmistus on aiheuttanut merkittävästi ympäristötuhoja. Ison-Britannian pahamaineisimpia suolantuotantoalueita oli [[Cheshire]] [[Liverpool|Liverpoolin]] läheisyydessä. Seudun metsät käytettiin jo 1500-luvulla loppuun suolavesikattiloiden polttopuuksi, joten vettä ryhdyttiin haihduttamaan [[Kivihiili|kivihiilellä]]. Cheshire houkutteli aina vain enemmän suolayrittäjiä, ja lopulta aikalaisten kuvausten mukaan keittämöiden savu mustasi taivaan ja suolakattiloiden karsta peitti maan.<ref name=":0" /> |
||
Alueelle oli ilmestynyt salaperäisiä kuoppia jo vuosisatojen ajan, mutta 1800-luvulla ne vain suurenivat. Talot romahtelivat, kun maa petti alta. Kuopat syntyivät koska suolavettä pumpattiin Cheshiressä liian kiivaaseen tahtiin. Tätä nykyä seutu on vehmasta, sillä suuret suolafirmat söivät Cheshiren pienyrittäjät, ja sen savuinen suuruudenaika päättyi.<ref name=":0" /> |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 25. kesäkuuta 2022 kello 18.32
| Natriumkloridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| Muut nimet | Ruokasuola, suola |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NaCl |
| Moolimassa | 58,44 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoinen kristallimainen kiinteä aine |
| Sulamispiste | 802 °C (1 075 K) |
| Kiehumispiste | 1 440 °C (1 713 K) |
| Tiheys | 2,164 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 35,7 g / 100 ml (kylmä) |
Ruokasuola, lääketieteessä keittosuola, yleiskielessä suola, on puhtaimmillaan puhdasta natriumkloridia (NaCl), joka on natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste. Natriumkloridi on yleinen luonnossa esiintyvä mineraali, jota esiintyy merivedessä merisuolana, maalla vuorisuolana esimerkiksi suola-aavikoilla ja kallioperässä sekä myös sisämaan suolavesissä.
Ruoan mausteena ja säilönnässä käytetty natriumkloridi on ihmisen tärkein makrokivennäisaine natriumin lähde sekä myös merkittävä kemianteollisuuden raaka-aine.
Natriumkloridia käytetään runsaasti myös maantiesuolana (n. 96 prosenttia) pitämään teitä sulana talvella. Jonkin verran natriumkloridia korvataan nykyään teiden suolauksessa kalsiumkloridilla ja pohjavesille vähemmän haitallisilla natrium- ja kaliumformiaatteja.[2]
Ruokasuolan mukaan on saanut nimensä myös laaja ionisidoksisten kemiallisten yhdisteiden ryhmä, suolat.
Tavallisessa pöytäsuolassa on noin 99,9 prosenttia natriumkloridia.
Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet
Natriumkloridi on tyypillinen ioniyhdiste, eli kemiallisen määritelmän mukainen suola, joka koostuu positiivisista natriumioneista ja negatiivisista kloridi-ioneista. Kiinteässä tilassa natriumkloridi muodostuu kuutiollisista kiteistä, joissa jokainen natriumioni on kuuden kloridi-ionin symmetrisesti ympäröimä ja vastaavasti jokainen kloridi-ioni kuuden natriumionin ympäröimä. Vastakkaismerkkisten ionien välinen sähköinen vetovoima, ionisidos, pitää kidettä koossa.
Natriumkloridi liukenee hyvin veteen jopa 30-prosenttiseksi liuokseksi. Natriumkloridi ei johda sähköä kiteisessä tilassa, mutta sulana ja vesiliuoksena kylläkin. Tällöin sähkövirta muodostuu ionien liikkeestä. Sähkövirta hajottaa sen kemiallisesti, toisin sanoen tapahtuu elektrolyysi.
Natriumkloridia syntyy esimerkiksi suolahapon ja natriumhydroksidin reagoidessa keskenään: HCl + NaOH → NaCl + H2O. Täten se on suola myös vanhan kemiallisen määritelmän mukaan, jolloin tällä termillä tarkoitetaan hapon ja emäksen välisessä reaktiossa syntyvää ainetta. Tällä tavoin sitä ei kuitenkaan käytännössä valmisteta.
Esiintyminen luonnossa
Natriumkloridia esiintyy luonnossa runsaasti meriveteen liuenneena. Valtamerissä sitä on noin 3–4 %, mutta esimerkiksi Itämeren murtovedessä vain 1–2 %. Joissakin suolajärvissä, kuten Kuolleessameressä ja Amerikan Isossa Suolajärvessä sitä on jopa lähes kylläisenä liuoksena, jolloin sitä on noin 30 %.
Suolaa esiintyy paikoitellen runsaasti myös kallioperässä vuorisuolana sekä suola-aavikoilla. Käytännön tarpeisiin sitä valmistetaan merivettä haihduttamalla tai suolakaivoksia louhimalla.
Vuorisuolan - yleisin ruokasuola - ohella muista lähteistä saadut 'ruokasuolat' sisältävät natriumkloridin lisäksi vähäisissä määrin myös muita suoloja ja alkuaineita. Näitä myydään mm. nimillä merisuola, kristallisuola (tunnetaan myös nimillä intiaanisuola tai ruususuola), ja mineraalisuola. Kaikki edellä mainitut sisältävät jonkin verran kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia. Merisuola sisältää luonnostaan, jodia (0,13 mg/100 g), joskin pelkän merisuolan käyttö ei takaa riittävää jodin saantia Suomessa. Suomessa myytävään ruokasuolaan on lisätty jodia 2,5 mg/100 g jodin saannin turvaamiseksi.
Kristallisuolaan ei myöskään ole yleensä lisätty jodia, jolloin sen käyttö jodioidun ruokasuolan sijaan ei ole perusteltua, mikäli jodin saantia ei ole muuten turvattu.[3]
Ravintokäyttö
Suolan sisältämä natrium on ihmiselle ja muille nisäkkäille välttämätön elektrolyytti ja makrokivennäisaine[4][5]. Suolaa käytetään mausteena sille ominaisen, suolaisen perusmaun vuoksi. Teollisuus käyttää ruokasuolaa, koska se on hinnaltaan edullista ja sitoo nestettä. Suolan lisäys vaikuttaa myös ruoan koostumukseen. Suola vaikuttaa leivinhiivan kasvuun leivän leipomisessa ja juuston kypsymiseen. Ennen ruoan pakastamismahdollisuuden yleistymistä lihaa- ja kalaa säilöttiin usein tönkkösuolaamalla[6] ja suolaa käytetään edelleenkin ruoan säilyvyyden parantamiseen.
Fysiologiset ja terveysvaikutukset
Ruokasuolan sisältämää natriumia tarvitaan muun muassa lihasten toimintaan sekä hermoimpulssien siirtymiseen. Suolaa lisätään tämän vuoksi esimerkiksi nautojen rehuseoksiin ja lisäksi eläinten lähettyvillä saatetaan pitää suolakiveä, josta ne voivat nuolla lisäsuolaa suuresti vaihtelevan yksilöllisen tarpeensa mukaan[7]. Natriumia tarvitaan myös elimistön nestetasapainon säätelyyn. Jodioitu ruokasuola on lisäksi tärkeä jodinlähde etenkin niille, jotka eivät käytä paljoa maitotuotteita[8].
Suola lisää sekä solujen välisen nesteen että veren määrää. Jos veren volyymi lisääntyy liikaa, verenpaine saattaa nousta. Suolan vähentäminen vaikuttaa keskimäärin verenpainetta vähentävästi, mutta joillain se myös nostaa verenpainetta ja joillain se ei vaikuta lainkaan verenpaineeseen.[9]
Scientific Americain -lehti kirjoitti kuitenkin vuonna 2011, ettei suolankäytön yhteys korkeaan verenpaineeseen ole ollut merkittävää, kun on tarkasteltu laajojen tutkimusten tuloksia[10] Vuonna 2011 julkaistun Cochrane-katsauksen mukaan vähäsuolainen ruokavalio voi laskea systolista verenpainetta (yläpaine) lyhyellä aikavälillä, mutta lasku on vain 1–3,5 prosenttia.[11] Toisen 2010-luvun alkupuolella julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan 7,5 suolagramman vähentäminen ruokavaliosta laskee verenpainetautia sairastavien koehenkilöiden systolista verenpainetta vajaalla neljällä elohopeamillimetrillä. Jos suolansaanti pienenee 15 grammalla, verenpaine laskee seitsemän millimetriä.[12]
Kohonnut verenpaine altistaa sepelvaltimotaudille, aivohalvaukselle, sydämen ja munuaisen vajaatoiminnalle ja osteoporoosille[13]. Vuonna 2011 julkaistun tutkimusraportin mukaan yli 8 g natriumia päivässä saaneilla esiintyi 78 prosenttia keskimääräistä enemmän sydänkuolemia mutta toisaalta myös alle 2 grammaa saaneilla esiintyi 68 prosenttia enemmän sydänkuolemia. Myös 2-3 grammaa saaneiden ryhmässä esiintyi 37 prosenttia enemmän sydänkuolemia kuin niillä, joiden natriumin saanti oli keskimääräiset 4-6 grammaa. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan sekä liian suuri että liian pieni suolan saanti lisäävät aivohalvauksen riskiä ihanteellisen natriumin saannin ollessa 2,8–3,5 grammaa vuorokaudessa[14].
Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että korkean elintason maiden keskimääräinen päivittäinen suolankulutus korreloi suoraan väestön kuolleisuuden kanssa siten, että jokainen lisägramma natriumia lisäsi asukkaiden elinajanodotetta 3,4 vuodella aina noin 5,5 grammaan asti. Tulos saatiin muiden riskitekijöiden vakioinnin jälkeen.[15]
Liian vähäinen natriumin saanti lisää kaliumin erittymistä virtsaan[16].
Suolan puutteen eli hyponatremian oireita ovat väsymys, voimattomuus, päänsärky ja pahoinvointi, sekä joskus lihasheikkous, kouristelu ja sekavuus.[17] Liian alhainen veren natrium, voi syntyä kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä.[4] Suolan puute voi aiheutua lääkityksestä, syömättömyydestä, hikoilusta, runsaasta veden juonnista, joistain sairauksista tai ripulista tai oksentelusta.[17][4][18] Etenkin vanhukset voivat kärsiä suolan puutteesta syömättömyyden ja lääkityksensä johdosta.[17]
Suolan saanti ja saantisuositukset
Suomalaisten suolan käyttö on vähentynyt huomattavasti 1900- ja 2000-lukujen aikana. Suomalaiset käyttivät kokonaiset 40 grammaa suolaa henkeä kohden päivässä 1900-luvun alussa.[19] Myös elintarvikkeiden luontaisesti sisältämän natriumin saanti on vähentynyt veriruokien ja luuliemen käytön hiipumisen myötä.
Päivittäinen suolan saanti vaihtelee Amazonin sademetsän Yanomamo-kansan teelusikallisen kymmenesosasta Japanin 11 teelusikalliseen.Yhdysvaltalaisten keskisaanti on noin 1,5 teelusikallista, mikä vastaa 3,4 grammaa natriumia.[20] Vuonna 2018 julkaistun 18 maassa toteutetun tutkimuksen mukaan Kiinaa lukuun ottamatta 80 prosenttia tutkittavien maiden väestöstä sai ravinnostaan 3–5 grammaa natriumia päivässä, mikä vastaa noin 8–13 grammaa ruokasuolaa.[21] Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisten naisten suolan saanti oli vuonna 2007 6,1 grammaa vuorokaudessa vastaten 2,4 grammaa natriumia ja miesten 8,4 grammaa vastaten 3,3 grammaa natriumia.[22]. Kahdeksankymmentä prosenttia suomalaisen ravinnon suolasta on peräisin teollisuuden elintarvikkeisiin lisäämästä suolasta. Suolaa saadaan etenkin liha- ja kalajalosteista, leivästä ja juustosta.[23] Maksa ja veri sisältävät luontaisesti erityisen runsaasti natriumia[24].
Harvardin yliopiston julkaisisi vuonna 2006 tiedotteen, jonka mukaan suolan sopivalle saantimäärälle ei voida asettaa yksiselitteisiä rajoja, koska ihmisten verenpaine reagoi hyvin yksilöllisesti muutoksiin suolansaannissa. Tiedotteessa esitettiin myös, että terveet alle 50-vuotiaat, joiden verenpaine on alle 120/80, voisivat syödä suolaa makunsa mukaan etenkin, jos eivät ole afrikkalaistaustaisia.[25] Maailman terveysjärjestö WHO esitti kuitenkin vuonna 2013, että kaikkien aikuisten tulisi rajoittaa suolan saantiaan viiteen grammaan päivässä, koska suurin osa ihmiskunnasta kärsii suolan liiallisen käytön aiheuttamasta kohonneesta verenpaineesta.[26] Viisi grammaa suolaa vastaa noin 1,33 Savonia-teelusikallista ja se sisältää noin kaksi grammaa natriumia, koska grammassa suolaa on noin 0,4 grammaa natriumia.
Monet muutkin terveysjärjestöt ovat suositelleet natriumin saannin vähentämistä alle 2,3 grammaan, mikä vastaa alle 5,8 grammaa suolaa. Suosituksen toteutuminen merkitsisi käytännössä sitä, että ihmiset vähentäisivät suolankulutustaan yli 23-62 prosenttia. Kehotuksen takana on ajatus siitä, että suolan saannin vähentäminen laskisi verenpainetta, millä puolestaan on havaittu olevan sydän- ja verisuonitauteja ehkäisevää vaikutusta. Suositukset rajoittaa suolan saantia eivät ole kuitenkaan perustuneet vahvaan tutkimusnäyttöön siitä, että keskivertoa pienempi suolansaanti vähentäisi käytännössä sydän- ja verisuonisairastavuutta, eikä ole olemassa myöskään yhtään tutkimusta, jonka mukaan suolan saannin vähentäminen alle 2.3 grammaan päivässä vähentäisi sydän- ja verisuonisairastavuutta.[27]
Yhdysvaltain ravitsemustieteilijöiden akatemian (Academy of Nutrition and Dietetics) vuonna 2015 julkaiseman lausunnon mukaan tutkimuksissa oli havaittu, että niillä, jotka nauttivat natriumia alle 2,6–3 grammaa vuorokaudessa oli muuta väestöä suurempi kuolleisuus, samoin kuin niillä, jotka nauttivat natriumia yli 3,4–5 g/vrk.[28] Aasiassa tehdyissä tutkimuksissa on ilmennyt lisäksi, että sekä erittäin suolaisten yksittäisten ruokien nauttiminen että suolan erittäin suuri kokonaissaanti lisäävät riskiä sairastua mahkatarriin[29] ja vatsasyöpään[30].[31]
Lancet-tiedelehdessä vuonna 2018 julkaistussa kansainvälisen tutkijaryhmän laatimassa tutkimuksessa tutkittiin suolan sisältämän natriumin saannin yhteyttä väestön kokonaiskuolleisuuteen, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen sekä verenpaineeseen. Tutkimuksessa vakioitiin muut kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät, minkä jälkeen havaittiin, että jokainen päivittäinen lisägramma natriumia vähentää sekä väestön kokonaiskuolleisuutta että sydäkohtausten esiintyvyyttä. Tutkijat huomauttivat tutkimusraportissaan muunkin tieteellisen tutkimusnäytön viittaavan siihen, että ruokasuola ei ole haitallista, vaan sillä on päin vastoin sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa suojaavaa vaikutusta. Tutkittavia oli yli 95 000 ihmistä 18 eri maasta ja monista muista tutkimuksista on saatu samankaltainen tulos.[32][21] Esimerkiksi vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että korkean elintason maiden keskimääräinen päivittäinen suolankulutus korreloi suoraan väestön kuolleisuuden kanssa siten, että jokainen lisägramma natriumia lisäsi asukkaiden elinajanodotetta 3,4 vuodella. Korkeimman kulutustason maissa nautittiin keskimäärin noin 5,5 grammaa natriumia, mikä vastaa lähes 14 grammaa suolaa. Tulos saatiin muiden riskitekijöiden vakioinnin jälkeen. Tutkimuksessa tarkasteltiin 181 maata, joista 46:ssa vallitsi korkea elintaso.[15]
Vuonna 2021 julkaistussa tieteellisessä tutkimuskatsauksessa havaittiin, että tähän asti kertyneen tutkimusnäytön kokonaisuuden valossa näyttää siltä, että natriumin suositeltava vähimmäissaanti olisi 2,3 gramman sijaan 3 grammaa (vastaten 7,5 grammaa suolaa) ja enimmäissaanti 5 grammaa (12,5 g suolaa). Perusteluna oli se, että kyseisiä määriä pienempien ja myös suurempien natrium-/suolamäärien on havaittu korreloivan lisääntyneiden terveyshaittojen kanssa.[27]
Suomen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2014 antama vähimmäissuositus aikuisille on vain 0,6 grammaa natriumia eli 1,5 grammaa ruokasuolaa päivässä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vähimmäissuositus on niin pieni, että kyseisen määrän natriumia saa jo pelkkien suolattomien elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista. Ravitsemusneuvottelukunta suosittelee suolan enimmäismääräksi 6 g/vrk naisilla ja 7 g/vrk miehillä. Natriumiksi laskettuna nämä vastaavat 2,4 ja 2,8 g/vrk. Sama neuvottelukunta suosittelee vieläkin alhaisempaa suolamäärää ylipainoisille, verenpainetautia tai aikuistyypin diabetesta sairastaville ja niille, joiden suvussa on näitä tauteja.[33] Suomalainen suositus on kuitenkin ristiriidassa Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian asettaman tieteellisen komitean vuonna 2013 antaman lausunnon kanssa, jonka mukaan sydäntautia, diabetesta tai kroonista munuaissairautta sairastavien natriuminsaannin alentamisella tasolle 2,3 tai 1,5 grammaa ei ole todettu olevan terveyshyötyjä, vaan päin vastoin terveydellistä haittaa[34]. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole myöskään havaittu, että suolan vähentäminen 3-5 grammasta alle 3 grammaan vähentäisi sairastavuutta tai kuolleisuutta[35].
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ei tuntenut vuonna 2006 lainkaan ravinnosta johtuvaa natriumin puutetta, koska ruoassa oli sen mukaan monta kertaa enemmän suolaa kuin mitä ihminen tarvitsee.[18] Lääkäriseura Duodecimin vuonna 2006 julkaiseman artikkelin mukaan suomalaista keskivertoruokavaliota noudattavan ei tarvitsisi nauttia helteelläkään lisäsuolaa edes tunnin lenkin jälkeen, koska hän saa ruoastaan suomalaista enimmäissuositusta suuremman määrän suolaa, mutta maratonin tapainen 3–4 tunnin voimakas hikoilu aiheuttaisi jo suolan puutosta[36] Akuutin suolamenetyksen voi korvata laimealla suolavedellä tai siihen tarkoitetuilla lääkevalmisteilla.[18].
Jodin lisäys
Suomalaisessa maaperässä ei esiinny juuri lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia. Jodia lisätään usein eläinten rehuun, mutta suomalaisten jodinsaanti jäisi siitä huolimatta usein liian alhaiselle tasolle ilman jodioidun suolan käyttöä, jota on tehty Suomessa 1950–luvulta lähtien.[37]
Natriumjodidia, kaliumjodidia tai kaliumjodaattia lisätään vähittäiskaupoissa myytävaan vuorisuolaan nykyisin sen verran, että sen jodipitoisuudeksi tulee 2,5 mg / 100 g suolaa. Näin pyritään ehkäisemään kilpirauhasen suurentumaa eli struumaa. Jodioidun vuorisuolan jodipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin jodioimattoman merisuolan, joka sisältää luontaisesti 0,13 milligrammaa / 100 g suolaa[38].
Mineraalisuola
Erilaiset mineraalisuolat sisältävät vähemmän natriumkloridia, joka on usein korvattu kaliumkloridilla. Pienempi natriumkloridipitoisuus vähentää natriumin määrää, mistä syystä mineraalisuoloja pidetään ”terveyssuoloina”. Alhaisen natriumpitoisuuden vuoksi niitä ei kuitenkaan voi käyttää säilöntään tai tuoresuolaukseen, tai sitten suolaa on lisättävä tavallista enemmän.
Mineraalisuolan keskimääräinen koostumus on 100 grammaa kohden:[39]
”Pansuola” on mineraalisuola, jossa natriumia on vain puolet normaalista määrästä. Kalium ja magnesium ovat hyväksi verenpaineelle, verisuonille ja sydämelle.[36]
Luomusuola
Luomusuolan käyttämisestä voi olla haittaa, koska siihen ei lisätä jodia. Struuma on saatu katoamaan Suomesta miltei kokonaan lisäämällä jodia suolaan. Haitallisen natriumin määrässä ei ole merkittäviä eroja luomusuolassa ja jalostetussa ruokasuolassa.[36]
Lääkinnällinen käyttö
Suonensisäisesti laskimoon voidaan antaa fysiologista suolaliuosta esimerkiksi tilanteissa, joissa on nestevajaus tai muutoin tarve pitää suoniyhteys auki, tilanteesta riippuen – esimerkiksi aivoruhjeen ollessa kyseessä – suoneen voidaan antaa myös hypertonista liuosta. Hypertonista natriumkloridiliuosta, esimerkiksi kolmesta seitsemään -prosenttista, voidaan käyttää hengitettynä eräissä kroonisissa keuhkosairauksissa kuten kystisessä fibroosissa tai bronkiektasiataudissa sekä esimerkiksi pienille lapsille akuuteissa tulehduksellisissa tiloissa, missä näyttöä pidetään kyseenalaisena.[40][41][42][43][44]
Suola kemianteollisuudessa
Suurin osa tuotetusta ruokasuolasta käytetään kemianteollisuuden raaka-aineena. Sitä tarvitaan lähes kaikkien muiden natriumin yhdisteiden, samoin kloorin ja sen yhdisteiden valmistukseen. Esimerkkeinä tärkeistä natriumia sisältävistä tuotteista, joiden valmistukseen sitä käytetään, voidaan mainita saippua ja muut pesuaineet, samoin sooda, jota tarvitaan myös lasin valmistuksessa.
Historia
Suola on ollut merkittävä osa ihmiskunnan historiaa viimeistään siitä alkaen, kun muinaiset egyptiläiset ja kiinalaiset keksivät yli 4 000 vuotta sitten käyttää hyväkseen suolaa ruoan säilöntään. Suolaaminen oli yleisin ja tehokkain säilömisen tapa aina 1900-luvulle asti, kunnes pakastaminen ja säilöntäaineet syrjäyttivät sen.[45]
Suola on aikojen saatossa määrännyt useammankin kylän ja kaupungin paikan. Keski-Euroopan kaupungit Hallstatt, Hallein ja Halle kantavat nimissään kelttien suolavesilähdettä tarkoittavaa sanaa gal tai hel, joten suola lienee ollut seutujen alkuperäinen houkutin. Rooma syntyi etruskien suolaveden haihduttamon tuntumaan. Yhtälailla Amerikan mantereella maata viljelevät intiaanit hakivat sijansa suolan liepeiltä.[45]
Moni tie, satama ja kauppareitti syntyi alun perin tarpeesta kuljettaa suolaa. Rooman valtakunnan ensimmäinen suuri tie sai nimekseenkin Via Salaria, Suolatie. Yksi historian erikoisimmista kauppareiteistä syntyi keskiajalla Saharaan. Kamelit kuljettivat suolaa Länsi-Afrikasta Timbuktuun, jossa suola vaihtui muun muassa orjiin ja puuvillaan. Karavaanit ryhmittyivät satojen kilometrien taipaleella aavikkorosvojen pelossa tuhansien kamelien letkoiksi, joten satuloissa lienee ollut suolasäkki poikineen.[45]
Suolan tärkeydestä kertoo, että siihen on liittynyt kautta aikain valtavasti tapoja ja uskomuksia. Esimerkiksi muinaisen Egyptin selibaatissa elävät papit kieltäytyivät syömästä suolaa, koska uskoivat sen kiihdyttävän sukupuolihaluja. Ranskassa oli menneinä vuosisatoina tapana, että sulhanen asteli alttarille suolaa taskussaan mieskunnon varmistamiseksi.[45]
Sekä muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset että roomalaiset käyttivät suolaa uhrilahjoissaan ja kutsuivat jumalia sen avulla. Katolinen kirkko jakaa pyhän veden ohella myös "viisauden suolaa", Sal Sapientiae. Perinteisessä japanilaisessa teatterissa ripoteltiin suolaa näyttämölle ennen esitystä, koska suolan uskottiin varjelevan pahoilta hengiltä. Euroopassa on samasta syystä kastettu lapsia upottamalla heitä suolaan. Keskiajan Euroopan ruokapöydissä suolaan ei ollut sopivaa koskea käsin vaan veitsen kärjellä. 1500-luvun juutalaisen lain mukaan suolaa sai tarjota vain keskisormella ja nimettömällä. Suolaa tuli käsitellä huolella, sillä salaperäisessä aineessa, joka sai ruoan säilymään, ja joka nesteeseen liuettuaan kiteytyi uudestaan, oli pakko olla taikavoimaa.[45]
Suola entisaikojen politiikassa
Suola on ollut kautta historian hyvin tärkeää, ja monien historian keskeisten tapahtumien taustalla ajavana agendana. Esimerkiksi kun Rooman keisari Augustus tahtoi varmistaa suosionsa kansan keskuudessa ennen keisariuttaan, hän jakoi kansalle ilmaiseksi oliiviöljyä ja suolaa. Ruotsalaisen piispa Olaus Magnuksen vuoden 1555 teoksessa Pohjoisten kansojen historia lisattiin, mitä tarvitaan, kun vihollinen piirittää: suolattuja mereneläviä säilyvyyden vuoksi. Mahatma Gandhi haastoi vuonna 1930 englantilaisten vallan Intiassa tekemällä vakavan rikoksen: hän valmisti suolaa merivettä kuumentamalla ja kehotti tuhansia häntä seuranneita maanmiehiään tekemään samoin.[45]
Suola oli keskeissä asemassa 1700-luvun puolivälin aikaisessa Englannin ja sen Pohjois-Amerikan siirtokuntien riidoissa, ja taustatekijänä koko Yhdysvaltojen syntymisessä. Siirtokunnat myivät suolaamaansa turskaa, mutta englantilaiset vaativat, että siirtokunnat ostaisivat suolaa ainoastaan heiltä. Siirtokunnat eivät pitäneet ideasta, että tuottoisa turskakauppa olisi kokonaan emämaasta riippuvaista. Kauppakiistat nostivat siirtokunnat kapinaan vuonna 1775, johon englantilaiset vastasivat tuhoamalla siirtokuntien suolankeittämöt, kaappaamalla kapinallisten armeijan suolavarastot ja julistamalla siirtokunnat merisaartoon. Pohjois-Amerikan Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi seuraavana vuonna. Amerikan Yhdysvaltojen kolonisoijia ei kannustanut laajentumaan länteen vain viljelysmaa ja resurssit, vaan monet tutkimusmatkaajat etsivät valtavaa legendaarista suolavuorta, joka tarinoiden mukaan sijaitsi jossakin erämaassa.[45]
Verot muodostuivat osittain suolaverojen kautta, josta ensimmäiset maininnat ovat yli 4 000 vuotta vanhoja. Kiinassa syntyi Qin-dynastian aikaan 200-luvulla eaa. maailman ensimmäinen valtion markkiamonopoli suolalle. Suolamonopolista saatuja rahoja käytettiin muun muassa Kiinan muurin rakentamiseen. Euroopan ensimmäisen ja historian tiukimman suolamonopolin loi Venetsian kaupunkivaltio keskiajalla.[45]
Myös Habsburgien suku rakensi valtansa suolan perustalle. He omistivat lopulta koko Keski-Euroopan suolantuotannon, ja he isännöivät myös kuljetusta ja tukkukauppaa. Habsburgien vuosisatoina käytiin sekä 30-vuotinen sota että Napoleonin sodat, jota he suolarahoilla tukivat. Euroopan valtioiden kartasto olisi päätynyt todennäköisesti merkittävästi eri näköiseksi, jos mahtisuku ei olisi ollut sodissa mukana suolarahoillansa.[45]
Ranskassa suolavero oli yksi suuren vallankumouksen sytykkeistä. Verosta tuli 1600-luvun loppuun mennessä valtion suurimpia tulonlähteitä. Kansaa verossa ärsytti etenkin niin sanottu velvollisuussuola: jokaisen yli kahdeksanvuotiaan ranskalaisen piti ostaa seitsemän kiloa suolaa vuodessa valtion määräämään korkeaan hintaan. 1700-luvun jälkipuoliskolla ennen vallankumouksen puhkeamista yli 3 000 ranskalaista, joukossa niin naisia kuin lapsiakin, tuomittiin vuosittain kuolemaan tai vankilaan suolalain rikkomisesta.[45]
Erotusmenetelmät
Suola oli ihmisille elinehto, mutta työlästä valmistaa. Keltit louhivat sitä Keski-Euroopan kaivoksistaan jo satoja vuosia ennen ajan laskun alkua, mutta merestä tai suolavesikaivosta peräisin olevan veden haihduttaminen höyrystämällä vesi pois niin, että vain suola jäi jäljelle, oli tärkein tapa vuosituhansien ajan. Suolavesikaivojen poraaminen ja veden pumppaaminen oli hidasta ja raskasta. Veden höyrystämiseen kului paljon aikaa, joten siellä missä riitti aurinkoa suolavesi jätettiin paisteeseen.[45]
Ilmastoltaan harmaassa ja sateisessa Pohjois-Euroopassa poltettiin keskiajalla meriveden kyllästämää turvetta. Tuhkan ja suolan seokseen lisättiin merivettä, johon suola liukeni. Kun liuoksesta haihdutettiin vesi, saatiin runsaasti suolaa. Koska suola oli vaikeasti hankittava välttämättömyys, se oli avain valtaan ja rikkauksiin, ja oiva verotuskohde.[45]
Kun espanjalainen konkistadori Hernán Cortés valloitti 1500-luvulla atsteekkien valtakunnan Meksikossa, hän otti nopeasti haltuunsa intiaanien suolanvalmistuspaikat nopeuttaakseen kulttuurin tuhoa. He rakensivat kaivostensa yhteyteen suuria suolatehtaita, sillä he keksivät menetelmän jossa suolan avulla saadaan hopea erotettua malmista.[45]
Ympäristötuhot
Suolan valmistus on aiheuttanut merkittävästi ympäristötuhoja. Ison-Britannian pahamaineisimpia suolantuotantoalueita oli Cheshire Liverpoolin läheisyydessä. Seudun metsät käytettiin jo 1500-luvulla loppuun suolavesikattiloiden polttopuuksi, joten vettä ryhdyttiin haihduttamaan kivihiilellä. Cheshire houkutteli aina vain enemmän suolayrittäjiä, ja lopulta aikalaisten kuvausten mukaan keittämöiden savu mustasi taivaan ja suolakattiloiden karsta peitti maan.[45]
Lähteet
- ↑ Luettelo 1840. Juutinrauman tulli. Arkistoitu 11.1.2012. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Rönkkö, Pentti J.: Tahma takertuu ajovaloihin: Onko maantiesuolan koostumus muuttunut? Satakunnan Kansa. 11.1.2019. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Shilton, A. C.: Pink Himalayan Salt Is a Waste of Money Vice. 18.1.2019. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Mustajoki, Pertti: Hyponatremia (alhainen veren natrium) Lääkärikirja Duodecim. 9.10.2019. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Sodium Intake and Health: What Should We Recommend Based on the Current Evidence? Nutrients 2021, 13, 3232.
- ↑ Nurminen, Marja-Leena & Vaajakallio, Ulla: Vitamiinien ja kivennäisaineiden ABC. WSOY 1997 ISBN 951022166X
- ↑ Ilola, Maarit: Pihvinautojen kivennäisruokinta AtriaNauta. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Helldán, Anni, Raulio, Susanna ym. (toim.): Finravinto 2012 -tutkimus 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.3.2014.
- ↑ Take it with a grain of salt Harvard Health. 1.11.2006. Viitattu 27.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Melinda Wenner Moyer: It's Time to End the War on Salt 8.7.2011. Scientific American. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Graudal NA, Hubeck-Graudal T, Jurgens G: Effects of low salt diet on blood pressure, hormones and lipids in people with normal blood pressure and in people with elevated blood pressure 9.11.2011. The Cochrane Collaboration. Arkistoitu 25.8.2012. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Salt, Heart Disease, and Stroke. https://www.paho.org/hq/index.php?option=com_docman&task=doc_download&gid=12501&Itemid=270&lang=en
- ↑ Kohonnut verenpaine Käypä hoito -suositu. Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Urinary Sodium and Potassium, and Risk of Ischemic and Hemorrhagic Stroke (INTERSTROKE): A Case–Control Stud. https://academic.oup.com/ajh/article/34/4/414/5983728
- ↑ a b Franz H. Messerli, Louis Hofstetter, Lamprini Syrogiannouli, Emrush Rexhaj, George C. M. Siontis, Christian Seiler: Sodium intake, life expectancy, and all-cause mortality. European Heart Journal, Määritä ajankohta! doi:10.1093/eurheartj/ehaa947 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ How Much Protein Do You Need In Nutritional Ketosis? Virta Health. 4.2.2020. Viitattu 2.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Miten suolanpuute vaikuttaa ihmiseen? 27.7.2011. Aamulehti. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 23.1.2014.
- ↑ a b c Mustajoki, Pertti: Veren suolapitoisuuksien muutoksia Lääkärikirja Duodecim. 11.3.2020. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Korhonen, Jani: Suolan käyttö ravintoloissa asiakkaiden sekä keittiöhenkilökunnan näkökulmasta, s. 16. (Opinnäytetyö : Hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelma) Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Take it with a grain of salt Harvard Health. 1.11.2006. Viitattu 27.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Mente, Andrew & O'Donnell, Martin & Rangarajan, Sumathy & McQueen, Matthew & Dagenais, Gilles & Wielgosz, Andreas, et al.: Urinary sodium excretion, blood pressure, cardiovascular disease, and mortality: a community-level prospective epidemiological cohort study. The Lancet, 11.8.2018, 392. vsk, nro 10146, s. 496–506. doi:10.1016/S0140-6736(18)31376-X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Paturi, M & Tapanainen, H, & Reinivuo, H, & Pietinen, P. (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Arkistoitu 7.6.2011. Viitattu 6.10.2008.
- ↑ Asiantuntija: Suolan saantia vähennettävä – korvaa näillä Studio55.fi. 12.3.2014. Viitattu 14.2.2021.
- ↑ Veri Fineli. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Take it with a grain of salt Harvard Health. 1.11.2006. Viitattu 27.10.2021. (englanniksi)
- ↑ WHO tiukensi suolasuositusta Ruokatieto. 14.2.2013. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ a b Sodium Intake and Health: What Should We Recommend Based on the Current Evidence? Nutrients 2021, 13, 3232.
- ↑ Academy Comments re The DGAC Scientific Report 8.5.2015. Academy of Nutrition and Dietetics. Viitattu 17.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Ji Hyun Song, Young Sun Kim, Nam Ju Heo, Joo Hyun Lim, Sun Young Yang, Goh Eun Chung: High Salt Intake Is Associated with Atrophic Gastritis with Intestinal Metaplasia. Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention: A Publication of the American Association for Cancer Research, Cosponsored by the American Society of Preventive Oncology, 07 2017, nro 7, s. 1133–1138. PubMed:28341758 doi:10.1158/1055-9965.EPI-16-1024 ISSN 1538-7755 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Tsugane, S.: Salt, salted food intake, and risk of gastric cancer: epidemiologic evidence. Cancer Science, 2005, 96. vsk, nro 1, s. 1–6. doi:10.1111/j.1349-7006.2005.00006.x. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.8.2008. (englanniksi)
- ↑ Sodium Intake and Health: What Should We Recommend Based on the Current Evidence? Nutrients 2021, 13, 3232.
- ↑ Sundell, Petra: Kansainvälinen tutkimus väittää: Suola ei ehkä olekaan niin vaarallista – näin paljon natriumia saisi oikeasti nauttia MTV3 Uutiset. 21.8.2018. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 19.3.2013. Viitattu 10.10.2008.
- ↑ Sodium Intake in Populations Assessment of Evidence. Institute of Medicine 2013. https://www.nap.edu/resource/18311/SodiumIntakeinPopulations_RB.pdf
- ↑ Andrew Mente, Martin O'Donnell, Sumathy Rangarajan, Matthew McQueen, Gilles Dagenais, Andreas Wielgosz: Urinary sodium excretion, blood pressure, cardiovascular disease, and mortality: a community-level prospective epidemiological cohort study. The Lancet, 11.8.2018, nro 392, s. 496–506. PubMed:30129465 doi:10.1016/S0140-6736(18)31376-X ISSN 0140-6736 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
- ↑ a b c "Suolainen totuus", Yliopisto-lehti 6/2013, s. 52–55.
- ↑ Milloin Suomessa alettiin lisäämään suolaan jodia? Milloinka jodin lisäys lopetettiin? Kysy.fi – Helsingin kaupunginkirjasto. 12.10.2015. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Hieno merisuola, 1 kg Ruohonjuuri. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Mineraalisuola, keskiarvo Fineli. Viitattu 14.10.2020.
- ↑ Hänninen, Joonas ja Kauhanen, Marko: Laskimonsisäinen nestehoito ja sydämen vajaatoiminta sairastava potilas Opinnäytetyö, ammattikorkeakoulu Savonia. 22.4.2015. Viitattu 5.4.2018.
- ↑ Randell, Tarja: Hypertoninen keittosuolaliuos kohonneen aivopaineen hoidossa akuutin aivovamman yhteydessä Duodecim – Käypä hoito. 30.10.2008. Arkistoitu 6.4.2018. Viitattu 5.4.2018.
- ↑ Salo, Eeva ja Korppi, Matti: Hypertoninen suolaliuos bronkioliitissa Duodecim – Käypä hoito. 26.6.2015. Viitattu 5.4.2018.
- ↑ Kuinka CF:ä hoidetaan Suomen CF-yhdistys. Arkistoitu 6.4.2018. Viitattu 5.4.2018.
- ↑ Fiona Kellett, Niven M. Robert: Nebulised 7% hypertonic saline improves lung function and quality of life in bronchiectasis. Respiratory Medicine, joulukuu 2011, 105. vsk, nro 12, s. 1831–1835. doi:10.1016/j.rmed.2011.07.019 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Veikko Ahola, Jaakko Hämeen-Anttila, Virpi Hämeen-Anttila, Petri Kosonen, Tiina Makkonen, Mikko Saarinen, Lauri Seppälä, Susanna Särkkä, Vesa Tikander, Tapio Tolmunen, Mari Vainio, Matti Välimäki: Kun suola pyöritti maailmaa. Historia: Suomi ja maailma historian valokeilassa, tammikuu 2013, nro 1, s. 14–21. ISSN 1795-4215
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Natriumkloridi Wikimedia Commonsissa
- Salt Food Standards Agency. 26.1.2018. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)