Wallace Henry Hartley

Wallace Henry Hartley

Wallace Henry Hartley (2. kesäkuuta 1878 – 15. huhtikuuta 1912) oli viulisti ja matkustajalaiva RMS Titanicin orkesterin johtaja. Hän johti Titanicin kahdeksanhenkistä orkesteria aluksen upotessa eikä yrittänytkään pelastautua.

Elämäkerta

Wallace Hartley syntyi Lancashiren Colnessa Englannissa kesäkuussa 1878. Koulussa hän oppi soittamaan viulua, ja vuonna 1909 hän sai paikan viulistina Cunard Linen valtamerialuksella. Ollessaan Cunard Linen palveluksessa hän soitti pääasiassa RMS Mauretanialla. Vuonna 1912 Hartley työskenteli musiikkitoimisto C.W. & F.N. Blackin palveluksessa. Se toimitti muusikkoja Cunard Linelle sekä sen kilpailijalle White Star Linelle. Huhtikuussa 1912 Hartleylle annettiin paikka White Star Linen uuden loistoristeilijän Titanicin orkesterinjohtajana.

Kun Titanic törmäsi jäävuoreen ja alkoi upota, Hartley ja muut orkesterinjäsenet kokoontuivat soittamaan musiikkia rauhoittaakseen matkustajia ja pitääkseen yllä toiveikasta ilmapiiriä miehistön auttaessa naisia ja lapsia pelastusveneisiin. Useiden eloonjääneiden mukaan Hartley ja laivan muusikot jatkoivat soittamista aina siihen saakka, kunnes he liukuivat jyrkkään kulmaan kääntyneiltä Titanicin kansilta mereen. Kukaan laivan muusikoista ei pelastunut.

Ruumiita keräämään lähetetty kaapelilaiva CS Mackay-Bennett löysi Wallace Henry Hartleyn ruumiin, ja hänet haudattiin kotikaupunkiinsa Colneen. Hartleyn hautajaisiin osallistui 40 000 ihmistä, ja viimeisenä virtenä soitettiin ”Nearer, My God, to Thee”, jota on sittemmin usein väitetty viimeiseksi Hartleyn orkesterin esittämäksi kappaleeksi ennen laivan uppoamista.

Hartleyn morsiameltaan Maria Robinsonilta lahjaksi saama viulu löytyi merestä Titanicin uppoamisen jälkeen. Se huutokaupattiin lokakuussa 2013 ja oli sittemmin näytteillä Belfastin Titanic-museossa.