Ero sivun ”Mike Nichols” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
yhteistyöstä mayn kanssa lisää
Todberg (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 38: Rivi 38:


==Palkintoja==
==Palkintoja==
Nichols sai uransa aikana kaikki neljä merkittävintä yhdysvaltalaista viihdemaailman palkintoa: [[Emmy-palkinto|Emmyn]] (neljä kertaa), [[Grammy-palkinto|Grammyn]], [[Tony-palkinto|Tonyn]] (kahdeksan kertaa) ja [[Oscar-palkinto|Oscarin]]. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin [[National Medal of Arts]] ja vuonna 2010 [[AFI Life Achievement Award|Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto]].
Nichols sai uransa aikana kaikki [[EGOT|neljä merkittävintä]] yhdysvaltalaista viihdemaailman palkintoa: [[Emmy-palkinto|Emmyn]] (neljä kertaa), [[Grammy-palkinto|Grammyn]], [[Tony-palkinto|Tonyn]] (kahdeksan kertaa) ja [[Oscar-palkinto|Oscarin]]. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin [[National Medal of Arts]] ja vuonna 2010 [[AFI Life Achievement Award|Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto]].


Nichols sai vuonna 1967 elokuvastaan ''[[Miehuuskoe]]'' (1967) Oscarin parhaasta ohjauksesta ja seuraavana vuonna [[Golden Globe]]n. Hän oli Oscar-ehdokkaana myös elokuvista ''[[Kuka pelkää Virginia Woolfia?]]'' (1966), ''[[Tapaus Silkwood]]'' (1983) ja ''[[Working Girl – tieni huipulle]]'' (1988). Nichols ohjasi myös monia menestysnäytelmiä [[Broadway (teatteri)|Broadwaylla]]. Hänen viimeisemmät ohjauksensa olivat ''[[Iholla]]'' (2004) ja ''[[Charlie Wilsonin sota]]'' (2007).
Nichols sai vuonna 1967 elokuvastaan ''[[Miehuuskoe]]'' (1967) Oscarin parhaasta ohjauksesta ja seuraavana vuonna [[Golden Globe]]n. Hän oli Oscar-ehdokkaana myös elokuvista ''[[Kuka pelkää Virginia Woolfia?]]'' (1966), ''[[Tapaus Silkwood]]'' (1983) ja ''[[Working Girl – tieni huipulle]]'' (1988). Nichols ohjasi myös monia menestysnäytelmiä [[Broadway (teatteri)|Broadwaylla]]. Hänen viimeisemmät ohjauksensa olivat ''[[Iholla]]'' (2004) ja ''[[Charlie Wilsonin sota]]'' (2007).

Versio 20. syyskuuta 2016 kello 23.12

Mike Nichols
Elaine May ja Mike Nichols vuonna 1960.
Elaine May ja Mike Nichols vuonna 1960.
Henkilötiedot
Syntynyt6. marraskuuta 1931
Berliini, Saksa
Kuollut19. marraskuuta 2014 (83 vuotta)
New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja
Ohjaaja
Aktiivisena 1955–2014
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Parhaan ohjauksen Oscar
1967 Miehuuskoe

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Mike Nichols (synt. Michael Igor Peschkowsky, 6. marraskuuta 1931 Berliini, Saksa19. marraskuuta 2014 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja. Hän työskenteli sekä elokuvien parissa että teatterissa.

Nichols syntyi saksalais-venäläiseen juutalaisperheeseen. Hän pakeni vuonna 1939 perheensä kanssa Yhdysvaltoihin ja sai maan kansalaisuuden vuonna 1944.

Yhteistyö Elaine Mayn kanssa

Ennen kummankin erillisiä ohjaajauria Mike Nichols ja Elaine May tunnettiin komediallisesta yhteistyöstään teatterissa, yökerhoissa ja televisiossa. Se alkoi vuonna 1955 The Compass Players -nimisessä improvisaatioryhmässä Chicagossa. Heidän välinen kemiansa auttoi heitä tekemään nopeaälyisiä improvisaatioita, jotka parodioivat aikansa tv-haastatteluja ja ihmisten keskusteluja ajankohtaisista aiheista. Heitä alettiin kutsua vierailijoiksi kymmeniin televisio- ja radio-ohjelmiin.[1]

Palkintoja

Nichols sai uransa aikana kaikki neljä merkittävintä yhdysvaltalaista viihdemaailman palkintoa: Emmyn (neljä kertaa), Grammyn, Tonyn (kahdeksan kertaa) ja Oscarin. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin National Medal of Arts ja vuonna 2010 Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinto.

Nichols sai vuonna 1967 elokuvastaan Miehuuskoe (1967) Oscarin parhaasta ohjauksesta ja seuraavana vuonna Golden Globen. Hän oli Oscar-ehdokkaana myös elokuvista Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966), Tapaus Silkwood (1983) ja Working Girl – tieni huipulle (1988). Nichols ohjasi myös monia menestysnäytelmiä Broadwaylla. Hänen viimeisemmät ohjauksensa olivat Iholla (2004) ja Charlie Wilsonin sota (2007).

Nichols kuoli kotonaan 83-vuotiaana sydänkohtaukseen.[2]

Tuotanto

Elokuvaohjaajana

Lähteet

  1. Nichols, Mike (1931—) and Elaine May (1932—), St. James Encyclopedia of Popular Culture, Gale 2000. Vaatii HighBeam-tilauksen.
  2. Mike Nichols, Graduate director, dies at 83 bbc.com. 20.11.2014. BBC. Viitattu 20.11.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla