Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslaki

Ison-Britannian vallanperimyslaki (Act of Settlement 1701) vuodelta 1701 on laki, joka määrittelee, miten päätetään kuka nousee Britannian ja Brittiläisen kansainyhteisön valtionpäämieheksi. Se on osa Yhdistyneen Kuningaskunnan ja muiden Kansainyhteisön jäsenmaiden perustuslakia.

Laki hyväksyttiin Englannin parlamentissa vuonna 1701 kun Vilhelm III Oranialainen oli kuninkaana. Hän ja edesmennyt vaimonsa Maria olivat lapsettomia, joten kruunu siirtyisi seuraavaksi Marian sisarelle Annalle. Annan viimeinen henkiinjäänyt lapsi kuoli vuonna 1700, ja oli epätodennäköistä että hän saisi enempää lapsia. Tuolloisen perustuslain mukaan vallanperimys päättyi Mariaan ja Annaan, joten tarviittiin uusi laki, joka huolehtisi siitä että seuraavakin hallitsija olisi protestantti, ja torjumaan syrjäytetyn Jaakko II:n ja hänen poikansa haaveet avallasta.

Uuden lain mukaan valta menisi Hanover-suvun prinsessalle Sofialle, joka oli Jaakko I:n lapsenlapsi, ja sellaisille hänen jälkeläisilleen, jotka eivät olleet katolisia eivätkä naimisissa katolisen kanssa. Lisäksi laki määritteli että on Parlamentin asia päättää vallanperijästä, ei hallitsevan monarkin.

Tämä laki johti Skotlannin liittämiseen Englantiin ja Walesiin. Skotlannin parlamentti ei ollut tyytyväinen siihen, vaan vahvisti oman lain joka antoi Skotlannille oikeuden valita eri seuraaja Skotlannin Kuningatar Annalle. Tästä seurasi että Englanni parlamentti toteesi että parlamentit ja valtiot on yhdistettävä ennen kuin kuningatas Anna saa surmansa.

Nykyisin laista ja etenkin se katolisuus-pykälästä käydään keskustelua. Englannin katolinen arkkipiispa on huomauttanut, että on outoa, että Prinssi William saa naida hindun tai muslimin mutta ei perienglantilaista katolista.