Ero sivun ”Prikaati K” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Kumottu muokkaus 22844976, jonka teki Kippari1 (keskustelu) Toki ovat kuuluneet, mutta nämä ovatkin kuuluneet itämerensuom. muodostettuun osastoon, jollaisia oli talvisodassa vain yksi. Merkkaus: Kumoaminen |
|||
(28 välissä olevaa versiota 14 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Prikaati K''' ('''Prikaati Kuussaari (Pr.K)''') oli Päämajan |
'''Prikaati K''' ('''Prikaati Kuussaari (Pr.K)''') oli Päämajan 23. kesäkuuta 1941<ref name=Rautala15_105>Rautala 2015, s. 105</ref> perustettavaksi käskemä suomalainen sotatoimiyhtymä, johon oli käsketty koottavaksi [[Suomen karjalankieliset|Suomessa asuvat itäkarjalais]]- ja [[Inkeriläiset|inkeriläissyntyiset]] asevelvolliset, jotka olivat siirtyneet Suomeen [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] ja [[Heimosodat|heimosotien]] aikana. Prikaatiin kuului lisäksi runsaasti suomalaisia vapaaehtoisia. Osa sotilaista oli heimosotien veteraaneja<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Pimiä, Tenho|Nimeke=Tähtäin idässä – Suomalainen sukukansojen tutkimus |
||
toisessa maailmansodassa|Vuosi=2009|Sivu=66–67|Selite=Väitöskirja, Jyväskylä Studies in Humanities 124|Julkaisija=Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto}}</ref>. |
|||
Prikaati |
Prikaati tunnettiin alkuvaiheessa nimellä '''Osasto Kuussaari (Os.K)''', jonka perustamisessa keskeisiä henkilöitä olivat komentaja [[Eero Kuussaari]] sekä [[Ragnar Nordström]] ja heimoaktivisti [[Reino Castrén]].<ref name=Rautala15_105 /> |
||
Lokakuun 19. päivänä 1941 Tsinjärvelle ryhmittynyt prikaati eteni [[Soutjärvi|Soutjärvelle]] ja valtasi Semsvaaran kylän.<ref name=":0" /> |
|||
⚫ | |||
Prikaati perustettiin 27.6 – 29.7.1941 Kajaanissa |
|||
⚫ | |||
Perustamisen päättyessä (25.7.) Prikaatin vahvuus oli 184 vienankarjalaista, 85 aunuslaista, 102 inkeriläistä, 102 heimosoturia, 188 karjalaista ja 621 vapaaehtoista. Yhteensä henkilöstövahvuus oli 1324 miestä. <ref>Timo Kallioniemi: "Prikaati K" s.66</ref> |
|||
Prikaati perustettiin 27. kesäkuuta – 29. heinäkuuta 1941 [[Kajaani|Kajaanissa]]. Perustamisen päättyessä 25. heinäkuuta prikaatin vahvuus oli 184 [[Vienan Karjala|vienankarjalaista]], 85 [[Aunuksen Karjala|aunuslaista]], 102 inkeriläistä, 102 [[Heimosoturi|heimosoturia]], 188 [[Karjalaiset (kansa)|karjalaista]] ja 621 vapaaehtoista eli yhteensä oli 1 324 miestä.<ref>Kallioniemi 1992, s.66</ref> Prikaatin sotilaita oli ottanut osaa talvisotaan [[Sissipataljoona 5|Sissipataljoona 5:n]]<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-artikkelit/KH1953_01-02_156.pdf|nimeke=Tapahtui omassa piirissämme|tekijä=|julkaisu=KARJALAN HEIMO|ajankohta=1953|julkaisija=|viitattu=2.12.2020}}</ref> riveissä. |
|||
Varustaminen vaati runsaasti aikaa, koska perustaminen tapahtui liikekannallepanossa perustettujen joukkojen perustamisen jälkeen ja osin jouduttiin turvautumaan tilapäisratkaisuihin.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Eero Kuussaari | Otsikko = Prikaati K:n eteneminen Kuutamalahdelle elokussa 1941 | Julkaisu = Kansa Taisteli | Ajankohta = 1957 | Numero = 1 | Sivut = 20-22 | Selite = Verkkojulkaisu | www = https://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1957/Kansa_Taisteli_01_1957.pdf}}</ref> |
|||
Prikaatiin kuului lisäksi runsaasti suomalaisia vapaaehtoisia. Vapaaehtoisista suomalaisista osa oli osallistunut Suomen Vapausodan jälkeisiin heimoretkiin ja kuului [[Akateeminen_Karjalaseura|Akateemiseen Karjalaseuraan (AKS)]]. |
|||
⚫ | |||
Varustaminen vaati runsaasti aikaa, koska perustaminen tapahtui liikekannallepanossa perustettujen joukkojen perustamisen jälkeen ja osin jouduttiin turvautumaan tilapäisratkaisuihin. |
|||
*Esikunta ja Esikuntakomppania (E ja EK/Pr.K) |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
== Sotatie == |
|||
Perustamisen jälkeen |
|||
Perustamisen jälkeen prikaati alistettiin [[14. divisioona (jatkosota)|14. divisioonalle]],<ref name=Rautala15_105 /> ja osallistui [[Itä-Karjalan valtaus 1941|Itä-Karjalan valtaukseen]]. Se keskitettiin junakuljetuksella Kajaanista Lieksan [[Pankakoski|Pankakoskelle]] ja edelleen jalkamarssina Pankakoski–Inari–[[Lentiira]]–[[Lupasalmi]].{{Lähde}} |
|||
⚫ | |||
== Komentajat == |
|||
* [[Jalkaväkirykmentti 10 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 10:n]] II pataljoona (II/JR 10)<ref name=Rautala15_106>Rautala 2015, s. 106.</ref> |
|||
* [[eversti]] [[Eero_Kuussaari |Eero Kuussaari]] |
|||
* 24. rajakomppania<ref name=Rautala15_106 /> |
|||
* Erillinen polkupyöräkomppania |
|||
* [[Jalkaväkirykmentti 52 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 52:n]] tykkikomppania (TykK/JR 52) |
|||
* Tykkikomppania 16 (TykK 16) |
|||
* Raskas kranaatinheitinjoukkue |
|||
* Pioneerijoukkue [[Pioneeripataljoona 24 (jatkosota)|pioneeripataljoona 24:stä]] (PionJ/PionP 24) |
|||
* [[Kenttätykistörykmentti 18 (jatkosota)|Kenttätykistörykmentti 18:n]] 3. patteri (3./KTR18) |
|||
* Huoltomuodostelmia |
|||
Prikaatia vastassa oli majuri [[Valter Valli]]n komentama puna-armeijan jalkaväkirykmentti 126. Vastakkain olivat osin Suomesta sisällissodan yhteydessä [[Suomen sisällissota#Hävinneen kohtalo|Neuvostoliittoon siirtyneet suomalaiset]] ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitosta]] Suomeen siirtyneet vienalaiset ja inkeriläiset. Prikaatin suurimmaksi saavutukseksi{{kenen mukaan}} voidaan katsoa [[Porajärven valtaus]].{{Lähde}} Sen muut taistelupaikat olivat: |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
*E ja EK/Pr.K|Esikunta ja Esikuntakomppania/Pr.K |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
==Prikati K sotatie== |
|||
Perustamisen jälkeen Prikaati K alistettiin [[14._divisioona_(jatkosota)|14. Divisioonalle]] ja se osallistui [[Itä-Karjalan valtaus 1941|Itä-Karjalan]] valtaukseen |
|||
Prikaati keskitettiin junakuljetuksella Kajaanista Lieksan Pankakoskelle ja sieltä edelleen jalkamarssina reittiä Pankakoski-Inari-Lentiira-Lupasalmi. |
|||
⚫ | |||
* II/JR 10 |
|||
* Er.PPK |
|||
* TykK/JR 52 |
|||
* TykK 16 |
|||
* RsKrhJ |
|||
* PionJ/PionP 24 |
|||
* 3./KtR18 |
|||
* huoltomuodostelmia |
|||
Prikaatin taistelun tekee mielenkiintoiseksi se, että sen vastapuolella taisteli [[Valter Valli|majuri Valter Vallin]] komentama puna-armeijan JR 126. Vastakkain olivat osin Suomesta vapaussodan yhteydessä Neuvostoliittoon siirtyneet suomalaiset ja Neuvostoliitosta Suomeen siirtyneet vienalaiset ja inkeriläiset. |
|||
Prikaatin suurimmaksi saavutukseksi voidaan katsoa [[Porajärvi (taajama)|Porajärven]] valtauksen. Prikaati K:n muut taistelupaikat: |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
* Semsvaara |
* Semsvaara |
||
* Juustjärvi |
* [[Juustjärvi]] |
||
{{Lähde}} |
|||
==Prikaatin lakkauttaminen== |
==Prikaatin lakkauttaminen== |
||
Prikaati lakkautettiin 22. |
Prikaati lakkautettiin 22. lokakuuta 1941, jolloin sen pataljoonat jatkoivat palvelustaan erillisinä pataljoonina: |
||
* Aunuksen Heimosoturipataljoona |
* Aunuksen Heimosoturipataljoona ja 1. helmikuuta 1944 uudelleen nimetty [[Erillinen pataljoona 7]] (ErP 7) |
||
* Vienan Heimosoturipataljoona |
* Vienan Heimosoturipataljoona ja 1. helmikuuta 1944 uudelleen nimetty [[Erillinen pataljoona 8]] (ErP 8) |
||
Prikaati oli kärsinyt olemassaolonsa aikana tappioina 81 kaatunutta ja yhden kadonneen. Lisäksi haavoittuneita oli 307.<ref>Kallioniemi 1992, s.275-277</ref> |
|||
== Muistoristi == |
|||
==Tappiot 31.7. - 22.10.1941== |
|||
Prikaatilla on oma muistoristi, jonka olivat oikeutettuja saamaan prikaatiin sen toiminta-aikana 25. kesäkuuta 1941 – 15. syyskuuta 1944 [[Porajärvi (taajama)|Porajärven]] suunnalla kuuluneet.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://tammenlehva.fi/viime-sotiemme-muistoristit-ja-mitalit/|nimeke=Viime sotiemme muistoristit ja -mitalit – Tammenlehva|viitattu=2023-03-25|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref> |
|||
* Kaatuneita 81 |
|||
* Kadonneita 1 |
|||
* Haavoittuneita 307 <ref>Timo Kallioniemi: "Prikaati K" s.275-277</ref> |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
*{{Kirjaviite |
*{{Kirjaviite | Nimeke = Prikaati K: Heimosoturit jatkosodassa|Tekijä = Kallioniemi, Timo|Vuosi = 1992 | |
||
Julkaisupaikka = Oulu| Julkaisija = Pohjoinen | |
Julkaisupaikka = Oulu| Julkaisija = Pohjoinen | Isbn = 951-749-161-1}} |
||
* {{Kirjaviite| Nimeke = Karjalan armeija: 100 000 sotilaan hyökkäys| Julkaisija = Gummerus| Vuosi =2015 |
|||
| Tekijä = Rautala, Ari| | Julkaisupaikka = Helsinki| Isbn =978-951-24-0087-4}} |
|||
=== Viitteet === |
=== Viitteet === |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
[[Luokka:Jatkosodan heimosoturiyksiköt]] |
|||
{{Tynkä/Sota}} |
|||
[[Jatkosodan_heimosoturiyksiköt|Paluu Jatkosodan Heimosoturit sivulle]] |
Nykyinen versio 24. marraskuuta 2024 kello 00.16
Prikaati K (Prikaati Kuussaari (Pr.K)) oli Päämajan 23. kesäkuuta 1941[1] perustettavaksi käskemä suomalainen sotatoimiyhtymä, johon oli käsketty koottavaksi Suomessa asuvat itäkarjalais- ja inkeriläissyntyiset asevelvolliset, jotka olivat siirtyneet Suomeen sisällissodan ja heimosotien aikana. Prikaatiin kuului lisäksi runsaasti suomalaisia vapaaehtoisia. Osa sotilaista oli heimosotien veteraaneja[2].
Prikaati tunnettiin alkuvaiheessa nimellä Osasto Kuussaari (Os.K), jonka perustamisessa keskeisiä henkilöitä olivat komentaja Eero Kuussaari sekä Ragnar Nordström ja heimoaktivisti Reino Castrén.[1]
Lokakuun 19. päivänä 1941 Tsinjärvelle ryhmittynyt prikaati eteni Soutjärvelle ja valtasi Semsvaaran kylän.[2]
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prikaati perustettiin 27. kesäkuuta – 29. heinäkuuta 1941 Kajaanissa. Perustamisen päättyessä 25. heinäkuuta prikaatin vahvuus oli 184 vienankarjalaista, 85 aunuslaista, 102 inkeriläistä, 102 heimosoturia, 188 karjalaista ja 621 vapaaehtoista eli yhteensä oli 1 324 miestä.[3] Prikaatin sotilaita oli ottanut osaa talvisotaan Sissipataljoona 5:n[4] riveissä.
Varustaminen vaati runsaasti aikaa, koska perustaminen tapahtui liikekannallepanossa perustettujen joukkojen perustamisen jälkeen ja osin jouduttiin turvautumaan tilapäisratkaisuihin.[5]
Joukot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esikunta ja Esikuntakomppania (E ja EK/Pr.K)
- Aunuksen Heimosoturipataljoona (AHSP/Pr.K)
- Vienan Heimosoturipataljoona (VHSP/Pr.K)
Sotatie
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustamisen jälkeen prikaati alistettiin 14. divisioonalle,[1] ja osallistui Itä-Karjalan valtaukseen. Se keskitettiin junakuljetuksella Kajaanista Lieksan Pankakoskelle ja edelleen jalkamarssina Pankakoski–Inari–Lentiira–Lupasalmi.lähde?
Perustamisen aikainen nimi osasto Kuussaari (Os.K) muutettiin 7. elokuuta 1941 prikaati Kuussaareksi (Pr.K). Sille alistettiin seuraavat joukot:
- Jalkaväkirykmentti 10:n II pataljoona (II/JR 10)[6]
- 24. rajakomppania[6]
- Erillinen polkupyöräkomppania
- Jalkaväkirykmentti 52:n tykkikomppania (TykK/JR 52)
- Tykkikomppania 16 (TykK 16)
- Raskas kranaatinheitinjoukkue
- Pioneerijoukkue pioneeripataljoona 24:stä (PionJ/PionP 24)
- Kenttätykistörykmentti 18:n 3. patteri (3./KTR18)
- Huoltomuodostelmia
Prikaatia vastassa oli majuri Valter Vallin komentama puna-armeijan jalkaväkirykmentti 126. Vastakkain olivat osin Suomesta sisällissodan yhteydessä Neuvostoliittoon siirtyneet suomalaiset ja Neuvostoliitosta Suomeen siirtyneet vienalaiset ja inkeriläiset. Prikaatin suurimmaksi saavutukseksi voidaan katsoa Porajärven valtaus.lähde? Sen muut taistelupaikat olivat:
- Kuutamalahti
- Tshinjärvi
- Soutjärvi
- Semsvaara
- Juustjärvilähde?
Prikaatin lakkauttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prikaati lakkautettiin 22. lokakuuta 1941, jolloin sen pataljoonat jatkoivat palvelustaan erillisinä pataljoonina:
- Aunuksen Heimosoturipataljoona ja 1. helmikuuta 1944 uudelleen nimetty Erillinen pataljoona 7 (ErP 7)
- Vienan Heimosoturipataljoona ja 1. helmikuuta 1944 uudelleen nimetty Erillinen pataljoona 8 (ErP 8)
Prikaati oli kärsinyt olemassaolonsa aikana tappioina 81 kaatunutta ja yhden kadonneen. Lisäksi haavoittuneita oli 307.[7]
Muistoristi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Prikaatilla on oma muistoristi, jonka olivat oikeutettuja saamaan prikaatiin sen toiminta-aikana 25. kesäkuuta 1941 – 15. syyskuuta 1944 Porajärven suunnalla kuuluneet.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kallioniemi, Timo: Prikaati K: Heimosoturit jatkosodassa. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-161-1
- Rautala, Ari: Karjalan armeija: 100 000 sotilaan hyökkäys. Helsinki: Gummerus, 2015. ISBN 978-951-24-0087-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Rautala 2015, s. 105
- ↑ a b Pimiä, Tenho: Tähtäin idässä – Suomalainen sukukansojen tutkimus toisessa maailmansodassa, s. 66–67. (Väitöskirja, Jyväskylä Studies in Humanities 124) Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2009.
- ↑ Kallioniemi 1992, s.66
- ↑ Tapahtui omassa piirissämme KARJALAN HEIMO. 1953. Viitattu 2.12.2020.
- ↑ Eero Kuussaari: Prikaati K:n eteneminen Kuutamalahdelle elokussa 1941. (Verkkojulkaisu) Kansa Taisteli, 1957, nro 1, s. 20-22. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Rautala 2015, s. 106.
- ↑ Kallioniemi 1992, s.275-277
- ↑ Viime sotiemme muistoristit ja -mitalit – Tammenlehva tammenlehva.fi. Viitattu 25.3.2023. (englanti)