Ero sivun ”Kouko” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 84.249.233.151) ja palautettiin versio 16930502, jonka on tehnyt IdzSJL2: lähteetön, ei muokkausyhteenvetoa Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon |
p uusi virke |
||
| (3 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kouko '''eli '''kouvo''' tarkoittaa erilaisia pahoja olentoja [[suomalainen kansanperinne|suomalaisessa kansanperinteessä]]. Koukoa on käytetty lasten pelotteluun. <ref> ''katso esimerkiksi [[SKVR]]:n runot XI 510, VI1 1677'' </ref> |
'''Kouko '''eli '''kouvo''' tarkoittaa erilaisia pahoja olentoja [[suomalainen kansanperinne|suomalaisessa kansanperinteessä]]. Koukoa on käytetty lasten pelotteluun. <ref> ''katso esimerkiksi [[SKVR]]:n runot XI 510, VI1 1677'' </ref> |
||
Kouko on käsitetty muun muassa [[kummitus|kummitukseksi]], petoeläimeksi (varsinkin karhuksi) tai isokokoiseksi ihmiseksi. Kouvosta on kerrottu runoja ja tarinoita myös ilman käsitystä siitä, mikä kouko on. |
Kouko on käsitetty muun muassa [[kummitus|kummitukseksi]], täiksi, petoeläimeksi (varsinkin karhuksi) tai isokokoiseksi ihmiseksi. Kouvosta on kerrottu runoja ja tarinoita myös ilman käsitystä siitä, mikä kouko on. |
||
Kouvon on kuvailtu olevan pelottava ja väriltään musta. Kouvon on uskottu olevan kuoleman sanansaattaja, tai jopa kuolema itse. Kouvon äänen kuuleminen merkitsi lähestyvää kuolemaa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ojanen, Eero & Linnea, Sirkku|Nimeke=Suomalaiset taruolennot|Vuosi=2019|Sivu=123|Julkaisija=Minerva|Isbn=9789523125148}}</ref> |
|||
Virossa sanan vastine kõuk tarkoittaa kaukaista esivanhempaa, murteissa kõuk merkitsee ukkosta. Kouko on lainattu itämerensuomalaisiin kieliin balttilaiskielistä, joissa sanan vastine on tarkoittanut pienikokoista haltijaa. |
Virossa sanan vastine kõuk tarkoittaa kaukaista esivanhempaa, murteissa kõuk merkitsee ukkosta. Kouko on lainattu itämerensuomalaisiin kieliin balttilaiskielistä, joissa sanan vastine on tarkoittanut pienikokoista haltijaa. |
||
| Rivi 7: | Rivi 9: | ||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
||
*[[mörkö]] |
*[[mörkö]] |
||
*[[Kouvola]] |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
*[[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|SKS]]: ''Suomen sanojen alkuperä'' (1992) |
*[[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura|SKS]]: ''Suomen sanojen alkuperä'' (1992) |
||
{{Suomalainen muinaisusko}} |
|||
{{Tynkä/Mytologia}} |
{{Tynkä/Mytologia}} |
||
Nykyinen versio 13. kesäkuuta 2023 kello 20.38
Kouko eli kouvo tarkoittaa erilaisia pahoja olentoja suomalaisessa kansanperinteessä. Koukoa on käytetty lasten pelotteluun. [1]
Kouko on käsitetty muun muassa kummitukseksi, täiksi, petoeläimeksi (varsinkin karhuksi) tai isokokoiseksi ihmiseksi. Kouvosta on kerrottu runoja ja tarinoita myös ilman käsitystä siitä, mikä kouko on.
Kouvon on kuvailtu olevan pelottava ja väriltään musta. Kouvon on uskottu olevan kuoleman sanansaattaja, tai jopa kuolema itse. Kouvon äänen kuuleminen merkitsi lähestyvää kuolemaa.[2]
Virossa sanan vastine kõuk tarkoittaa kaukaista esivanhempaa, murteissa kõuk merkitsee ukkosta. Kouko on lainattu itämerensuomalaisiin kieliin balttilaiskielistä, joissa sanan vastine on tarkoittanut pienikokoista haltijaa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ katso esimerkiksi SKVR:n runot XI 510, VI1 1677
- ↑ Ojanen, Eero & Linnea, Sirkku: Suomalaiset taruolennot, s. 123. Minerva, 2019. ISBN 9789523125148
- SKS: Suomen sanojen alkuperä (1992)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||