Lähdekoodi sivulle Henrik V (Ranska)

== Kruununtavoittelijana kolmannen tasavallan aikana ==
[[Napoleon III|Napoleon III:n]] kukistuttua Chambord lopulta ilmoitti halukkuudestaan palata valtaistuimelle 9. lokakuuta 1870 antamassaan julistuksessa. [[Rojalistit|Rojalistien]] saatua enemmistön kolmannen tasavallan kansalliskokouksen ensimmäisissä vaaleissa monarkian palauttaminen vaikutti mahdolliselta. Chambord palasi Ranskaan ja asettui omistamaansa Chambordin linnaan. Ongelmaksi muodostui kreivin vanhoillisuus ja jyrkän kielteinen suhtautuminen aiempien vallankumousten perintöön, minkä hän teki julkisesti tiettäväksi.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hän esitteli mielipiteitään julkaisemissaan teoksissa ''Mes idées'' (1872), ''Manifestes et programmes politiques, 1848–73'' (1873) ja ''De l’institution d’une régence'' (1874).<ref name="brit" /> 

Ranskalaisille vuonna 1871 antamassaan julistuksessa Chambord asetti mahdollisen kuninkuutensa ehdoksi muun muassa [[Ranskan lippu|trikolorilipusta]] luopumisen ja palaamisen Bourbonien valkoiseen lippuun. Tämä jyrkän legitimistinen linja vieroitti muut rojalistiryhmät, ennen kaikkea [[orleanistit]], joiden tuki olisi ollut välttämätön. Chambordille vaikutti kuitenkin vielä aukenevan mahdollisuus, kun [[Orléans (suku)|Orléans-suvun]] päämies, Pariisin kreivi [[Philippe d’Orléans]] 5. elokuuta 1873 julkisesti tunnusti hänet lailliseksi kruununtavoittelijaksi. Syksyn 1873 edetessä oikeiston odotettiin jo nostavan Chambordin tavalla tai toisella valtaan, mutta 27. lokakuuta hän julkaisi avoimen kirjeen, jossa ilmoitti kieltäytyvänsä sitoutumasta mihinkään ehtoihin kuninkuudelleen tai antamasta takeita kansalaisvapauksien säilyttämisestä. Tämä vei häneltä uudelleen ratkaisevan kannatuksen.<ref name="NFB" /> Jopa rojalistinen presidentti, marsalkka [[Patrice de Mac-Mahon]] veti lopulta tukensa pois.<ref name="brit" />

Esitys Bourbon-monarkian palauttamisesta hävisi Ranskan kansalliskokouksen äänestyksessä kesäkuussa 1874 äänin 279–79, ja tammikuussa 1875 [[Ranskan vuoden 1875 perustuslait|tasavaltalainen valtiosääntö]] hyväksyttiin yhden äänen enemmistöllä. Tämän jälkeen Chambordin kuninkuus muuttui epätodennäköiseksi ja hän eli loppuikänsä vapaaehtoisessa maanpaossa.<ref name="brit" /> Hän asui omistamassaan [[Frohsdorfin linna]]ssa [[Ala-Itävalta|Ala-Itävallassa]]. Koska hänellä ei ollut lapsia, kruununtavoittelijan asema siirtyi hänen kuoltuaan vuonna 1883 [[Philippe d’Orléans|Philippe d’Orleansille]].<ref name="NFB" /> Pariisin kreivi olikin mielipiteiltään vapaamielisempi ja joustavampi, mutta tässä vaiheessa tasavallan kannatus oli kuitenkin jo ehtinyt vakiintua Ranskassa.<ref name="history" />