Lähdekoodi sivulle Francesca Bertini

==Elokuvaura==
Bertinin elokuvaura alkoi vuonna 1910 [[Film d’Arte Italiana]]n klassikkosovituksista. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi [[Cines]]ille ja [[Celio Film]]ille esiintyen lähinnä kepeissä [[komedia|komedioissa]] ja [[melodraama|melodraamoissa]]. Bertinin ensimmäinen menestysrooli on [[Pierrot]] [[Baldassarre Negroni]]n ohjaamassa [[pantomiimi]]ssä ''Histoire d’un Pierrot'' (”Pierrot’n tarina”, 1913). Sitä seurasi joukko tunteellisia melodraamoja kuten ''[[Sangue bleu]]'' (1914), ''Odette'' (1915) ja ''La signora delle camelie'' (”Kamelianainen”, 1915). Erityistä kiitosta Bertini sai pyykkärinroolistaan elokuvassa ''[[Assunta Spina]]'' (1915), jota pidetään yhtenä [[neorealismi]]n edeltäjistä.<ref>Moliterno, s. 33.</ref>

Vuonna 1918 näyttelijä perusti oman tuotantoyhtiön [[Bertini Film]]in. Vuonna 1919 se liittyi [[Unione Cinematografica Italiana]]an, joka teki pian konkurssin. Vuonna 1921 Bertini purki [[Fox]]in kanssa tekemänsä sopimuksen [[Hollywood]]-elokuvista, meni naimisiin [[sveitsi]]läisen [[kreivi]]n [[Paul Cartier]]in kanssa ja vetäytyi elokuva-alalta lyhyttä 1920-luvun lopun [[comeback]]-yritystä lukuun ottamatta. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen hän esiintyi toisinaan pienissä sivurooleissa, joista merkittävin lienee sisar Desolatan osa [[Bernardo Bertolucci]]n elokuvassa [[1900 (elokuva)|''1900'']] (1976). Vuonna 1973 Bertini julkaisi toisen laitoksen omaelämäkerrastaan ''Il resto non conta'' (”Lopulla ei ole väliä”). Ennen kuolemaansa hän esiintyi [[Gianfranco Mingozzi]]n [[dokumenttielokuva|tv-dokumentissa]] ''L’ultima diva: Francesca Bertini'' (”Viimeinen diiva”, 1982).<ref>Moliterno, s. 34.</ref>