tuuli
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaatuuli (26)
- (ilmatiede) ilmamassojen paine-eroista johtuva ulkoilman voimakas liike, maanpinnan suuntainen ilmavirtaus
- Myrskyn aikana tuuli yltyi rajuksi ja se kaatoi puita.
- (arkikieltä) olla jollakin tuulella, olla jklla jonkinlainen mieliala
- Olen joskus hyvällä ja joskus huonolla tuulella. 'Joskus minulla on hyvä ja joskus huono mieliala.'
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪uːli/
- tavutus: tuu‧li
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuuli | tuulet |
| genetiivi | tuulen | tuulten tuulien |
| partitiivi | tuulta | tuulia |
| akkusatiivi | tuuli; tuulen |
tuulet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuulessa | tuulissa |
| elatiivi | tuulesta | tuulista |
| illatiivi | tuuleen | tuuliin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuulella | tuulilla |
| ablatiivi | tuulelta | tuulilta |
| allatiivi | tuulelle | tuulille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuulena | tuulina |
| translatiivi | tuuleksi | tuuliksi |
| abessiivi | tuuletta | tuulitta |
| instruktiivi | – | tuulin |
| komitatiivi | – | tuuline- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuule- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuul- | |
Etymologia
muokkaaSanalla on vastineita etäsukukielissä, tšeremissin tul ’myrsky(tuuli)’, votjakin tel ’myrsky(tuuli); sää’. < mahdolisesti uralilaisen kantakielen *tuxli, vrt. sulka. Uralilaiselle alkumuodolle on esitetty indoeurooppalaista lainalähdettä, *dhuH-li > sanan tuulas balttilainen lainaoriginaali.[1]
Käännökset
muokkaa
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: hyväntuulinen, tuuleton, tuulinen
- substantiivit: tuulahdus, tuulisuus
- verbit: tuulettaa, tuulla, tuultaa, tuultua
Yhdyssanat
muokkaaaamutuuli, aurinkotuuli, avotuuli, etelätuuli, hankatuuli, iltatuuli, itätuuli, juhlatuuli, juttutuuli, kaakkoistuuli, keskituuli, koillistuuli, laitatuuli, loistotuuli, lounaistuuli, lounatuuli, luoteistuuli, länsituuli, maatuuli, menotuuli, merituuli, monsuunituuli, myrskytuuli, myötätuuli, pasaatituuli, pohjatuuli, pohjoistuuli, puhetuuli, purjetuuli, pyörretuuli, samumtuuli, sivutuuli, suvituuli, tuiskutuuli, tuulenarka, tuulenhaistelija, tuulenhenki, tuulenhenkäys, tuulenkaato, tuulenkala, tuulenkare, tuulenpaine, tuulenpesä, tuulenpitävä, tuulenpuoli, tuulenpuuska, tuulenpyörre, tuulensilmä, tuulensulku, tuulensuoja, tuulensuosija, tuulensuunta, tuulentupa, tuulenviima, tuulenvire, tuulenviri, tuuliajo, tuuliasteikko, tuulienergia, tuuligeneraattori, tuulihaka, tuulihattu, tuulihaukka, tuulikaappi, tuulikangas, tuulikannel, tuulikantele, tuulikartta, tuulikello, tuulikorjaus, tuulilasi, tuulilauta, tuulimittari, tuulimoottori, tuulimuna, tuulimylly, tuulipoikkeama, tuulipuisto, tuulipuku, tuulipusero, tuulipussi, tuulipölytys, tuuliruusu, tuulisiiri, tuulisukka, tuulisähkö, tuulitakki, tuulitunneli, tuuliverkko, tuuliviiri, tuulivoima, tuulivoimala, tuulivoimapuisto, tuulivyöhyke, tuuliväänne, tuulivääntö, vastatuuli, ylätuuli, yötuuli
Idiomit
muokkaa- huipulla tuulee (kuvaannollinen) Kuvastaa johtavan aseman epävakautta.
- ottaa tuulta alleen (jostakin hankkeesta tms.) saada kannatusta
- tuulesta temmattu keksitty, vailla perusteita tai todisteita oleva
Aiheesta muualla
muokkaa- tuuli Kielitoimiston sanakirjassa
- tuuli Tieteen termipankissa
- Artikkelit 237, 420, 3469, 3674 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
muokkaatuuli
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoona verbistä tuulla
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.