sukunimi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasukunimi (7)
- yleensä vanhemmilta, lapsille periytyvä erisnimi, joka ilmaisee lapsen kuuluvan tiettyyn sukuun ja erottaa lapsen toisista etunimeltään samannimisistä henkilöistä
- Muinaisessa Roomassa sukunimi oli kolmesta nimestä keskimmäinen, ennen perhenimeä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsukuˌnimi/
- tavutus: su‧ku‧ni‧mi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sukunimi | sukunimet |
genetiivi | sukunimen | sukunimien (sukunimein) |
partitiivi | sukunimeä | sukunimiä |
akkusatiivi | sukunimi; sukunimen |
sukunimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sukunimessä | sukunimissä |
elatiivi | sukunimestä | sukunimistä |
illatiivi | sukunimeen | sukunimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sukunimellä | sukunimillä |
ablatiivi | sukunimeltä | sukunimiltä |
allatiivi | sukunimelle | sukunimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sukunimenä | sukuniminä |
translatiivi | sukunimeksi | sukunimiksi |
abessiivi | sukunimettä | sukunimittä |
instruktiivi | – | sukunimin |
komitatiivi | – | sukunimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sukunime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista suku ja nimi
Käännökset
muokkaa1. vanhemmilta lapsille periytyvä erisnimi
|