Katso artikkeli Resistanssi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Resistanssi

Substantiivi

muokkaa

resistanssi (5)[1]

  1. (fysiikka, sähkötekniikka) sähköinen vastus, sähkövastus; suure, joka kuvaa johteen tai vastuksen sähkövirran kulun vastusta (tunnus R, yksikkö ohmi (Ω))
    Tämän pienen vastuksen resistanssi on kaksi megaohmia.
    Käytetyn kaapelin resistanssi on 12 ohmia kilometriä kohti.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈresisˌt̪ɑnsːi/
  • tavutus: re‧sis‧tans‧si

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi resistanssi resistanssit
genetiivi resistanssin resistanssien
(resistanssein)
partitiivi resistanssia resistansseja
akkusatiivi resistanssi;
resistanssin
resistanssit
sisäpaikallissijat
inessiivi resistanssissa resistansseissa
elatiivi resistanssista resistansseista
illatiivi resistanssiin resistansseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi resistanssilla resistansseilla
ablatiivi resistanssilta resistansseilta
allatiivi resistanssille resistansseille
muut sijamuodot
essiivi resistanssina resistansseina
translatiivi resistanssiksi resistansseiksi
abessiivi resistanssitta resistansseitta
instruktiivi resistanssein
komitatiivi resistansseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo resistanssi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Kokonaiskäsitteet
muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lämpöresistanssi

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5