piru

Suomi

Interjektio

piru

1. kiro- ja voimasana

Substantiivi

Tyypillinen näkemys pirusta [1, 2]

piru (1)

1. Saatana, paholainen

   pirun riivaama

2. demoni, paha henkiolento

   Keskiajalla uskottiin piruihin ja haltijoihin.

   nähdä piruja

   maalata piruja seinille

3. (kuvaannollisesti) jotain pahaa aikaansaava yllyke tai ominaisuus

   kateuden piru

4. (kuvaannollisesti) paha, pirullinen ihminen

   se ämmä on täysi piru

5. perkelettä ja saatanaa lievempänä samaa tarkoittavana kirosanana

   pirun hieno auto

   Piruako se sinulle kuuluu!

   piru vieköön

Ääntäminen

• IPA: /ˈpi.ru/

• tavutus: pi‧ru

Etymologia

• Pirun arvellaan olevan diminutiivi sanasta Perkele. Se muistuttaa myös slaavilaista ukkosjumalan nimeä Perun.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: pirullinen
• adverbit: piruuttaan
• substantiivit: pirulainen
• verbit: piruuntua

Yhdyssanat

pirunnyrkki, pirunpelto, pirunpihka, pirunpolska, piruntatti, piruntorjuntabunkkeri, piruparka, pääpiru, takapiru

Idiomit

• maalata piru(j)a seinälle — ennakoida pahinta
• lukea kuin piru raamattua — lukea taka-ajatusten kanssa, etsimällä etsiä vikoja, ymmärtää tahallaan väärin
• olla piru merrassa

Aiheesta muualla

• piru Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 828, 1626 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

Substantiivi

piru

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta pir
2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta pir
3. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta pir